maanantai 29. helmikuuta 2016

Paikoillanne, valmiina, hep!!

Se pitkään ja hartaasti tekeillä ollut Nostalgia-nimen saanut neuletakki on nyt valmis. Sen suunnittelusta ja työn etenemisestä on ollut täälläkin tarinaa jo aiemmin täällä ja täällä, niistä löytyy koko tarina ekasta alkukesäisestä ideasta, josta jalostui suunnitelma pitkin syksyä. Ihan valmiina se poseeraa tässä:


Varsinainen neulominen alkoi aivan joulunaluspäivinä. Kappaleiden valmistuminen vei helmikuun puolelle, koska tein välillä mietintätaukojen aikana välillä muutakin pienempää. Piti miettiä ja päättää kaikenmoista pitkin matkaa, miten kiinnitän hihat, millaisen pääntien teen, ja etenkin se, kumman puolen laitan oikeaksi puoleksi. Koko neule syntyi hyvin pienellä purkamisella, onneksi.

Miettiä piti myös pituutta - koska lankaa oli runsaasti, tein lopulta reilusti mittaa sille, voi istuessakin lämmitellä. Työ pysähtyi kainaloon aika pitkäksi aikaa. Kun oli saanut kaikki kappaleet siihen asti, olin jo päättänyt tehdä raglanhihat ja neuloa lopun kaikki kappaleet yhdistettynä. Mutta se oikean ja nurjan puolen pähkäily vei vähän aikaa ja vaatii konsultointia. Alun perin nurja puoli voitti lopulta ja raglanin raita tuli oikeilla silmukoilla sitten sille puolelle.

Lankaa ostin yhteensä 21 kerää, pääväriä violettia 9 kerää eli 450 g, pääraitavärejä kutakin kolmea 3 kerää eli 150 g ja kapeita raitoja varten kerän tai pari. Lankaa meni yhteensä n. 600 g, muutama kerä jäi kokonaan korkkaamatta, mikä ei haittaa, lopuista voin tehdä huivin tai sukkia tai mitä vaan, tämä Oulunkylän Lankamaailmasta ostamani Hjertegarnin Sock 4 lanka oli mukavaa lanka neuloa.

Toinen iso pysäys tuli kappaleiden valmistuttua, resoreiden neulomiseen, sivusaumojen ompeluun ja lankojen päättelyyn piti motivoitua hetki - langanpäitä oli enempi kuin tarpeeksi, hihoissakin yhteensä jo noin 40 pääteltävää. Takki huilasi pitkään hakaneuloilla koottuna, kun lopulta sain peruspääntien resorin tehtyä. 

Takki näyttää ihan erilaiselta päälläni kuin katsottuna kauempaa, itse näen sen pystyraidat ja muut huomaavat lähinnä sen vaakaväriraidat.


Napit löytyivät helposti, Yrjönkadun Nappitalo on ompelijan herkkukauppa, suurin ongelma oli osata päättää niistä sadoista napeista ne oikeat kuhunkin työhön. Tähän oli pakko saada usean värisiä nappeja, vaikka hetken mietin laittavani vain yhtä väriä (lähinnä tuota oranssia).


Olen koko lailla tyytyväinen lähes kaikkeen tässä: onneksi otin kaikki suunnittelemani värit mukaan, mukana on tummaa ja vaaleaa sekä kirkasta että himmeää väriä. Ne kaikki sopivat yhteen (mun omissa silmissäni ainakin) sekä kaveriksi monille jo olemassa oleville vaatteilleni.

Nyt sitten vaan kovaa pitoa ja kokeilua siitä miten lanka kestää jä käyttäytyy kovassa käytössä. Onneksi se tuli valmiiksi juuri sopivasti samaan aikaan, kun sen murretut lämpöiset värit alkavat  tuntua liian talvisilta.  Ehdin varmaan vielä käyttää sitä, sen verran talvista on vielä. Juuri tänään ekaa kertaa aamuisen pakkasen takia otin sen päälleni  ja olin hyvinhyvin tyytyväinen siihen ja itseeni. Tämmöistä omaa suunnittelua haluan tehdä enempi myös jatkossa.


tiistai 23. helmikuuta 2016

Kässäkirjakuukausi 29/30

Tina Ignell ja Bengt Arne Ignell (suomennos Leila Pölkky-Pieskä): Kudo itse kauniit matot, Mäkälä 2016
Annukka Mikkola, Tea Rahkamaa ja Ritva Kurittu-Kalaja: Mattoja monin tavoin, WSOY 2015


Tähän kaksikkoon voisi tämän 30-portaisen matkan jo melkein  lopettaa -  alun perin suunnittelin näiden kahden olevan viimeinen postaus kirjakuukaudessani, mutta lopulta lopussa kiri voittoon 'musta hevonen', joka oli itsellenikin yllätys.

Suunnittelin lopettavani kiertomatkani neuleisiin, virkkaukseen, askarteluun, värjäykseen ja kutomiseen käsityökoulutukseni takia juuri kutomiseen ja erityisesti mattoihin. Koen matot kiinnostaviksi ja läheisiksi, vaikka toki paljon muutakin olen kutonut. Tykkään käyttää mattoja, niitä pitää olla kodissa lämpöä tuomassa. Ne ovat vähän niin kuin villasukat, mukavat tehdä ja pitää. Arkiset ja jokapäiväiset.

Käännöskirja keskittyy kudottuihin mattoihin, jotka ovat yksinkertaisia toteuttaa. Mukana on monta perinteisen oloista räsymattomuunnelmaa. Kirja on tekijoiden mukaan ideapankki, sen tekemiseen on osallistunut parikymmentä eri kutojaa, jotka vaikuttavan olevan taitureita värien käytössä -  koskaan ei oikein tiedä, mittä valmis matto näyttää, vaikka kuinka tarkaan värit miettii etukäteen. Tähän on kaiketi koottu vain kaikki onnistuneet versiot.

Kirjassa oletetaan kutomisen olevan tekniikkana tuttu, hyvät riittävän tarkat ohjeet on vain kustakin matosta, varsinaisesta kutomisesta pitää etsiä oppia ja kokemusta muualta.

Mitäs mieltä te muut olette näistä ihanista kesämatoista rannalla?


Tai tästä matosta kuin kukka, kuviot siihen tehdään pujottamalla? Ei sen päällä kai uskaltaisi edes kävellä?



Tässä olisi ripsimatto moneen makuun, vaikka jouluksi kotiin tai ylläolevan maton kaveriksi, värit natsaisivat yhteen hyvin


Myös tämä toinen kaksipuoleinen ripsimatto sopinee moneen kotiin ja makuun, ainakin kun värit sovittaa mieleisiksi.


Oma ikiaikainen mattomallisuosikkini ovat ruusukasmatot, tässä yksi esimerkki niihin liittyen, niihin kuviot saa tehtyä ihan kutomalla vaihtelemalla poljentaa ja leikkimällä väreillä.


Näin räntäsade- ja lätäkköpäivänä on pakko ottaa mukaan vielä yksi nerokas idea, oikea juhannusmatto, jonka voisi vetää vaikka lipputankoon.Sen tekemiseen riittää neljä niisivartta ja polkusta ja värialueita tehdään pujottamalla intarsiatyyliin


Uudempi kotimainen kirja ohjeistaa ja innostamaa tekemään mattoja monella eri tekniikalla, toki mukana on myös kudottuja mattoja:


Mukaan mattojen tekoon voi ottaa myös lapset. Kirjassa motivoidaan mattojen tekoon myös vakuuttamalla itse tehdyn mattojen olevan kaupan mattoja kestävämpiä. Maton ideointiin on paljon vinkkejä, ohjeita löytyy myös mattojen viimeistelyyn ja huoltoon.

Oma matto (lainaus kirjasta)
Itse tehtyyn mattoon
käyteytyy matontekijän tarina, hänen
unelmansa. Siinä on räsyjä ja kuteita
menneestä ja tulevasta. Oma matto
vie kylmän pois, vaikka olisi talvi.

Maton ideointia, maton muoto:


Maton voi tehdä letittämällä ja ompelemalla missä vaan ilman isompia apuvälineitä


Kangaspuissa kudottuja mattoja voi kuvioida värialueiden avulla ja käyttää vaikka näin:


Kirjan kuvat tekevät oikeutta monille töille, tässä on menossa kunnon kesäpäivä aitan rappusilla jossain maalaistalon pihapiirissä?


Tai graafisen kaunis matto, jossa kuviot on tehty kierretoimikkaana, moneen valkomustaan nykykotiin ihan passeli matto.


Mattoja voi tehdä virkatenkin, vaihtaa vaan materaalin paksummaksi ja koukun suuremmaksi ja isoäidinneilöitä kehiin, koirakin tykkää (tai ei ainakaan häiriinny)


Tämän voisin ottaa työlistalle, vaikka vessan lattialle neulottu ainaoikein tähti tai joku muu kuviomalli sopivilla väreillä


Mattoja voi myös ommella ja kirjoa villakangastilkuista, tehdä esimerkiksi makuuhuoneen ovelle  tälläinen puolipyöreä varpaanlämmitin


Kirjat ovat todella kauniita vain ihan vain selailuun, nytkin tuli oikea kesätunnelma tai mummolafiilis näitä katsoessani, kiitos kuvaajien Bengt Arne Ignell ja Julia Weckman.

Yritän itsekin muistaa tämän kirjan ohjeen: ympäristö tarjoaa matontekijöille ideoita, kunhan muistaa liikkua tuntosarvet koholla näkemään ja kokemaan. Taitaa sopia ihan kaikkeen käsin tekemiseen!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Kässäkirjakuukausi 28/30

Pepa Martin ja Karen Davis (suomennos Tuija Sulisalo): Värjää uudeksi, Tammi 2015


Tässä on lamppukirjan ohella toinen uudehko australialaista alkuperää oleva kirjahankintani, se tuli hyllyyni myös viime kesänä kirjakerhon kautta.

Tämä opus antaa hurjasti lisää tietoa värjäystekniikoista. Kirjan töissä on käytetty lähes kaikissa sinistä väriainetta, mikä vähän tekee siitä yksitoikkoisen. Mutta mitä kaikkia keinoja sitä onkaan kuvioida kangasta, esittelyssä on 12 eri tekniikkaa ja ne kaikki pystyy tekemään kuulema kotioloissa muutaman työkalun avulla. Sisällysluetteloaukeamalla on pikkukuvia kaikista niistä:


Alussa on tekniikkaopetusta yleisesti, kankaiden ja värien valintaa ja työvälineitä.


Kunkin tekniikan yhteydessä kerrotaan tekniikan perusteet ja tehdään muutama harjoitustyö. Niiden jälkeen on ohje yhdelle projektille, jossa hyödynnetään tekniikkaa.


Tässä projektissa on tekniikkana Arashi eli kankaan kietominen tukin (viemäriputkenpätkän) ympärille. Tuloksena on suorempia raitoja tai V-raitoja.


Tämän tekniikan nimi on Itajime, kyseessä on värjäys suojalaattojen avulla. Sen avulla voi tehdä pyöreällä laatalla ympyröitä, pyykkipoikien avulla täpliä tai kolmioita tietty kolmiolaatoilla.


Tämä paita on tehty  laattatekniikalla


Värjäyskuvioita voi tehdä kieputtamalla kangasta köyden ympärille, tekemällä eri tavoin solmuja, rutistelemalla, laskostamalla tai jopa poistamalla väriä ja suojaamalla ne kohdat, joihin värin halutaan jäävän.

Myös vähän oudompaa tekniikkaa eli ruosteen käyttöä ohjeistetaan - tästä en itse oikein innostu, värikin on niin ruma...vaikka kirjan mukaan tämä on hauskinta. Kangas liotetaan ensin etikkavedessä, sitten asetellaan sopivasti ruosteiset esineet ja mahdollisesti sidotaan niistä joku paketti tai annetaan vaan olla, koko homma  jätetään sitten seisomaan ja värjäytymään päiviksi.


Muutama kenkä ja tuloksena on onnea tuottava seinävaate:


Värjäys kuuluu niihin kiinnostaviin juttuihin, jota haluaisin tehdä enempi. Kasvivärjäystä ja sienivärjäystä olen vähän kokeillut, samoin kankaiden tai vaatteiden värjäystä teollisilla väreillä hellalla kattilassa. Kudontaopintojen yhteydessä yhtenä työnä oli tehdä ikat-värjäystä - teimme silloin raidalliseen loimeen sitomalla piiloon värialueita ja värjäsimme loimen tummaksi ja kudoimme sitten loimivoittoisella sidoksella kangasta. Batiikkia olisi kiva kokeilla joskus lisää, vähän tein joskus solmubatiikkia (kirjan mukaan tekniikan nimi on Kumo) tylsään beigeen pyjamaan ja värjäsin sen siniseksi, beige jäi piiloon ja näkyy vaan hämähäkkikuviona tai pyörylänä siellä täällä.- Nytkin kaapissa odottaa useampi valkoinen paita ja toppi värjäyskokeiluja, jos vaikka joskus ehtisi ja iskisi inspiraatio!


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kässäkirjakuukausi 27/30

Anne Korkala ja Kari Siren: Syty valolle, Tammi, 2015


Jotain ihan erilaista. Ja jotain ihan uutta. Tämä kirja tuli postiini vahingossa kuukaudenkirjana viime kesänä, luulin sen peruneeni, mutta eipä mitään: selaisin sen ja innostuin, tätäkin voisi tehdä!! Vanha kunnon ideahamsteri taas nostaa päätään, hyvä jos ehdin eläkkeelle päästyäni joskus tähän kirjaan asti, toivossa on hyvä elää. Ansaitsee se kuitenkin esittelyn, sen verran sytyin itse kirjalle, ehkä rohkaistun joskus sähkötöitäkin opettelemaan.

Kirja alkaa laajalla valasinrakentamisen perusteiden esittelyllä, mukana on myös tärkeitä turvallisuusohjeita.


Varsinaiset työohjeet on ryhmitelty kahteen kertaan kolmeen luokkaan ottaen huomioon sähkötekniikka ja turvallisuus ja toisaalta kunkin valaisimen vaatimat kädentaidot.

Poimin alle muutaman kuvan itseäni ihastuttaneista ohjeista.

Tämä metallikorivalaisin ei vaadi isoja kädentaitoja, mutta vähän enempi sähkötekniikkaa.


Tämän vaikka mökkioloihin sopivan lampun pohjana on kalasumppu, jonka lisänä on puuhelmiä, helpoksi luokiteltu  työ kaikin osin,


Perinteisemmän näköinen valaisin syntyy pellavalangasta ja varjostinkehikosta, näin voisi vaikka tuunata vanhan kulahtaneen varjostimen uusiksi? Tämä myös voisi olla aloitustyö helppoutensa takia valaisinrakentajan uralla.


Jos kädentaitoja haluaisi harjoittaa, tämän kanssa voisi opetella mosaiikkiaskartelua. Sähköteknisesti tämä on silti helppo työ, vaikka onkin näytävä, ikuinen kesä vaikka keittiön katossa?


Tässä olisi kristallikruunun uusi tuleminen puisena versiona, tykkään kovasti. Kirjan mukaan puu on köyhän naisen kristallia! Tosin työ on vaikeaksi luokiteltu tekniikaltaan ja on isotöinen,  ehkä tällä ei kannata aloittaa. Mutta jos mä hoidan nuo puuhelmien pujottelun, saisinkohan apua joltain muulta sähköjen suhteen, huhuu??


Myös tässä kirjassa on pääosa valaisimista tehty kierrätysmateriaaleista, esim. tuuletinritilästä, pulloista, purkeista, kulhoista, raastinraudoista sun muusta,  siitä multa saa aina lisäpisteitä. Ja kun Jukka Salmisen kuvatkin ovat upean tunnelmalliset, vaihtelevissa miljöissä kuvattuja, suosittelen kirjaa kaikille ainakin selattavaksi.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kässäkirjakuukausi 26/30

Clare Youngs (suomennos Anne Ali-Raatikainen): Ihanat itsetehdyt laukut, MInerva 2009
Lisa Lam (suomennos Kaija Koirikivi): Laukkuhullun ompelukirja, Nemo 2011
Emily Blumenthal (suomennus Sanna Oksanen): Käsilaukkukirja. Moreeni 2012


Jos näillä ei selviä, ei sitten millään, nimittäin laukkujen ompelemisesta itse. Kirjat ovat toisiaan täydentävä kolmikko, täynnä persoonallisia erilaisia laukkuja ja niiden ohjeita. Ei mua lopulta haitannut ollenkaan löytää kaikkia kolmea hyllystäni, sillä ne tukevat toisiaan hyvin. Niissä taitaa olla kaikki tietämisen arvoinen laukuista ja niiden valmistamisesta ja suunnittelmista.

Youngsin kirjassa on pääosassa kierrätysmateriaalit ja vinkkien antaminen laukkujen valmistukseen. Kirjan luvut on jaoteltu käsilaukkuihin, olkakaukkuihin, kassseihin, iltalaukkuihin ja lasten laukkuihin. Mallit ovat helpohkoja, ohjeet ovat riittävän tarkat jopa aloittelevalle ompelijalle.


Yksi kirjan lastenlaukuista, voisin käyttää itsekin kesälaukussa tätä ideaa:


Tämän kanssa voisi lähteä mihin vaan kesäjuhlaan:


Teini voisi tykätä farkkulaukusta (näin kirjassa mainitaan, oma teini tuskin kelpuuttaisi)


Lamin laukkuhullun kirja on taas perusteellinen opas laukkujen valmistuksen tekniikoihin, joita on esitelty luvuittain. Ensin kirjan alussa on hyvät esittely valineistä, kuvia laukkujen anatomiasta - missäs on laukun jalat? Kirjasta löytyy perusteellinen opastus kelle vaan, myös aloittelija pärjää tarkoilla ohjeilla ja hyvillä kuvilla. Kussakin luvussa olevat ohjeet vaikeutuvat kirjan etenemisen myötä. Kirjassa opastetaan kankaan valintaa, laukun rakennetta ja vahvistamista, vuorin käyttöä, sulkimien, kahvojen ja hihnojen käyttöä tai taskujen lisäämistä. Kirjassa on myös mukana kaava-arkki.  Monissa töissä on käytetty Amy Butlerin kauniin kuviollisia ja värikkäitä kankaita, joita saa Suomestakin, ainakin Eurokankaassa olen niitä nähnyt.


Ohjeet ovat perusteelliset, esim. tämä periaate tekemisen järjestyksestä auttaa varsinkin laukuntekijän uran alussa. Vetoketjun ompeluohjeita ei voi kai olla liikaa?






Hauskoja kankaita voi käyttää kasseissakin, vaikka pieniä pinguja. Tämä malli voisi olla oma suosikkini käytössä.


Tästä vanhanaikaisesta tuli muistoja mieleen, itselläni oli käytössä samanoloinen ostolaukku lapsena, sen kanssa oli kiva hienostella ja leikkiä aikuista.


Tuleva kesälaukkuni vuosimallia 201X?


Käsilaukkukirjassa työt on ryhmitetty niiden vaikeuden mukaan kolmeen luokkaan. Kirjassa perehdytään myös laukkujen suunnitteluun. Siitä löytyy  opas laukkujen siluetteihin. Joka kappaleessa on lopussa inspiraation lähteenä kuvia ja tietoja designlaukuista. 


Tästä nimet kaikille kasseille - voi keskustella laukkuhullun kanssa helpommin, myös laukkuanatomiasta on tarkempaa tietoa.






Luulisi jokaisen laukkuhullun pärjäävän näiden kanssa lopun elämäänsä, malleja on näissä yhteensä monta kymmentä.

Mulla itsellä on laukkuhulluustartunta jäänyt vielä saamatta - vaikka perheessä yksi jäsen sitä sairastaakin ostettujen laukkujen kautta. Käytän itse pääasiassa yhtä samaa monta vuotta käytössä ollutta Marimekko-laukkua talvella ja toista usein itse väsättyä, useammin vaihtuvaa kassia kesällä. Niiden lisäksi on käytössä pari reppua ja yksi vähän kalliimpi merkkiolkalaukku. 

Suunnitelmissa on kyllä tehdä laukkujakin (kuten niin montaa muutakin asiaa), kesäkasseja olen tehnyt useita ommellen tai virkaten, viime kesänä yhden myös neuloen. Seuraavaa kesälaukkua varten on jemmassa vanhat kulahtaneet lempifarkut odottamassa, vuoriksi on jo hankittu kukkakangasta. Koskas aloitetaan??