1) Mietin jo alkukesällä kuvatessani lempikäsitöitäni, että voi juku, viimetalvinen lempineuletakki meni jo heikon langan takia eka talven käytössä pahasti nypyille. Boyfriendiksi nimeämäni takin malli ja mittasuhteet onnistuivat, tykkäsin ja käytin paljon. Jotain vastaavaa pitäisi viritellä uusiksi, joko ihan sama malli eli erilaisia joustinneuleita paremmalla langalla tai ainakin mitoiltaan vastaava taskullinen ja napeilla kiinnitettävä takki.
2) Kun tein esittelyä Islantilaisneuleiden kirjasta, yksi kuva, johon en aiemmin ollut erityisesti kiinnittänyt huomiota, alkoi vaivata ja mietin miksi. Neuleiden värit alkoivat elää päässäni omaa elämäänsä, onhan mukana mun talvisia värisuosikkeja varsinkin, kun myös oranssi on alkanut kiehtoa, punaiset ja violetti ovat olleet käytössä jo pitempään. - Oranssia farkkukangastakin tuli ostettua iso pala Eurokankaan palalaarista, jos vaikka saisi ommeltua hameen siitä.
3) No, selvisihän se ajan kanssa: värit muistuttivat mua lapsuuden päiväpeitteestä, joka on niitä harvoja tekstiilejä, joita mulla on päätynyt lapsuudenkodista. Siis tuli mieleen mukavia muistoja värien avulla. Seuraavaksi sitten pitäisi keksiä, miten värejä käyttäisi villatakissa. Raitoja, muttei tasaraitoja, jotain muuta, ehkä peiton pohjalta ideoituna? Pysty- vai vaakaraitaa vai sekä että? Intarsiaa? Mikä voisi olla pääväri vai kaikkia värejä sekaisin vaan? Kaksiväristä patenttia, briossia vai miksi sitä kutsutaankaan? Peitossa värikkäät raidat on kudottu ohueen mustaan loimeen, joka sävyttää niitä hieman, itse en halua käyttää mustaa, vaikka sitäkin tässä vähän harkitsin tehosteena.
Voisiko näistä napata raitojen rytmiä, ylempänä oleva kaitaliina vaikuttaa lupaavalta:
4) Nyt siis on vahvistunut valtava tarve saada uusi neuletakki ja värit + raitaidea sille jo löytyivät, mutta mistä neulemalli? Onneksi postilaatikkoon ilmestyi Novitan uusi lehti, josta keksin, että voisin tehdä jotain neulemallia nostetuilla silmukoilla, jotta pääsen tekemään värien sekoittamista ja sotkemaan eri värejä vähän toisiinsa. Lehdessä oli yksivärinen takki ja toinen pidempi, joissa molemmissa oli nostettuja silmukoita neulemallissa. Taidan miettiä vielä uudelleen takille jotain kaulusratkaisua ja ehkä teen vähän pidemmän kuin tuo vanha harmaa oli, taskut on silti saatava. Tai pääntiehen voisi tehdä tumman takia tapaan kauluksen?
5) Sitten kolahti postilaatikkossa uudelleen, sieltä löytyi (viimeisenä juuri lopetetun Juju-kirjakerhon kirjana) upea Piitu Nykoppin ihan uusi neulekirja ja nyt taisi viimeinen puuttuva pala löytyä. Kirja on täynnä toinen toistaan hienompia ideoita, persoonallisia malleja ja tekniikoita. Erityisesti tämä malli, nimeltään Maisema iski tajuntaan.
Tästä mallista jäi kaivelemaan myös vaihto raglanhihaan, jolla saisi hauskan selkeän puhtaiden värien raidan tehosteeksi. Enpä ole aikoihin tehnyt raglania mihinkään, olisikohan taas sen aika... (Kirjaan palaan varmaan täällä vähän myöhemmin tarkemmin.)
6) Nyt puuttuu sitten vielä langat, mistähän löydän sellaisen kestävän ja hyvän langan, jossa olisi tarpeeksi ja oikeita värejä?
No, tätä oli turha murehtia. Vähän googlailin ja käväisin Lankamaailmassa muussa jouluisen hys-hys-työn lanka-asioissa ja löysin mulle uuden Hjerten Sock 4 -langan, vähän ohuemman vahvistetun sukkalangan, jossa oli kivoja ja sopivia värejä. Heti piti ostaa muutama kerä kokeeksi suunnittelun avuksi. Se pääväri on vielä päättämättä, kaikki ovat kivoja, mutta oranssi taitaa johtaa, tai violetti tai tumma punainen...pitäisikö vielä ottaa yksi hempeä roosa mukaan tai vaihtaa tuo muita räikeämpi magenta pois?
Lopuksi:
Hyvin suunniteltu on puoliksi vielä tekemättä, aikaa on mennyt vasta puolisen vuotta eikä yhtään silmukkaa ole vielä puikoilla (salmiakkia on sen sijaan mennyt reilusti). Ehkä saan tämän takin käyttöön vielä tulevan talven aikana, palailen asiaan, kun on jotain näytettävää. Ensin pitää saada vuodenaikaan liittyvät hys-hys työt valmiiksi, vaikka sormet syyhyävät mallitilkun neulomiseen.
P. S.
Otsikko on lainaus entiseltä työkaverilta, hoidin kuulema työtäni, joka ei liity mitenkään käsitöihin, "synnynnäisen suunnittelijan" tapaan aikanaan, kun liistrasin tietsikan näytön ympäristöineen täyteen post it -lappuja. Hajamielinen haihattelija pikemminkin, pitäis korjata otsikko, mutta ehdinkin jo julkaista tämän, voi juku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti