Lankahamsterin tunnustuksia, osa 1

No, tämä eka ei ole mikään yllätys, mutta ajattelin tulla silti ulos kaapista ihan julkisuuteen: nimeni on Satu ja olen lankahamsteri.

Ostan paljon lankaa, oikeasti melkein aina, kun eteen tulee jotain kivaa. Välillä yritän olla suunnitelmallinen ja mietin ensin, mitä oikeasti tartten ja suunittelen valmiiksi ostokseni. Kotoa löytyy jemmoja aika monesta paikasta, kilomäärä en tiedä, enkä edes halua sitä selvittää.

Kuvitukseksi yksi varaston tyhjäystyö viime ajoilta, valmiit sukat. Alla toisessa kuvassa on dominopeite samoista väreistä samalla teemalla jokusen vuoden takaa.

Mutta toiseksi: päätin alkuvuodesta kuitenkin tehostaa edelleen monen vuoden jemmalankojen tuhoamisprojektiani - aika monesta työstä olen täälläkin jo leuhkinut. Aloitin merkkaamaan ylös kaikki lankaostokseni ja vastapainoksi punnitsemaan tekeleeni eli langankulutukseni. Teenpähän näin itselleni selväksi, mihin rahani häviävät...ja aikani kuluu.

Tulos kirjapidostani tällä hetkellä 29.4. alkuvuoden 2018 osalta:

- ostin lankaa 2,200 kg ja huom-huom kaikille oli käyttötarkoitus heti selvillä, ei tullut tehtyä yhtään vastaisen varalle ostosta!

- olen neulonut/virkannut + viimeistellyt valmiiksi asti nyt 2,555 kg:n verran töitä - niistä isoin osa on ollut täälläkin jo esillä

- viimeistelyä odottaa yhteensä 1,950 kg valmiita kappaleita, joista on tulossa kolme vaatetta, kaksi ihan lähiaikoina toivottavasti täydellisen valmiiksia asti, pingotuskin kappaleilla on jo tehty, kokoaminen puuttuu. (Kolmas niistä joutuu ottamaan multa vielä vähän lisäaikaa.)

- välisummana siis tuhosin alkuvuodesta töiksi 4,505 kg lankaa, aikas iso pino keriä!?

Olen koko lailla tyytyväinen, olen saanut puikoilta tai koukulta valmiiksi paljon enempi eli yli 2,3 kg kuin olen ostanut. Kun tätä jatkan jonkun aikaa (jokusen vuoden kai...), saan varastojani tyhjemmiksi ja jemmapaikkoja muuhun käyttöön.

Mitähän tästäkin on tulossa...

Toinen jämätyö kuvitukseksi, virkattu pöllö työpaikan maskotiksi. Kaikki materiaali löytyi kotoa, myös täyte vanhasta tyynystä. Piti yrittää ilahduttaa työporukkaa tällä, kun pöllö valittiin hiljaittain osastomme tunnuseläimeksi. Nyt se pieni läski mulkosilmäinen otus nököttää taukotilan sohvalla.

Seuraava aloitetun työn materiaali on sekin varastojen aarteita tehtaanmyymälästä varmuuden vuoksi ostettua lankaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tänä jatkuu joskus, vaikka puolen vuoden päästä, toivon lankakasojeni madaltuvan, mutta....

Keltainen kevät

Jämähdin nyt kunnolla kahteen kerään keltaista Nalle-lankaa. Ostin sitä tilaustyön eli Hanna sukkien takia, mutta lankaa riittää muuhunkin. Ensin syntyi telkkarityönä raitasukat. Sitten väsäsin kaveriksi lapaset vanhalla suosikkimallilla nostetuilla silmukoilla, pitäähän harmaasta alunsa saaneilla  sukilla on mätsäävää seuraa.

Taustana voisi käyttää vaikka tätä (tosi ryppyistä) palakangaslöytöni, josta olen tehnyt toistaiseksi muutaman leipäkoriliinan lahjaksi.

Eikä se tähän lopu, mutta toistaiseksi pieni tauko silti lisääntyvän lämmön takia. Jätän syksyksi siemeneksi muutaman kerän raitalankaa, ohuemman Venlan huiviksi hautoutumaan ja paksummalle pitäisi keksi muu käyttötarkoitus.

- Voi ei, löysinkin lähes samaa 7 Veljestä lankaa puolitekoisena pantteripipona. Aloitin sen muutama vuosi sitten, ehkä 2014 Novitan ja Fazerin yhdessä julkistamaa karkkiaiheista neulekilpailua varten, mutta käteni murtuminen jätti sen kesken. Ehkä väsään sen nyt syksyllä valmiiksi. Tein kuplaneuleena pantteripilkkuja ja piti tehdä myös korvat tälle pipolle. En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa osallistumiseen kuin suosikkikarkkini pantterin, muut Novita-värit ei innostaneet ja pipohan siitä alkoi tulla.

Talvitunikan turjake

Tunikoita ei ole liikaa, niistä on tulossa uusi massatuotantovaate. Siksi taas mä menin ihastumaan kuvan neulemalliin. En ihan loppuun asti miettinyt, vaan ostin ohjeen mukaista Novitan Nordic woll (ja toisessa värissä myös flow nimen lopussa) villalankaa Tampereen messuilta. Sentään edes värin vaihdoin, harmaa ei tuntunut omalta, erilaiset punaiset oli nyt pinnalla mulla kuten yleensä aina talvisaikaan.

Alkuinnostus oli kova, melkein heti lankojen ostamisen marras-joulukuussa piti saada puikoille... innostuin tästä kun muistin edellisen Novitan mallista tehdyn lyhennettyihin kerroksiin pohjautuneen työni. Sitä oli kiva tehdä, edistymisen huomaa helposti, värejä voi vaihtaa usein ja mieleenkiinto tekemiseen säilyy, kun joka kerros on erilainen.

Mutta: neuloessa lanka tuntuu sormissa seiskaveikalta, ei kiva. Jotta sain ohjeen silmukkatiheyden aikaan, piti ottaa ohuemmat puikot, tuntuu syntyvän pahvia, ehkä höyrytys auttaa aikanaan. Työstä tuli vähitellen niin raskas, että piti vaihtaa puupuikko metalliseen, kun se alkoi uhkaavasti vääntyä painon alla. Ja kasvavan painon takia ja siksi kun pitää koko ajan käännellä ja nostella työtä lyhennettyjen kerrosten takia, kyynärpääni kipeytyi. Ei oikeasti kiva, mutta sisulla eteenpäin ja välissä pikkutöitä. Nyt en anna periksi, teen loppuun vaikka pienellä pakolla.

Joo, sain tämän villatyövimmassani neulomisen osalta valmiiksi. Mennee odottamaan johonkin jemmaan kohtaloaan...kursin tekeleen kasaan hakaneuloilla, siis sivusauman vaan - puikkokin on vielä kiinni neuleessa, päättely yms viimeistely tekemättä. Ihan oikeasti näytin ekassa sovituksessa pian synnyttävältä se päälläni, ei oikein imarrellut. Ja tuntui myös aika painavalta, lankaa tässä on mutkalla 750 g, enpä muista, koska olisin viimeksi neulonut jotain yhtä painavaa vaatetta.

Kaikesta huolimatta tykkään näistä siipi- tai sulkakuvioista. No, tykkään myös väreistä, erityisesti tuo sävyään pienesti vaihtava pinkki on kiva.

Ehkä pieni tauko auttaa päätöksessä, meneekö purkuun vai mitä teen, hus jemmakasiin siitä. Että olenkin hölömön sinnikäs. (Tämän jutun tunnisteessa on optimisesti Valmis 2018 eli palaan asiaan syksymmällä.)

Pääsiäinen tuli ja meni

Pääsiäinen tuli ja meni, vähän sillain huomaamatta, ei ollut keväistä vaan kovin talvista. Onneksi itsellä olo vähän keväisempi olo. Keltaista riittää, se taitaa olla mun teema juuri nyt.

Pääsiäisenä pöydässämme oli kaksi muiden tekemää pääsiäisliinaa. Ensiksi käytän kummitätini Lean kirjomaa kukkakimpuin koristeltua pikkuliinaa, jossa on vielä virkattu reunus. Toisena on vanha kunnon raidallinen poppanaliina, Miehen huusholliin tuomana, se saattaa olla anopin kutoma. Poppanan värit miellyttävät kovasti, se on ollut paljon jo käytössä, mukavan pehmeäksi mennyt.

Ei tule/ole pääsiäistä ilman pupuja, näitä pikkuisia innostuin virkkaamaan koivunoksien koristeeksi, kun näin jossain nettimaailmassa kuvan - oli helppo tehdä sen perusteella.

 Jos en ensi vuonna muista tai joku muu kaipaa ohjetta, tässä alla se on.

Materiaali:valkoinen lanka sekä siihen sopiva koukku (omissani oli kotoa löytynyttä 7 Veljestä lankaa ja koukku nro 4)
1. krs: Virkkaa lankalenkkiin 16 pylvästä, kiristä lankalenkki umpeen.
2. krs: Virkkaa kuhunkin pylvääseen kaksi pylvästä, yhteensä 32 pylvästä. Tee noin puolivälissä kerrosta töpöhäntä nyppynä virkkaamalla 4 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne piilosilmukalla ed. pylvääseen.
3. krs: Pupun päätä varten virkkaa ensin kolme ketjusilmukkaa ja samaan kohtaan pylväs. Seuraavaan pylvääseen virkkaa kaksi puolipitkää pylvästä eli ota kaksi langankiertoa koukulle, mutta vedä ne läpi kahdella kerralla. Virkkaa kolmanteen pylvääseen kaksi pitkää pylvästä (eli kaksi langankiertoa ja vedä ne kaksi kerrallaan läpi).
Korvat: virkkaa viimeisen pitkän pylvään jälkeen 14 ketjusilmukkaa, kiinnitä piilosilmukalla pylvääseen, tee kaksi kertaa. Päätä langat, höyrytä litteäksi.

Puputhan tunnetusti lisääntyy nopeasti...

 Ettei  totuus unohtuisi, ulkona on vielä jäätä ja lunt ja jopa lintujouluvalot ikkunalaudalla. Sisäpuolella on lintuja myös, ostin viime kesän reissulla ohuesta vanerista tehdyn kortin Lahden reissulla sataman käsityöpuodista, siitä sain koottua kolme pientä lintua. Ikkunan välissä on vanhasta Strömsö-jaksosta poimittu idea, vesikasvatuksessa olevat kevään sipulikukat. Mun tapauksessa ne  on tietty suosikkejani eli helmililjoja, jotka kestävät pitkään kukassa viileässä.

Hannat ja Kertut, pikkuvillaa

Näitä pikkutöitä ajattelin vilauttaa, vaikkei niissä ole mitään erityistä.

Anopin nimppareiksi sain tilaustyön, mustat peruslapaset eli paluun todella perusasiaan. Eipä mitään, löutyi lankaa ja samantien tuli valmista ja mikä tärkeintä, saaja oli tyytyväinen.

Toinen tilauksen tyyppinen juttu oli työpaikkaa vaihtavan Hannan läksiäisisukat. Malli on oma suosikkini, sitä on ollut histoan aikana lapsuuden aikaisessa lohenpunaisessa villapaidassa, tätini vauvalleni neulomissa sukissa ja monessa muussa. Kiva tehdä, helppo ja silti ihan näyttävä malli. Väriksi valikoitui keltainen kevään, pääsiäisen ja Hannan kanssa yhteisen pääsiäisaiheisin hölmön vitsin takia.

 Tässä vielä yhteisposeeraus raitasukkien kanssa, voisin taas tuijotella näitä vaikka kuinka, mutta kohti uusia neuleita ja rästejä, mars!