sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Vihreää villaa vielä, tunikaa taas

Nyt olisi esillä ihan sellainen heti-nyt-tänne-ja-valmiiksi työ, löytyi lankaa alekorista samaan aikaan kun uusi Novita-lehti kolahti postilaatikkoon. Ei mitään miettimistä tai suunniteltavaa, menoksi vaan. Nautin väristä, eri vihreistä ja niiden vaihtumisesta. Ja aivottomasta tekemisestä, vähän pitää muistaa lisätä silmukoita edessä ja sivuissa kavennella. Neljän kerroksen mallikerta, sopii hyvin väsyneille aivoille vielä hämärinä iltoina. Ei haittaa kipeytyneitä kyynärpäitäkään, kun ei tartte nostella - toinen tunika, jo joulukuussa aloitettu versio, on vielä kesken neulekyynärpäiden takia. Tätä pääntieltä aloitettua mekkosta voi vielä sovitella kesken tekemisen helposti. Eipä juuri valittamista.
Tämä oli vähän sellainen hätätyö. Oli lehdessä kiva malli ja lankaa hollilla, tulipas nopeasti tehtyä ja jopa viimeisteltyä eli muutaman langanpään verran hommia. Mutta hyvä pitovaate töihin taas, tykkään tunikoista, edellinen työvaate alkaa olla jo nuhjaantunut, sekin malliltaan ja langaltaan Novitaa.

Värimaailma ja fiilis on vielä kuitenkin vielä talvinen, pakkasta on ollut jo monen monta päivää peräjälkeen eikä loppu näy. Pakko jatkaa vielä näitä villaisia...
Katajaa ja kanervaa, talvisia koristeita, ne tulee ekaksi mieleen tästä tunikasta. Kesken talven lisääntyvään vihreytymiseeni on yksinkertaisesti valon lisääntyminen. Muutaman kerran aurinko on jo näyttäytynyt kunnolla ja talitintitkin joku aamu jo lauloivat ti-tyytänsä. Kohta se kevät on täällä! Näpit taas jo syyhyää siemeniä ja kesälankoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti