keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kylmästä lämpimään - kevättä kohti

Pakko vähän laittaa näytille, mitä tuleman pitää - kun meikä odottaa jo kesää ja kevättä. Jotenkin tuntuu, että joka vuosi odotus alkaa vähän aiemmin. Vai johtuuko se siitä, että marraskuu kesti tänä kautena ihan liian pitkään ja talvi tuntui jo jäävän väliin kokonaan.

Olisko tämä se kylmä osuus: pinkoissani on graafinen, mulle oudonvärinen trikoopala. Siitä voisi tehdä löysän paidan tai tunikan ja voisi lisätä enempi omaa maailmaani liittämällä siihen jonkun tehostevärin vaikka resoriin? Ihailen aina muilla mustavalkoista tai valko-harmaata väritystä, jossa on mukana jotain piristävää kolmatta väriä, itselläni ei ole mitään vastaavaa ollut.
Jo paistaa ja lämpiää, jääpuikkoja syntyy auringon puolelle, lämpötila eroaa jopa 20 astetta varjossa ja auringossa.
Tähän viime elokuisen Kotilieden käsityölehden kuvaan jäin kiinni kunnolla, olen tuijotellut kuvaa puhelimessani kuukausia. Malli on tosi yksinkertainen, suora kappale, jossa on pääntie ovelasti etukappaleen puolella ja iso kaulus. Mallissa oli käytetty nylonpohjaista lankaa, selvästi hyvin laskeutuvaa ja melko paksua. Itse päätin tehdä tämän bambusta. Väriksi valikoitui kevätfiiliksissä hienostunut hento ja hempeä vaaleanpunainen, ihan uusi väri mulle, mutta luulen sen sopivan moneen käyttöön (kuvassa se vastaa hyvin luonnollista väriä). En saa tätä vielä aloittaa, ennen kuin talvisemmat neuleet on valmiit, eli pikku pakko saada valmista.
Sitten alkaa lämmitä lisää...kohta polttaa...

Puoliksi valmista ensin:  alla oleva hamekankaan pala tartui mukaan, kun sen kuviot ja värit tuntuivat jotenkin kovasti puoleensa vetäviltä. Syy selvisi kotona, yksi hajamielinen neuloja teki syksyllä muun työn puutteessa bambujämistä uuden kesätopin. Se on vielä viimeistelemättä, mutta ehtiihän hyvin ennen kesää kaveriksi hameelle.
Vetoketjun ostoreissulla Eurokankaassa - ihan virheellinen pikkuostosten tekopaikka - tarttui palalaarista hyvin laskeutuva ehkä viskoosinen trikoopala. Tunikaa siitä on  tulossa, kaavakin jo löytyi. Tämän ostamisen jälkeen hoksasin olevani koko lailla trendikäs, kukkia näkee nyt joka paikassa (jopa uudessa kevättakissani, laitan kuvaa myöhemmin).
Toinenkin kukikas odottaa jalostusta. Ostin tämän himmeämmän kankaan ostin myös jostain palakasasta, muistin yhden Kotilieden käsityölehden mekkokaavan ja luulen tämän riittävän siihen, saas nähdä, olenko oikeassa. Kangaslaadun nimi oli työn takana, tein hakuja vaikka millä kirjainyhditetlmäkokeiluilla, subraa, supraa, cubroa, kun myyjäkään ei osannut sanoa - tämä on scubaa, ei tartte tehdä kovin isosti viimeistelyä reunoihin välttämättä, jos ei viitsi.

No nyt on pakkasta tiedossa vielä. Ei saisi vielä vouhottaa kevättä...mutta näitä varmaan pian ompelen. Ja jatkan sisällä keväisiä töitä toistaiseksi. Yksi kukka, kaksi kukkaa...

 Pihan kesäkukkien hankinta on alkanut, ei tule nyt sinivalkoista vaan oranssia, keltaista ja violettia ainakin!

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Vihreää villaa vielä, tunikaa taas

Nyt olisi esillä ihan sellainen heti-nyt-tänne-ja-valmiiksi työ, löytyi lankaa alekorista samaan aikaan kun uusi Novita-lehti kolahti postilaatikkoon. Ei mitään miettimistä tai suunniteltavaa, menoksi vaan. Nautin väristä, eri vihreistä ja niiden vaihtumisesta. Ja aivottomasta tekemisestä, vähän pitää muistaa lisätä silmukoita edessä ja sivuissa kavennella. Neljän kerroksen mallikerta, sopii hyvin väsyneille aivoille vielä hämärinä iltoina. Ei haittaa kipeytyneitä kyynärpäitäkään, kun ei tartte nostella - toinen tunika, jo joulukuussa aloitettu versio, on vielä kesken neulekyynärpäiden takia. Tätä pääntieltä aloitettua mekkosta voi vielä sovitella kesken tekemisen helposti. Eipä juuri valittamista.
Tämä oli vähän sellainen hätätyö. Oli lehdessä kiva malli ja lankaa hollilla, tulipas nopeasti tehtyä ja jopa viimeisteltyä eli muutaman langanpään verran hommia. Mutta hyvä pitovaate töihin taas, tykkään tunikoista, edellinen työvaate alkaa olla jo nuhjaantunut, sekin malliltaan ja langaltaan Novitaa.

Värimaailma ja fiilis on vielä kuitenkin vielä talvinen, pakkasta on ollut jo monen monta päivää peräjälkeen eikä loppu näy. Pakko jatkaa vielä näitä villaisia...
Katajaa ja kanervaa, talvisia koristeita, ne tulee ekaksi mieleen tästä tunikasta. Kesken talven lisääntyvään vihreytymiseeni on yksinkertaisesti valon lisääntyminen. Muutaman kerran aurinko on jo näyttäytynyt kunnolla ja talitintitkin joku aamu jo lauloivat ti-tyytänsä. Kohta se kevät on täällä! Näpit taas jo syyhyää siemeniä ja kesälankoja.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Huulipunasukat

Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Teemaan sopien kuvitukseksi eilen työkaverille synttäreiden kunniaksi lahjoittamani sukat. Pohjana niille oli työkaverini käyttämän urheiluseuran nimi eli Espoo Lipstick Runners, siitä tuli ideaa väritykseen, jota täydensin mustalla tehosteella. Pitsiä piti olla myös, tein sitä varteen ja jalkaterän päälle ihan omasta päästäni, jotain muunneltua aaltokuviota. Viimeisenä pisarana tein pykäreunan varteen, kun se tuntui sopivan hempeänpunaiseen väriin.


Pakko laittaa tämäkin neuloessa mieleen tullut muisto talteen tähän: en ole vuosiin käyttänyt pykäreunaa missään, vaikka aikanaan koulussa elämäni ekoihin itse neulottuihin sukkiin se piti tehdä. Samoin piti neuloa palmikkoa varren lisäksi myös sukan jalkaterään eli myös pohjiin, sukkia ei tullut juuri käytettyä senkään takia.  Toinen syy oli niiden väritys, vauvankanaruskea yhdistettynä kirkaankeltaiseen, mutta itsepä muistaakseni sain valita värit, on se maku tainnut kehittyä tai ainakin muuttua sen jälkeen...(uudenveroiset ikivanhat sukat on jossain tallessa, mutta eivät löydy tähän hätään mistään, onneksi!)

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Syyrialais-suomalaista käsityötä

Jostain lehtijutusta pisti silmään jo aikaa sitten hassunkurinen tuolinpäällinen, piti alkaa googlailla ja tilailla uutiskirjettä. Kyseessä oli homma nimeltä Ragamuf.

Aikani sivustoa seurattuani oli pakko hankkia oma tuoliryijy. Ne on niin-niin ihania, lisäksi niissä on fiksu kaikin puolin kannatettava ajatus taustalla - suomalainen suunnitelma, syyrialaisten pakolaisnaisten työllistäminen, palkan maksu suoraan tekijöille, jätemateriaalin hyödynnys. Kaiken huipuksi nyt oli vanhat mallit alennuksessa. Ja vaikka mietin tilausta vielä yön yli, kukaan muu ei tuntunut haluavan mun suosikkiani.

Tuoliryijyjä on kahta eri kokoa, omani on pienempi, sopii hyvin keittiötuoliin. (Olin heti niin innoissani, että otin ekat kuvat ilman mitään siivoilua ja sen kummenpaa tuunailua.) Tykkään kovasti tästä! Se saa siirtyä keittiöstä joskus tulevaisuudessa mun käsityöhuoneeseeni, kunhan sellaisen vaan saan.

 Ryijy on solmittu ihan yksinkertaisesti joustavaan rei'itettyyn trikoopohjaan. Osa solmuista on aika löysiä, niitä pitää korjailla, mutta se käy helposti, kunhan löytää vaan paikan irronneelle hapsulle. Ryijy painaa kolme kiloa, mutta se toimitettiin Oulusta onneksi suoraan kotiovelle Matkahuollon pienenä vakuumipakettina.
Mukana oli tietty hoito-ohjeet sekä tekijän nimi, mun uuden sisustuselementin on suunnitellut ja solminut Majda.

Mistähän ihmeen syystä juuri tämä väriyhdistelmä jäi mun verkkokalvoilleni, vaikka myös muita täysin yksilöllisiä malleja kyllä mietin. Toista samanlaista ei ole olemassakaan. Kai tämä sopii parhaiten raitojen rakastajalle ja mätsää vaatekaappiini eli suosikkiväreihini? Kukaan ei erota mua tuolistani, voin ehkä leikkiä näkymätöntä ja tehdä salaa käsitöitä muiden häiritsemättä? Tai sitten hankin piiloutumista varten joskus myöhemmin isomman tuoliryijyn olohuoneen vanhaan nahkatuoliin.
 
Tää on mun, muut näpit irti muut - vielä kun saisi kissan ymmärtämään sen, tämä kun jostain syystä houkuttelee sitä kovasti.