tiistai 2. tammikuuta 2018

Vuoden alku


Alku. Uusi vuosi. Muttei mikään silti muutu. Eihän? Pitäisikö muuttua? Käsitöitä teen edelleen ilman mitään uuden vuoden lupauksia perinteen mukaan!
Vuodenvaihto oli vauhdikas omalta osalta, ainakin käsitöihin liittyvältä osalta. Pahin kynnys töissäni on aina viimeistelyviive. Nyt tuli vuoden vaihtuessa kaksi nopeasti neulomaani työtä myös ihan-ihan valmiiksi saakka. Jopa kuvat ehdin ottaa niinä muutamana minuuttina, kun oli suhteellisen valoisaa uudenvuoden päivänä. Reilun viikon puikoilla ollut välipalahuivi vietti pingotuksessa koko uuden vuoden yön, ei päässyt katsomaan ilotulitusta. En mennyt kyllä minäkään,  neuloin mieluummin jääkiekkoa katsoneen tuoreehkon aviomiehen kyljessä joululahjakirjasta ekaa työtä, siitä seuraavan kerran lisää.

Se huivi. Ostin joskus alennuksessa olevaa pätkävärjättyä lankaa ajatuksena tehdä uusi iso arkihuivi, joka sopii useampaan takkiin. Edellinen Nallesta varmaan viisi vuotta sitten tehty huivi alkaa olla on liian käytetyn oloinen. Tässä se nyt on. Piti saada nopeasti puikoille joulun alla, kun kaikki muu vähän vastusteli. Malliksi nappasin aiemman epätoivoisen tekeleeni mallin, joka oli ihan ok vaikka ekassa versiossa lanka ei miellyttänyt – tosin senkin suhteen vähän pakittelen, koska kun (onneksi) unohdin tekemisen ongelmat, itse huivi on jäänytkin omaan käyttöön. Mukavan pehmeä välikausihuivi se sittenkin on ollut.
(kuvaajalle iso moite, voisi langanpätkät edes siivota pois, hyi minä)

Hankala kuvata, vähän valoa ja väri on epämääräinen, mukana vähän kaikkia murrettuja sävyjä. Välillä lanka tuntui liian suttuisenväriseltä ja välillä taas se on ihana, saas nähdä mihin viisari lopulta pysähtyy.
 Joo, koko riittää. Ennen pingotusta tekele vaikutti pieneltä mytyltä, aloitin siksi vähän kolmatta kerää, mutta ei olisi tarvinnut, tämän alle mahtuu muitakin kuin minä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti