tiistai 9. tammikuuta 2018

Linnut linnut

Tämä jatko-osa, nyt pienen aasinsillan kautta, odottanut jo melkein vuoden. Lisää lintuja eli eka hyllyni lintukirja, Veikeät virkatut linnut by Kerry Lord.

Tämä juttu piti tulla tänne blogiin jo keväällä. Suomi 100 vuotta juhlan kunniaksi sekä myös herätelläkseni vanhaa harrastustani päätin keväällä liittyä mukaan lintubongaustalkoissa eli vastaan Birdlifen haasteeseen. Ilman suurempia ponnistuksia tai retkiä listallani tuli nopeasti  40 tipulajia. Piti olla helppo homma saada puuttuvat 60 lajia, kunhan kelit lämpiäisi, mutta toisin kävi, lista on sama tynkä edelleen sairastelun sun muun takia - Mulla on ollut myös toinen bongauslista eli keskellä isoa taajamaa sijaitsevassa, omassa pienessä pihassa havaitsemistani lintulajeista, siihen tuskin tulee kovin montaa lajia enää lisää, saldo siinä on nyt parikymmentä tipua.
Toisenlaisia, vähintään yhtä hurmaavia ellei jopa söpömpiä kuin luonnonlinnut ovat nämä otukset tässä kirjassa:
Kaikki kirjan linnut ovat virkattuja, ohjeita löytyy kotoisiin lajeihin ja vähän eksoottisempiinkin, vaikka viime kevään uutislintuun Kumar-riikinkukkoon (sellainen karkasi ja palasi itse Korkeasaareen isosti uutisoituna). Ohjeet on ryhmitelty kolmen eri tasoiseksi, tämä on kolmatta eli haasteellisinta:
Tällä alla olevalla kuvalla kirjoittaja havainnollistaa langan paksuuden vaikutusta linnun kokoon, mallina kakkostason Tenho-pöllöt. Hahmo on kirjan mukana "...matematiikan opettaja, joiden särkynyttä sydäntä äiti yrittää  parhaansa mukaan paikkailla. Silmien illkikurinen pilke on kuulema vaihtunut tyhjään tuijotukseen, tilanteen korjaa vain tapaaminen sellaisen yökyöpelin kanssa, joka jaksaa hekottaa Tenhon tarkoille laskelmille tarkoista saalistuskulmista..."
Ohjeet ovat koko lailla seikkaperäiset, niissä on kuvattu kaikkien eri osien vaihtoehtoisia malleja ja toteutustapoja. Kirjasta löytyy ihan perusohjeet virkkaamiseen, mutta kyllä nämä kohttuullisia pohjatietoja vaativat. Erityisesti osien yhdistäminen  ja viimeistely on tehtävä huolella.
Meidän omaan pihaan yrittää tehdä majaansa vähän joka kesä yksi sepelkyyhky eli Kaisa (tai Kalle äänestä päätellen, lauluääni on tullut tutuksi viime aikoina), en ole iha nsamaa mieltä pesän paikasta - kumpi meistä voittaa! Malli on helpointa tasoa.
Tämä Henri-korppiherra viehättää kovasti, sillä on kaunis profiili massuineen - itse olen nähnyt pitkästä muutaman kerran korppeja aikaa talvella vähemmän eksoottisesti moottoritien varressa nokkimassa jotain epäonnista auton kanssa törmännyttä otusta. Pitäisi enempi päästä metsäretkille!
Ohjeet on siis siis ryhmilty vaikeustasoihin, kolmeen eri tasoon. Kaikilla malleilla on oma nimi ja hauska tarina kuvaamassa 'ominaispiireteitä'. Ja eipä tuo mallina poseerava pikkupoikakaan ole jäänyt ilman söpöyttä.
Kukko-hahmolle on onnettu nimeksi Jare - taitaa olla suomentajan keksintöä, asuva nimi ja kuvaus: hän siemailee pienpaahtimolta tuotetun alkuperäiskahvinsa mustana ja ylistää makunautintonsa jokaista selväpiirteistä kermaisen maanläheistä vivahdetta...Jare on kotkottaja, jonka pitkämielisinkin barista toivoisi tukehtuvan maissilastuihin...
Tekisi mieli virkata nämä kaikki ihan vaan itseäni varten, olisipa sitten vanhana ja muistisairaana seuraa omasta takaa. Kun tätä kirjaa selaa, keljuttaa vähän, kun ehdin tuhota ison määrän jämälankoja peitteisiin viimeisten parin vuoden aikana.
Lemppariotuksia pingujakin tässä kirjassa on kolme erilaista, tässä korkeasti arvostettu meribiologi Oskari, joka suorasukaiset ajatukset sardiinivoileivistä pääsivät tieteelliseen artikkeliin ja veivät hänet mm. mukaan tosi-tv-sarjoihin.
Tämä neljän persoonallisen värisen kakadun sakki näyttää tosi houkuttelevalta ja ilmeikkäältä, niiden kautta kerrotaan viimeistelyn mahdollisuuksista, voi tehdä erilaisia ilmeitä asettelemalla osia eri tavalla tai tekemällä silmistä erilaiset.
 Tässä kuvassa luulen olevan itse tekijän taustalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti