lauantai 29. joulukuuta 2018

Lankakirjanpito eli hamsterin tunnustuksia, osa 2/2018

Pakko kai katsoa totuutta ihan silmiin asti ja tarkistaa tilanteeni lankakasojen suhteen nyt uudelleen, edellinen oli keväällä. Vähän tämän julkaisua venytin, että sain saldoa vähän paremmaksi, kun tuli hankittua joulujuttuihin jonkin verran lankaa.

Havaintoja:

Ei kannattaisi käydä koskaan Korialla (Novitan tehtaanmyymälässä) päinkään tai Orimattilassa (Megamyyntiareenalla)  - tosin valmistakin isosta osaa ostoksista on tullut. Kesän jälkeen pääsin siirtymään enempi sitten jemmojeni pariin, kun villaa löytyy sieltä selvästi enempi kuin kesälankoja. Ostin myös itselleni täysin sopivan kortin, löytyy täältä.

Monia pieniä töitä, muutama sukkapari, lapasia, peruspipo ja säärystimet tein myös välihommina isompien töiden ohessa, niissä ei ole paljon esiteltäväksi, lankaa niihin sentään kului, osa niistä tässä alla.
Yhteenvetoa vuoden lopulla:

Ostettu 2018 yhteensä 7900 g
- ed. kerrasta eli huhtikuusta muutosta + 5700 g eli osteskeluni painottuu syksyyn, kun alkuvuoden ajatukset on sopivasti unohtuneet

Käytetty 2018 yhteensä  8815 g  eli ed. kerrasta muutosta + 6260g

Lopputulos: vielä olen onneksi miinuksella eli varastoni vähän vajenevat (kilon vuositahdilla?) koko ajan, mutta tällä menolla varaston pohjan saavuttamiseen mennee melko pitkä aika. Käytetyn langan lisäksi kesken olevissa töissäni on kiinni nyt noin 2000g lankaa, pääosa uusia ostoksia, mutta sitä en saa vielä laskea tähän mukaan, puikoilla tulossa kaksi isompaa työtä ja yksi jämälankahuivi.

Nyt puikoilla kesällä ostetuista punasävyisistä villalangoista siisti kauluksellinen jakku tekstiilipintaa muistuttavalla neulemallilla, linen stich kai nimeltään. Siihen sotken kolmea eri väriä, kahta pätkävärjättyä sekä yhtä yksiväristä. Homma vaati tavallista isomman mallitilkkujen neulonnan että sain aikaan mieleiseni värityksen. Malliin löytyi idea vanhasta Novitan lehdestä (kuva alla). Metalliset napitkin jo hankin, ei voi tekeminen jämähtää niiden hankkimiseen - mutta homma jäi holdiin, kun tuli joulujutut väliin.

Yksi iso neuleenraato meni purkuun, ehkä sen perintönä syntyy vielä toinenkin työ purkulangoista, ideaa jo olisi mielessä.

Ehkä jossain välissä pitää ottaa lisää jotain pientä sukkaa, pipoa vaikka odottamaan saajaansa lahjoituslaatikkooni, lippulappua torkkupeittoon tai kukkamattoon (sen idea on ollut hautumassa jo pitkään) tms. vielä työn alle, kun isoja neuleita on hankala neuloa syliin jatkuvasti tunkevan kissa-apulaisen takia. On kelit olleet sen verran viileät jo, ettei katti tunnu tarkenevan ilman ihmispatteria iltaisin. Lankajämien kimppuun siis mars! Pahimmat lankakasat ja -korit on nyt syksyllä järkättyä ja vähän niputettukin yhteen eri jämiä, jotain niistäkin syntyy saldoani parantamaan lähiaikoina, ehkäpä :) sitten ensi vuonna.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulua joulua joulua

Vähän jätin viime tippaan tänä vuonna joulujutut, kiire meinasi tulla, vaikka ihan vaan muutamia lahjoja neuloin, lähinnä sukkia syntyi (kuvat vähän myöhemmin) ja pari pientä joululiina tuli pika-pikaa ommeltuna.

Joulupakettien koristeeksi virkkasin pieniä kuusia tällä kertaa, aiemmin olen tehnyt sydämiä, nämä kaksi víhreää lankaa löytyi kotoa samoin kuin joulunauhat.

Elävää kuusta emme nytkään, toista kertaa historiassa tuo sisälle, korvikkeeksi neuloin pieniä kuusia, joiden sisälle löysin pahvisia tai styroksisia lieriöitä - koristelu valoin on vielä tekemättä, ehtiihän vielä huomenna perinteiseen tyyliin...kuusien alla on Gran Canarialta muutama vuosi sitten ostettu liina.

Kotilieden joululehdessä oli helppo virkatun tähden ohje ja kotoa löytyi sopivanväristä Novitan Strömsöötä tuolinpäällisen jäljiltä, siispä piti tehdä eilen illalla muutama tähtönen pannunalukseksi tai koristeeksi ja taas lankavarastoni pieneni vähäsen.

Ihan pöhköin hömpötys tänä jouluna oli yhden tietyn sukan neulominen - idea tuli Orimattilasn Megamyyntiareenalla käydessä.
Siis kuvassa yksi sukka malliltaan pienen ihmisen sukka, minikokoisen oloinen muodoiltaan mutta...
...jonka koko on vähän tavallista isompi. Ei tullut ihan yhtä suurta kuin esikuvansa Orimattilassa oli, mutta isoin omatekoinen se kyllä on. Ja mikä parasta, tähän löytyi kaikki punasävyinen noin 500 g 7 veljestä lankaa kotoa tosi vanhoista jemmoista. Muutama paketti siihen mahtuu, ellei kissa ota sitä vielä ennen huomista omaan käyttöönsä, lämmikkeeksi.

Rauhallista ja piparikasta joulua!




maanantai 26. marraskuuta 2018

Sahrami, pitsimaustetta

Jotenkin kiva kasa lankaa, ei malttaisi alkaa käyttää, kaunis keltainen väri, mukavan tuntuinen näpeissä, sopii siniseen koriin kuin nakutettuna, mutta...
...kyllä tämä kesällä Korian reissulla lempparilanka Venla joutui puikoille!

Taas lähdin nettiin mallin tai idean etsintään. Ostin langat tilanteessa, jossa haaveilin virkatusta suunnilleen maahan asti yltävästä jakusta, niiden ohjeita oli useita esillä alkukesän lehdissä. Vähän alkoi kuitenkin kauhistuttaa virkkaaminen, siksi vaihdoin neuleeseen, kivempi tehdä, ei tartte tuijottaa viikkokausia omia käsiä ja koukkua.

Löysin tälläkin kertaa taas Dropsin sivuilta neulemekon, joka sytytti. Muokkasin siitä jakun, siirtelin ja kopioin pitsimallin paloja vähän eri järjestykseen. Onneksi silmukoiden laskemista ei isosti tarvinnut tehdä, oli sama tiheys, vaikka oli ihan eri lanka käytössä.
Tämä syntyi tosi nopeasti, vähäksi aikaa juutuin helman leveään, loputtumasti jatkuneeseen osaan. Pahin ongelma oli päättää, kumman puolen laitan valmiiseen neuleeseen oikealle puolelle, kun alkoi kesken tekemisen sileän nurjan puoli miellyttää enempi omaa silmää. Päätöksen pystyi onneksi jättämään siihen asti, kun poimin silmukat etureunaan varten eli ihan loppuun. Eli nurjan puolen jätin lopulta oikealle.
Ennen päätöstä ja reunan aloittamista etsin vielä nappeja, Nappitalosta tietty löytyi kivat neutraalit kauniisti hohtavat tasan langan väriset napit. Ne päätin laittaa vain yläosaan, en helmaan asti, koska ei tätä kokonaan kiinni tule koskaan pidettyä.
Viimeistely oli nopea, pienet saumat kainalossa (koska aloin jo tehdässä miettiä tuota oikeaa puolta, en poiminut hihaan miehustasta silmukoita, vaan loin ne) ja muutama langanpää, kunhan sain etureunan nappilistat tehtyä.
Huomasin hassun yksityiskohdan, kun kuvasin kahta valmistunutta (=yhtä aikaa viimeistellyksi tullutta) neuletta - molempien töiden idea/ohje on toki peräisin samalta sivustulta, mutta tulipa tehtyä isommin ajattelematta samanlaiset reunat näihin hihoihin ja jakun reunoihin.
Vähän keljuttaa viimeistely: koska tein tämän isona yhtenä kappaleena, en pääse pingottamaan tätä, höyrytin vain ja heti kun neule on päässyt raudan alta, etureunat alkaa kipristellä - ei auta, vaikka jo kerran tein ne uusiksi - pitää pohtia vielä tai ainakin kokeilla, miten käytössä käy. Pituus myös vähän mietityttää, venyykö käytössä lisää, nyt pituus on polvet peittävä. kevyt tämä on kuitenkin ohuutensa ansiosta, vajaat 500 g.

Silti koen tämän olevan t-o-d-e-l-l-a kaunis neule, oman kaappini kaunein ainakin, sääli etten saanut sitä kuvattua käytössä, on niin vähän luonnonvaloa kuvaamiseen päivässä ja kuvaaja sattui olemaan karkuteillä vapaapäivänä.

...mutta seuraavaksi yritän tehdä jotain muuta, ei heti taas mitään raglania ja värejäkin koitan säätää johonkin suuntaan - ehkä jotain pientä kivaa tai hölmön lapsellista jouluksi, kun tuli pari joululehteä ostettua...

torstai 22. marraskuuta 2018

Puuteriroosa talvi

Purin pois viimetalvisen tunikan turjakkeen ja aloitin saman tien lennossa  sen vaaleanpunaisesta langasta neulepaidan - koska koko aikaa en jaksa vääntää toista jo aloitettua työtä (eli hitaasti valmistuvaa kangaspinta-jakkua, siitä lisää toisella kertaa).
Tämä paita myös on taas yhtenä kappaleena neulottava, ylhäältä pääntiestä aloitettu raglanpaita, jossa on palmikkoja ja vähän pitsiä. En juuri ole käyttänyt paitoja pitkään aikaan töissä ennen tätä kesää ja syksyä, nyt päivitän varastoani pitkästä aikaa uusilla paidoilla, useillakin.
Tähän nappasin mallia viime aikojen vakiopaikastani eli Dropsin sivuilta. Ohjeeseen tein tutusti vain pientä säätöä ja menoksi vaan - nyt ei suju ollenkaan työt, joissa pitää liikaa miettiä, sellaiset saa odottaa vuoroaan.

 Tykkään tästä flow-väristä edelleen, kiva seurata pientä värin vaihtumista tehdessä. Vähän piti ostaa pari kerää lisää lankaa, että sain jatkettua pituutta tunikamaiseksi.
Ei mene tämä uudenkarheat suosikkivärini nyt heti ohi, vaaleat punaiset ja keltaiset ovat nyt mulla IN - outoa, samoja sävyjä näkyy myös vaatekaupoissa, en yleensä ole kovin trendikäs - no, kun musta ei ole kuulunut koskaan kaappiini kuin pienenä tehosteena. Tänä puuteriroosa sopii hyvin myös kauden kukkien kanssa!

maanantai 22. lokakuuta 2018

Huivin jatko-osat

Alkuvuonna muistaakseni ekana valmistuneena työnäni oli lempivärejäni sisältänyt, pätkin värjätystä langasta tehty huivi. Lankaa jäi huivin jälkeen yli, kun siitä uhkasi tulla liiankin iso ja nyt siitä olen virkannut, kissa sylissäni, baskerin ja lapaset. Molempien mallit ovat ihan omasta päästä, aloitettu, tehty ja lopetettu ihan noin vaan ilman isompaa miettimistä.

Ei siis mitään erityistä, käyttökelpoisia tekeleitä luulisin, kunhan tulisi vaan käyttökelejä eli viileämpää jossain vaiheessa, + 10 astetta lokakuun lopulla ei ole ihan normikeli mun mielestä.

Tämä setti sopii  kahdenkin melko tuoreen huivitekeleeni kanssa, joista toinen on viimevuotinen, kun vielä pisteeksi pipon päälle pihistin toisen huivin jämistä tupsulangat piristeeksi.

Vain langan väripätkien asettumisen seuraaminen eri tekniikoilla tehdyissä töissä toi tähän vähän erityistä lisää, ihan kuin eri lanka käytössä neuleessa, virkatuissa pylväissä ja kiinteissä silmukoissa. Ehkä mukavin väri on kiinteän silmukan pinnassa?
- Kukahan muistuttaisi mua jonkin näppärän karvanpoistajan käytöstä  aina ennen kuvaamista??

Pieni kerä jäi vieläkin, jos vaikka pitää lapasten vartta vähän jatkaa.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Hello yellow

Joo, vähän tyhmä otsikko, eikä edes itse keksitty vaan lainattu jostain. Sopii silti aasinsiltatyyliin eteneville jutuilleni...

Oikeasti tämä työ on vähän sellainen vahinko. Loman aikana ajettiin Kouvolan ja Korian ohi, piti tietty pysähtyä Novitan tehtaanmyymälässä. Sieltä mukaani tarttui kaksi sahraminkeltaisen (tai punakoisonkukan keskustan keltaista) väristä lankakasaa - jäi tuo keltainen väri vähän päälle kevään töistä ja näkyypä keltaista nyt vähän joka puolella naistenlehtien muotijutuissa sun muualla, trendikäs olen vaiheeksi siis.
Tämä eka pussilankatyö lähti neuloutumaan pikavauhtia, kun edellinen kesäkäsityö valmistui. Pohjaa mallille taas vähän mietin ja selaisin lehtiä ja seikkailin netissä, jotain kuvioneuletta piti löytää löysään ja pitkään suoraan peruspaitaan.

Mallineuleen nappasin TeeTeen paitaohjeesta. Vähän pientä mallitilkkua tein silmukkamäärän arvioimiseksi ja aloin vaan neuloa. Taas tuli tälläinen raglanhihainen paita. Koska lanka oli aika raskasta ja koko paita on aina oikein neuletta, tein perinteisesti sen kappale kerrallaan, ei tarttenut tehdä nurjia silmukoita ollenkaan tai käännellä käsissä painavaa paitaa. Saumat oli nopea ommella oikealta puolelta. Helmaan jätin pienet halkiot ja pääntietä piti lopussa vähän pienentää kaventamalla + korottamalla sitä rullautuvalla reunuksella, jotta paita pysyy suunnilleen päällä.
Hankalin kohta oli tähdätä raglansaumoihin hihat ja etu/takakappale nätistä, halusin, että kuviot ovat symmetrisiä saumassa. Piti siksi tehdä eka hiha kahteen kerta, kun arvaus meni ensin vähän pieleen varsinkin kun hihan pituus oli vielä päättämättä alussa. Päädyin kuitenkin normipitkiin hihoihin, lyhemmät olisi näyttäneet kesken jääneltä työtä tai langan loppumiselta. Lankaa jäi jokunen kerä, ihan kaikki kahden puolen kilon pussin sisältö ei mennyt. Uutena tuttavuutena mulle tullut lanka oli edullista sekundaa, ilman vyötteitä, mutta ihan ok pienestä kovuudestaan huolimatta, yksi tahrainen kohta löytyi ja jokunen solmu.
Nopea meditatiivinen työ, rauhallista tekemistä vaan. Tuli valmiiksi jo kesällä jopa vähän liian nopeasti, kun seuraavan homman miettiminen oli vielä tekemättä...on mullakin ongelmat! - Ei vaan, valokuvaus on mun nykyinen ongelmani, kun viimeistelytehdas toimii nyt kohtuudella.

Kaveriksi sopii kesällä Fiskarsin putiikista ostamani korento, joka on tehty huovuttaen vanhasta vetoketjusta, aivan ihana ja herättää huomiota ihan runsaasti - sääli, etten tiedä tekijää.
Paita on päässyt jo kovaan käyttöön, sopii näille viileneville keleille, kun aamut on kylmät ja iltapäivällä paistaa, se puuvilla-osuus ei tee tästä liian kuumaa, vaikka paita onkin aika paksu ja lanka vähän jäykkää ja kovaa.

P. S. langan väri on oikea vain ekassa lankakuvassa, muut kuvat on otettu vähän hämärissä ja niissä väri on kelmeä.

Tässä vaiheessa toinenkin keltainen saalis on pitkälle neulottuna, vielä pitää pari juttua hoitaa, eli valita napit ja päättää, kumpi puoli pitsistä on oikea puoli, mutta siihen ihan kohta!

perjantai 28. syyskuuta 2018

Koisonlehtiä

Jotain kivaa ja pehmoista tekemistä näpeille piti saada kesäksi vironvillan tikkujen perään. Ensin keksin polttavan tarpeen, tarttee saada uusi isokokoinen kesäjakku (kun edellinen valkoinen nuttu on ollut ahkerassa käytössä). Sitten tuli valittua väri, tarttisin nyt ehdottomasti jotain kauniin syvänväristä violettia. Jotain samaa kuin (nyt loppukeäsällä työmatkani varrella bongaamassani) vanhassa lempikasvissa punakoison kukissa on, tätä väriä ei kovin monesta kukasta löydy (alla oleva kuva haalistaa valitettavasti sitä, otettu pikaisesti kännykameralla, sorry).
Ja se se väri sitten pohjusti lankavalintaa, piti vähän aikaa kuukkeloida, että löytyi sopivan kaunis koisonkukan violetti. Löytyihän se sitten läheltä Lankamaailmasta, Hjertegarnin Cotton nro8 langasta. En ole puhdasta puuvillaa isosti suosinut, jotenkin liian jäykkää lankaa yleensä, mutta tämä oli mukava poikkeus siihen, oli kiltisti neuloutuva lanka.
 Löysin sitten lopulta myös ohjeen, se oli ollut jemmassa mulla jo tovin,  Lepopuikon blogista, se löytyy myös Ravelryn kautta. Vähän piti sitä päivittää silmukkamäärien osalta, tarvitsin isomman koon, muuten tein jokseenkin sen mukaisesti. Helmaa tosin vähän levensin lisäämällä lehtien väliin yhden nurjan silmukan jossain vaiheessa ennen lantioita kainaloiden jälkeen. Neuloin jakustani myös pidemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa.
Kiva työ, kaunis mallineule piti tarpeeksi virkeänä, mutta kelpasi myös helteeseen tehtäväksi  ja telkkarityöksi, ei mitään vaikeaa.

 Ainut hankaluus tässä on kuvattavuus, ei näytä yhtään miltään itsekseen...ja kuvaaja ei pääse nyt paikalle, kun keli sallisi kuvia. Tässä alla olevassa kuvassa väri on ehkä lähimpänä oikeaa. Näkyy myös se, kuinka paljon eri kokoisia kovasti koisonlehtiä muistuttavia lehdyköitä jakussa on.
Ja sitten jatko-osassa tulee esittelyyn sitten koisonkukan keltainen - yllätys!



keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Vironvillainen 'ongelma' ja ratkaisu

Syksy tuli sentään vihdoin ja alkaa elämä voittaa, jaksaa-jaksaa-jaksaa vaikka mitä, kun ei tartte pyyhiä hikeä koko aikaa...eikä haittaa edes sade tai tuuli ainakaan mua. Saa kaivaa villasukat, -huivit ja -paidat esille, jihuu! Kesä meni monin osin vähän laiskasti, mutta käsitöitä syntyi silti, tänne asti ne eivät sitten enää jaksaneet tulla esille, koneella istuminen tai edes valokuvaus ei kiinnostanut moneen aikaan.

Hankin jo vuosia sitten, ehkäpä 7 - 8 vuotta sitten maalaismarkkinoilta kaksi isoa vyyhtiä vironvillalankaa. Ne ovat samaa väriä, jota olin jo paljon aiemmin napannut jostain myyjäisistä yhden ainoan sillä kertaa löytyneen tämän värisen vyyhdin, kun en saanut vyyhtiä enää sormistani irti. Sain vahvan tartunnan tästä hipahtavasta lempiväriyhdistelmästä, että podin sitä pitkään ja taidan potea vieläkin.
Samoin jo aikaa sitten tekaisin ekasta vyyhdistä kapean pitsihuivin ja säärystimet ja totesin langan olevan  riittoisaa. Huivia en ole käyttänyt, jotenkin karheaa kaulalla, mutta säärystimet ovat olleet käytössä, kuten nuhjuisesta kuvasta näkyy.
Jäljellä on ollut vielä reilut 550 g tätä namiväriä odottamassa jotain käyttöä. Vyyhtejä olen käpistellyt monta kertaa ja ihaillut värejä, niiden keriminenkin tuntui jotenkin nautinnolta, kun seurasi värejä ja ja niiden sijoittumista kerälle.
Ihanat on värit, mutta langan karheus vähän pohditutti. Kangaspuilla olen karstavillaa käyttänyt ihan onnistuneesti, mutta puikkoilu tai koukkuilu ei ole kiinnostanut. Ihan parasta oli toisen vyyhdin keriminen käsin ihan huvin ja nostalgian vuoksi, koko vyyhdessä oli vain yksi solmu, ja lisäksi tuli vanhat ajat mieleen eli käsityöuran alkupuoli, jolloin käytin esim. Pirkka-lankoja paljon ja työ alkoi aina kerimisellä. Miksi ihmeessä en ole viime aikoina enää niitä käyttänyt, paras tietämäni värikarttakin olisi käytössä niiden myötä, hölmö minä??

Iso löysä paita ehkä - löysin Dropsin sivulta mukavan löysäkkeen mallin.

Kokeilin virkata, ei huvittanut, menee sormet rikki ja syntyy aika suttuista koukkukoon vaihtokokeiluista  huolimatta. Purin ja aloin neuloa ihan sileää virkatun paidan kaavalla ja mitoilla, en muutakaan viitsinyt miettiä. Alkoi vähän kiinnostaakin jo, tästä voisi tulla jotain, jos maltan tehdä tarpeeksi suuren paidan enkä pakittele pienempään kokoon. 


Mites jatko, oikea vai nurja päälle - eli jotain ongelmaa vielä...helmaan tein halkiota varten reunoihin kuvioneuleena vähän muunnettua joustinneuletta, etteivät ne rullautuisi liikaa.
Jätin suurehkon pääntien ja neuloin kapeat ja lyhyet hihat, niihinkin ranteeseen samaan muunneltua resoria. Pääntielle tein pienen rullautuvan reunuksen. Tämän kanssa voi varmaan käyttää huiviakin välillä, jos nahka kestää. En vielä kastellut tai uittanut huuteluaineessa tätä, höyrytin vain ja silloin  tuntui kuin asuntoon olisi muuttanut lammas, tuoksusta päätelleen, oli niin vahva haju.

 Paita siitä sitten tuli vihdoin, iso ja leveä ja helmassa halkiot ja minikokoiset hihat.
Mutta: eihän tätä voinut tietty heti viimeistelyn jälkeen esille tuoda, pitää jatkaa tätä venynyttä projektia vielä vähän: valmista tuli varmaan toukokuussa, mutta kuvaus jäi kelien takia tähän syksyyn. - Pahoittelen kuvien määrää, mutta tykkään tästä väriyhdistelmästä edelleen.

Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty - tulipa taas vahvistettua sekin. Lisää seuraa toivottavasti vähän nopeammin, odottamassa ollut kesäkäsityöpino isompien töiden pino on tämmöinen nyt,: