perjantai 10. marraskuuta 2017

Sinisestä punaiseen

Nyt on sininen kausi poikki, johan se kestikin monta työtä. Kun ei kaapeissani ole vielä ihan tarpeeksi huiveja, piti tehdä pari lisää...

Eka huivi on tehty Ullaneuleesta löytyneen ohjeen Kristel Nybergin Sarka huivin perusteella langasta, joka löytyi Lankamaailmasta hinnalla 1 euro/kerä ja jonka vyöte on hävinnyt totaalisesti. Neljä kerää eli 200 g tarttui mukaan alekorista, kun huomasin liikkeessä ohjeella neulotun mallihuivin ihan värinsä takia, nämä tämmöiset punertavat tarttuvat aina meikäläisen myös turkoosista viime aikoina kiinnostuneen täti Purppuran (työkaverin antama nimi) mukaan.

Nätti yksinkertainen ja helppo huivi, sopii hyvin jo olemassa olleisiin pipoon ja sormikkaisiin. Peruspipo on puhdasta alpakkaa, jo vuosi sitten väsätty. Sormikkaat ovat vuosien takaa ikivanhaa  7 veljestä lankaa, eivät ole menneet pahaksi monen talven käytön jälkeenkään, outoa verrattuna Novitan nykylankoihin! Ovat olleet käytössä ainakin kolme eri talvihuivin ja yhden kaulurin kanssa eli ainakin noin kuusi vuotta?
Nautin näistä huivini väreistä - ja jatkoin vielä samalla reissulla varsinaisten ostosten kohteena olleella raitalangalla - mietin sen ostamista pitkään, mutta kun kerran olin saanut verkkokalvoilleni kuvan peruskaulaliinasta ja sen kavereista, jotka sopivat pinkkiin syystakkiin ja myös vihreään talvisempaan takkiin, en mahtanut mitään. Jotain pientä, helppoa ja motivoivaa piti saada puikoille, kun isommat työt jumittavat suunnitelmatasolla vasta.
Raitavärejä mietin pitkään, sitä minkä langan värikomboista valitsen, mutta tämä violettipainotteinen yhdistelmä voitti, vaikka melkein kaduin ekan värimallikerran jälkeen ja meinasin palata takaisin kauppaan ostoksille, ei tuntunut mikään väri sopivan ensin  toisiinsa.
 No, totuin ja lopulta ihastuin, kunhan olin saanut huiville lisää mittaa. Tuli kaulaliinan lisäksi sitten suuri (lue: lähes ainoa pipomalli-) suosikkini Rikke-pipo, pitkävartiset lapaset ja sukanvarret, loppu sukista piti tehdä villatakin jämälangalla. (Enpä jaksanut pingottaa, tai höyryttää näitä edes kuvia varten, menkööt käyttöön niine hyvineen.)

Nyt kelpaa taas odotella talvea, löytyy uutta päälle harvinaisen paljon - eikä mitään ole kovin sinistä, vaikka vähän sitäkin näkyy..

Kohti seuraavaa haastetta, eli pimeän ajan kauhistusta tummanharmaata huivia, jonka Likkapimu tilasi. Väreihin palaan sitten taas myöhemmin, kivaa lankaa on odottamassa kokeilua, kuutta eri väriä, iso yksinkertainen neuletakki toiveena!



tiistai 7. marraskuuta 2017

Hyvä mieli - puolin ja toisin

Onpas kiva olo, tein sen, mitä jo ihan vuoden alussa kaavailin, hyvää monella tapaa. Aloitin vuoden väsäämällä kotinurkkien varastoista löytyneistä langoista Marttojen ohjeilla vauvoille peittoja. Kolme niistä valmistui nopeasti neuloen - virkattua en yrittänyt tehdä, kun tunnen itseni ja viimeistelyhitauteni.

Viimeisen pienen peiton tekaisin vielä pikaisesti juuri ennen postitusajan loppua, kun hankkimaani laatikkoon tuntui mahtuvan vielä yksi. Onneksi löytyi ihanan väristä keltaista pehmeää lankaa (vaikka olikin akryylia).
Eihän nämä mitään ihmesuorituksia ole, mutta tuntui hyvältä tehdä ja osallistua. Sain tuhottua kasoistani noin 1,2 kg lankaa. 

Enkä ollut ainoa väsääjä, eilisen uutisen mukaan Lastensairaala sai Martoilta yhteensä 4200 peittoa (tai toisen uutisen mukaan 3000 peittoa, enpä tiedä, kumpi on oikein) - hyvä me kaikki Martat!
Pääsin myös kolmanteen tavoitteeseen eli sain kevääksi edes vähän neuleintoa näiden jälkeen - vielä kun keksisi, millä sitä nostaisi normaalitasolleni ja saisi vielä tämän bloggerinkin päivittymään edes suunnilleen samaa tahtia, jäi tuo kesä vähän tyhjäkäynnille.

Olin eilen ihan otettu saamastani postista - tuli Kummeilta yllätyksenä kiitoskortti ja pinssi - iso kiitos niistä!