perjantai 31. maaliskuuta 2017

Sukkaa ja lankoja

Olen aina välillä talven mittaan välipalana tehnyt sukkia tv-työnä ja silloin kun muu vaativampia tai isompi työ ei ole maittanut. Näitä aikoja on ollut viime kuukausina enempi kuin on ollut tarpeeksi. Nyt aletaan olla vuoden parhaassa ajassa, valo lisääntyy ja kaikki talven sairastamiset on takana, toivottavasti. Meni monta viikkoa enempi sukankuluttajana, nyppyyntymis- ja kestävyystestaajana kuin neulojana.

Siinä tylsistymisen sivussa ostanut kokeiluun erilaisia sukkalankoja, tässä yksi potretti talven ostoksista, mukana vanha tuttu Regian Arne & Carlos sukkalanka ja muutama kerä Kaupunkilankaa, ihan uutta tuttavuutta, jota sattui löytymään tavallisen pienen ruokakaupan hyllystä.

Salaisena tavoitteena tässä mulla on myös se, että joskus pääsisin irti näistä pätkävärjätyistä, ne kiehtoo mua aina ostapäätökseen asti. Niiden neulominenkin on ihan ok, kun perusmalleihin tulee koko ajan jotain vaihtelua väreistä. Mutta läheskään aina valmis tuote ei ole edes mun mielestä mitenkään nätti.

Regiasta tein työkaverille lähes tulkoon perussukat, vain yksi palmikko päällä ja jalan päälle tehty joustin tuli lisättyä, sopii paremmin jalkaan. Raidoista ei tullut ihan mun mieleiset, muuten varmaan hyvä ja kestävä sukka, jos omat talven testit pitävät paikkansa.

Noista Keskustori-vahvuisesta Kaupunkilangoista kaksi kerää olen tuhonnut (ekasta ei jäänyt kuvaa, meni lahjaksi). Melko ohut lanka (100g 400m) on ok, kerä tuntui pehmoiselta, mutta neuloessa tämä turkkilaista alkuperää oleva lanka oli tutun kovaa, novitamaista, onhan koostumus sama eli villan kanssa 25% polyamidia. Onneksi höyrytys pelasti, valmis sukka on taas pehmeämpi. Käyttökokemusta ei näistä vielä ole, tulipa tehtyä. Kotiin toistaiseksi jääneet sukat sopivat tosi hyvin pätkävärjäysvierotukseen, oli lanka paljon nätimpää kerällä kuin sukassa, eiks vaan? Sulan varren malli on pihistetty Pirkanmaan Kotityön yhdestä sukkavihkosta. Jatkoin sitä vielä sukan jalkaosan päälle.

Hassua, otin itse kuvat omista kintuistani ylhäältä alas päin ja silti alempi nurin käännetty kuva näyttää silti ihan ehdalta, kuin toisen ottamalta.


Vanhat vauvalankojen jämät ovat nyt tässä alla, tilannepäivitystä vähän, vaikka en ehtinyt mukaan viime vuoden hyväntekeväisyyskeräykseen näillä ja värit ovat väärät tämän juhlavuoden  tempauksiin - muutama keränloppu vielä löytyy seuraavaa tylsistymistä varten. Oli muuten jossain irtonumerona ostamassani lehdessä kuva tauluun kehystetyistä alkuperäisistä sota-aikaisista junasukista ja niiden neulojan perillisestä - kiva tarina ja hyvä käyttökelpoinen sukkaohje. (Nämä eivät ole täysin kuvauksellisia ilman höyrytystä, laiskuri pahoittelee.)


jjj

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Pieces of cakes

Ei makeaa mahan täydeltä, mutta vähän enempi juuri tänään silti, juhlan kunniaksi. Syytä juhlaan on monta, mm. eilen kaksi ihan valmiiksi viimeisteltyä syksyllä ostetuista ja aloitettua herkkulangoista tehtyä neuletta - niihin palaan kun kuvaajan kanssa saadaan vielä ikuistettua ne. Kakkuakin on näin juhlapäivänä tarjolla kahvin kaveriksi kaksin kappalein herkkulankojen ohessa!
Näitä kolmea vyyhtiä tässä kahvittelun ohessa hiplaan ja mietin, kummalla langalla aloittaisi ja millaisen mallin tekisin - ennenkuin seuraava juhlapäivä tulee ja huivia tarvitaan.
Siirtymä on suora aasinsilta edellisestä postauksesta eli pitsikirjaesittelystä. Muitakin netistä löytyneitä malleja on mietinnässä apuna. Ja tuli tilatttu samalla myös toinen pitsikirja Haapsalun pitseistä, pitää odotella sitä vielä...
Enten tenten teelika menten - kaapissa yli vuoden muhinutta hillittyä Ilmatarta vai tuota toista vähän paksumpaa ja reteemmän väristä pitsilankaa - tavoitteena on suorakaiteen muotoinen kapea huivi, joka on kokonaan pitsiä ja huivin päihin voisi tehdä vielä  jotain reunapitsiä, pitäisi 100g riittää sellaiseen.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Pitsiä Shetlannista

Niin, verkkokirjakaupassa taas kerran asioin, kun nuo pitsit kiinnostavat koko ajan enempi - johtuu se sitten keski-ikäistymisestä tai lankaostosten painottumisesta aina vaan ohuempiin lankoihin (viimeksi lankakaupasta tuli ostettua tähän tekniikkaan sopivaa materiaalia). Mutta tämä oli tosi kiva ostos, hyvä tai oikeasti ihan käsityökirja, en keksi siitä mitään moitittavaa (ellei sitten liian houkuttelevan näköisiä maisemakuvia lasketa). Elizabeth Lovickin tekemä kirja on julkaistu jo kolme vuotta sitten ja käännetty suomeksi viime vuonna (Hanna Kolari).
 Kirjan alussa kerrotaan pitsien historiaa. Jos vaikka joskus saisi tehty vaikka tälläisen alla olevan kuvan sukuaarteen itsekin, ohuen ihanaisen huivin, jonka voi pujottaa sormuksen läpi? Voisi sitä vaikka käväistä vaikka ihan paikan päällä tutustumassa maisemien lisäksi myös paikallisiin neuleisiin - joskus vuosi sitten telkkarista tuli poliisisarja, joka oli kuvattu Shetlanninsaarilla, siinä vilahti usein kauniita neuleita henkilöiden päällä (olikohan Shetlannin saarten murhat nimeltään).
Alkuosassa on todella perusteellinen opastus välineisiin ja tekniikoihin, se vie reilut 40 sivua 140-sivuisesta opuksesta. Siinä kerrotaan perusteiden lisäksi ihan kaikki Shetlannin pitseihin liittyen pingottamiseen asti. Omasta mielestäni erityisen ansiokas osuus opettaa erilaisten shetlanninpitsisten töiden suunnittelua, erimuotoisten kappaleiden tekoa ja pitsimallien sovittamista niihin sekä eri pitsimallien yhdistämistä toisiinsa ja korvaamista toisella mallilla - tykkäsin kovasti!

Seuraava perinteisempi osio opastaa erilaisiin pitsien silmukkamalleihin, niitä on ryhmitelty peittokuvioihin, välikuvioihin, reunakuvioihin ja erillisiin kuvioihin. Osion alussa on näppärä kuvallinen hakemisto niihin. Ohjeissa on mukana selkeä kuva, kaavio sekä sanallinen ohje, sopii siis kaikille. Malleilla on vielä hauskat nimet, esim. kynttälänvalo, mansikka, kärpänen, puu, kissankäpäläpitsi tai ruusunnuppu.




Kirjan lopussa on muutama valmis malli eri paksuisista langoista eri tyyppisiin käyttötarkoituksiin, voi tehdä muutakin kuin seitinohuita huiveja. Malleja ei ole montaa, mutta kirja perustuukin mielestäni siihen, että oppii itse suunnittelemaan pitseistä töitä eri langoilla. Valmiissa malleissa on ehdotettu vaihtoehtoisia kirjan ohjeista löytyviä pitsimalleja kyseiseen työhön.

Tämän kirjan riemastuttavia juttu  on oli kuitenkin aukeamallinen ohjeita neulotun pitsin virheiden korjaamiseen (tai neuvona saattaa olla neuvo olla korjaamatta jotain pientä) - tätä osuutta ei juuri löydy muista kirjoista - iso plussa! Opin myös vihdoin esim. mikä on elämänlanka, kun puhutaan pitsien neulomisesta.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kässäkirja ajan hermolla

Tuli ostettua uusi käsityökirja, vaikka entisiäkin riittää. Mutta tämä oli sellainen pakollinen, hyvin ajankohtainen ja päivänpoliittinen käsityöteos. Se on muutenkin kivanoloinen kirja, joka ei edes maksanut juuri mitään, kun se löytyi marketin alekasasta. Käteen mukavasti sopiva kirja, jossa on kaunit, harkitut ja monipuolisesti sommitellut kuvat.
 Alun perin ruotsalaisen  Clara Falkin ja Kamilla Svanlungin tekemän, v. 2014 Suomessa julkaistun kirjan on kääntänyt  Lotta Lipsanen. Kirjasta löytyy melkein 30 käsineohjetta, jotka on ryhmitelty vuodenajoittain, löytyy siis kesäkäyttöönkin käsineitä peruslapasten ja kämmekkäiden ohella. Käsineiden ohjeet ovat selkeät ja kirja alussa on lyhyt tekniikkaopastus. Siitä löytyy paljon on perinteisiä kirjoneulemalleja:

 Monet on aika perinteisiä, mutta sovellettuja malleja löytyy, nämä voisi olla kivat itsellekin, ihanat värit vielä:
 Ja tässä pari esimerkkiä kesäisistä käsineistä:


Mutta syy, miksi kirjan ostin ja miksi sen haluan esitellä on tässä: tämän viikon ehkä isoimpaan  kotimaiseen hyvään uutiseen liittyvät käsineet hääparille - en tiedä ruotsalaisten tilannetta, mutta jo nelisen vuotta sitten he tämmöisiä tasa-arvolapasia ohjeistivat neulomaan!