Haalean farkun värinen vähän kirjava lanka on uusi tuttavuus. Se sopii vimmaani saada kuvan neule ja käyttää sitä eri vuodenaikoina eli lanka on sekoite, melkein puolet puuvillaa, kolmasosa villaa ja loput eli viidesosa tekokuitua. Värivalinta osui haaleaan väriin, siis aikuistumiseni jatkuu - ei vaan, langan tarjolla olleista väreistä se oli monikäyttöisin, mutta punasävyistä lankaa olisi ostanut, jos sitä olisi ollut riitävästi.
Menin alun perin lankaostoksille tavoitteena hankkia kaunista ja kestävää harmaata lankaa. Löytyihän sitäkin, sekin on uusi tuttavuus. Toivon mukaan se on kestävämpi kuin eka yrityksessä tehdä joustinneuleinen taskullinen perusvillatakki (kuva siitä vilahti täällä) arkikäyttöön, se nuhjaantui ennätysajassa ja nyt se toimii pääasiassa Vertti-katin päiväunipaikkana, josta joskus saatan saada sen lainaan pihakäyttöön. Kiva ajatus aloittaa työ kerimällä lanka, tulee ihan vanha aika mieleen! Missähän jemmassa on omat sirkansääreni - niin me aikanaan kudontaopinnoissa kutsuttiin kerinpuita, oli pakko tarkistaa, mistä nimi on tullut.
Ja sitten on tämä ilopillerilanka, joka maksoi hunajaa alennuksesta huolimatta, raaskin yhden vyyhdin ostaa kokeiluun. Monista kauniista käsinvärjätyistä väreistä käteeni jäi lopulta tämä upea turkoosi, josta isona tullee pieni pitsihuivi. Kuvassa kaverina on sen väriin sopiva tee-se-itse kaulakoru, jonka nappasin mukaan ihan värin takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti