sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Senkin huivi!

Enpä keksi parempaa haukkumissanaa kuin senkin huivi, tämä sana kelpaa jo toista kertaa käyttöön. Taas sarjaa tulipa tehtyä, mutta....Tuo senkin-alkuinen haukkumailmaisu on lainattu kummipojaltani, joka on nykyisin jo reilut kaksikymppinen jätkä, mutta joka aikanaan puhumaan opetellessaan opetteli myös haukkumasanoja. Itse olin samaan aikaan raskaana ja sain silloin kuulla olevani 'senkin palloeväin' (tarkoitti kai palloeläintä), termi oli pitkään käytössä.

Kyseessä on tyttären tilaus. Ohje löytyi Kotivinkki-lehdestä (ohje ei löydy nettisivuilta, joku tämän loppuvuoden lehti kyseessä).
Huivi näyttää kivalta, yksinkertaisen kauniilta. Mutta vaan näyttää. Tunsin itseni t-o-d-e-l-l-a tyhmäksi neuloessani tätä. Aloitin kolme kertaa, käytin värikyniä ja vaikka mitä apuvälinettä. En vaan saanut mitään tolkkua kirjoitetusta ohjeesta aluksi, kun en tajunnut mikä osa siitä oli laskosreunaa ja mikä osa aluksi pienempää ja myöhemmin isompaa palmikkokoristetta.


Mallissa oli paljon toistuvia kerroksia ja toki myös laskoksien takia paljon lyhennettyjä kerroksia, oli tosi hankala pysyä kärryillä. Vasta kun olin saanut pari kolme palmikkokuviota valmiiksi, aloin tajuta, miten eri kerroksia toistetaan. Ohje on jo nyt kohtuullisen pitkä, mutta jotain selvennystä tai ohjerivien ryhmittelyä olisi kannattanut laittaa mukaan.
Paras apu oli magneettinen ohjepidike, jossa piti käyttää kaikkia irtomagneetteja merkkaamassa, jota pysyin kärryillä siitä mihin kohtaan ohjeessa olin jo päässyt ja mistä kohtaa toistin aiemmin ja tai vielä vähän aiemmin neuvottuja kerroksia. Mulle ei edes saanut puhua tarkoissa paikoissa, perhesopu oli kovilla. Mutta ei se (paljon viime päivinä esillä ollut suomalainen) sisu antanut periksi, aloitin vaan niin monta kertaa uudelleen, että pääsin sinuiksi.






'Lisäväriä' neulomiseen toi vielä valitsemani lanka, jonka piti tilauksen mukaan olla tummanharmaata ja pehmeää, siksi valitsin alpakkalangan - ohjeen jakkilankaa en jostain syystä halunnut etsiä tai tilata mistään. Mutta tätä Lankamaailmasta löytynyttä lankaa en enää tule ostamaan, jos maailmasta jotain muuta lankaa vielä löytyy, koska se oli jotenkin epätasaista, tuhruista, takkuista, solmujakin oli joka kerässä. Ja väri tietty oli erityisen hankala pimenevään vuodenaikana. Ostamani lanka oli ohjeen lankaa ohuempaa, joten neuloin huivin mallia isommaksi, ihan kaikkia ostamiani keriä en kuitenkaan enää jaksanut tuhota, kaksi jäi kiusaksi jämäpussiin ja muistoksi.

Hankala kuvatakin tätä huivinketaletta pimeimpään aikaan, ei mitään väriä...





Onneksi nyt kun huivi tuli vihdoin valmiiksi - langanpäät ja höyrytys sopivasti tuli tehtyä itsepäisyyspäivänä, samoin kuvat siitä pienen lumikerroksen päällä pikku pakkasella, ei tarttenut kuraan tai lätäkköön levitellä näytille. Meinaa melkein unohtua onneksi nyt kaikki vaiva, ihan kiva huivi tästä tuli. Voisin vaikka tehdä joskus uudelleen, mutta ihan muusta langasta ja muun värisenä, ainakin vaaleampana, jotta malli näkyisi paremmin.

torstai 7. joulukuuta 2017

Sukat ja sata

Mikäs olisi sen suomalaisempaa kuin villasukat? Ihan heti en keksi parempaa tapaa aloittaa seuraavaa vuosisataa kuin villasukkien neulominen. Hyvää seuraavaa sataa vuotta, Suomi-neito!

Joo, oikeasti en jaksa ihan jaksa olla kauhean ylevä juhlavuodesta huolimatta, vaikka päivä on tärkeä ja myös itselleni merkittävä, kaksi oleellista perheenjäsentä on ilmaantunut elämääni tänä päivänä. Mutta en oikein kykene keskittymään muuhun juuri nyt, vaikka monta kivaa juttua (=lankakassillista) on aloittamista vaille valmiina eli odottamassa mallitilkkua ja silmukoiden laskemista yms. tarkennusta ja loppumietintää.

Mutta kohta taas (!) lähtee kone käyntiin, toivottavasti, kun puolen vuoden iho-oireisiin on tullut (toistaiseksi ainakin pieni) tauko ruokavaliokokeilun takia. Silti melkein tekisi mieli raapia nahka uudelleen ruvelle, kun vaihtoehtona on elämä ilman maitoa eli juustoja ja gluteiinia eli ruisleipää - no joo, soijarahka on suunnilleen ok, mutta leipäpuolelle pitää saada jotain potkua.

Muutama sukkapari on valmiina pieneen kuvakavalkadiin, vaikkei niissä ole mitään erityistä esiteltävää. Parille jo käyttäjä tiedossa, loput menee odottamaan uusia kavereita ja käyttäjää jemma-nimiseen paikkaan. Jemma pitäisi vaan ensin löytää, se imaisi mm. puolikassillista vauvansukkia, jotka valmistuivat viime lumilla.


Nämä oli unohtuneet, kesäpontson jämälankasukat tulivat jo syksyllä valmiiksi, kummalliset kidutusvälinenoloiset kapeat perussukat, joissa on pieni pitsireuna, joo, mutta jalassa sentään näyttävät sukilta.

Tarkoituksena on vääntää kaikista lopuista sopivanvahvuisista jämäksi jääneistä keränlopuista raitasukkia aina kun ei ole muuta värkättävää meikäläisellä pahasti näppivikaisella tapauksella. Kaksinkertainen hyöty taas, langat vähenee ja näpit saa kyytiä.
Tämä ehkä on ekana jonossa sukkien seassa, ei tartte isosti miettiä puikkokoon lisäksi, valmis Novitan talvilehden malli, jolle on tilausta/käyttöä tiedossa - tykkään tunikoista varsinkin työvaatteena. Väriksi tulee hempeän punaista violetin kanssa. Ei kiitos mitään epäväriä tai sinistä mulle kiitos vähään aikaan!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Sinisestä punaiseen

Nyt on sininen kausi poikki, johan se kestikin monta työtä. Kun ei kaapeissani ole vielä ihan tarpeeksi huiveja, piti tehdä pari lisää...

Eka huivi on tehty Ullaneuleesta löytyneen ohjeen Kristel Nybergin Sarka huivin perusteella langasta, joka löytyi Lankamaailmasta hinnalla 1 euro/kerä ja jonka vyöte on hävinnyt totaalisesti. Neljä kerää eli 200 g tarttui mukaan alekorista, kun huomasin liikkeessä ohjeella neulotun mallihuivin ihan värinsä takia, nämä tämmöiset punertavat tarttuvat aina meikäläisen myös turkoosista viime aikoina kiinnostuneen täti Purppuran (työkaverin antama nimi) mukaan.

Nätti yksinkertainen ja helppo huivi, sopii hyvin jo olemassa olleisiin pipoon ja sormikkaisiin. Peruspipo on puhdasta alpakkaa, jo vuosi sitten väsätty. Sormikkaat ovat vuosien takaa ikivanhaa  7 veljestä lankaa, eivät ole menneet pahaksi monen talven käytön jälkeenkään, outoa verrattuna Novitan nykylankoihin! Ovat olleet käytössä ainakin kolme eri talvihuivin ja yhden kaulurin kanssa eli ainakin noin kuusi vuotta?
Nautin näistä huivini väreistä - ja jatkoin vielä samalla reissulla varsinaisten ostosten kohteena olleella raitalangalla - mietin sen ostamista pitkään, mutta kun kerran olin saanut verkkokalvoilleni kuvan peruskaulaliinasta ja sen kavereista, jotka sopivat pinkkiin syystakkiin ja myös vihreään talvisempaan takkiin, en mahtanut mitään. Jotain pientä, helppoa ja motivoivaa piti saada puikoille, kun isommat työt jumittavat suunnitelmatasolla vasta.
Raitavärejä mietin pitkään, sitä minkä langan värikomboista valitsen, mutta tämä violettipainotteinen yhdistelmä voitti, vaikka melkein kaduin ekan värimallikerran jälkeen ja meinasin palata takaisin kauppaan ostoksille, ei tuntunut mikään väri sopivan ensin  toisiinsa.
 No, totuin ja lopulta ihastuin, kunhan olin saanut huiville lisää mittaa. Tuli kaulaliinan lisäksi sitten suuri (lue: lähes ainoa pipomalli-) suosikkini Rikke-pipo, pitkävartiset lapaset ja sukanvarret, loppu sukista piti tehdä villatakin jämälangalla. (Enpä jaksanut pingottaa, tai höyryttää näitä edes kuvia varten, menkööt käyttöön niine hyvineen.)

Nyt kelpaa taas odotella talvea, löytyy uutta päälle harvinaisen paljon - eikä mitään ole kovin sinistä, vaikka vähän sitäkin näkyy..

Kohti seuraavaa haastetta, eli pimeän ajan kauhistusta tummanharmaata huivia, jonka Likkapimu tilasi. Väreihin palaan sitten taas myöhemmin, kivaa lankaa on odottamassa kokeilua, kuutta eri väriä, iso yksinkertainen neuletakki toiveena!



tiistai 7. marraskuuta 2017

Hyvä mieli - puolin ja toisin

Onpas kiva olo, tein sen, mitä jo ihan vuoden alussa kaavailin, hyvää monella tapaa. Aloitin vuoden väsäämällä kotinurkkien varastoista löytyneistä langoista Marttojen ohjeilla vauvoille peittoja. Kolme niistä valmistui nopeasti neuloen - virkattua en yrittänyt tehdä, kun tunnen itseni ja viimeistelyhitauteni.

Viimeisen pienen peiton tekaisin vielä pikaisesti juuri ennen postitusajan loppua, kun hankkimaani laatikkoon tuntui mahtuvan vielä yksi. Onneksi löytyi ihanan väristä keltaista pehmeää lankaa (vaikka olikin akryylia).
Eihän nämä mitään ihmesuorituksia ole, mutta tuntui hyvältä tehdä ja osallistua. Sain tuhottua kasoistani noin 1,2 kg lankaa. 

Enkä ollut ainoa väsääjä, eilisen uutisen mukaan Lastensairaala sai Martoilta yhteensä 4200 peittoa (tai toisen uutisen mukaan 3000 peittoa, enpä tiedä, kumpi on oikein) - hyvä me kaikki Martat!
Pääsin myös kolmanteen tavoitteeseen eli sain kevääksi edes vähän neuleintoa näiden jälkeen - vielä kun keksisi, millä sitä nostaisi normaalitasolleni ja saisi vielä tämän bloggerinkin päivittymään edes suunnilleen samaa tahtia, jäi tuo kesä vähän tyhjäkäynnille.

Olin eilen ihan otettu saamastani postista - tuli Kummeilta yllätyksenä kiitoskortti ja pinssi - iso kiitos niistä!


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Suomi100 teema paita nro2

Kovin on sinivalkoista tämä kesäni, pikkaisella punaisella mausteelta, outoa, kun eivät ole omimpia värejäni ollenkaan? Kassi, farkkutyynyt, pontso sekä huivi tämän lisäksi (sekä vähän kesken vielä oleva Likkapimun valkoinen toppi) - nyt pitää saada muuta väriä...tulossa on onneksi kunhan saan putken päälle, huh!
Tämä välityöksi nopeasti napattu pitsitoppi sai lankansa omista jemmoista. Olin joskus napannut Novitan lankaa alesta mukaan muutaman kerän vastaisen varalle miettimättä käyttökohdetta. Malli neulomisen pohjaksi löytyi Dropsin sivulta, vähän sitä taas muuttelin hihojen osalta, en tehnyt erillisiä hihoja vaan suoraan levennyksiä kainalossa. Sivujen silmukkalukua piti tietty säätää, kun lanka oli ihan eri vahvuista kuin ohjeessa. ja pituutta tuli enempi kuin alkuperöisessä mallissa, kun lankaa oli reilusti.
 Siis ihan ilman mitään isompaa mietintää tehty juttu, kun jotain piti saada taas työn alle pontson jälkeen (ja ennen valkoista huiviani). Helppoja pitsimalleja pötkössä ja rinnakkain, ei muuta. Ei tullut edes kastelutua tai pingotettua tätä, vähän vaan näytin silitysrautaa. Kuvasinkin ihan laiskasti kaksikertaisena, näyttää aika suhruiselta koko malli siksi.
Lopputulos on ihan ok, haalea ja vaalea, pliisu, ei aiheuta mitään isoja tunteita. Käyttökelpoinen tekele kai jos olisi joskus tarpeeksi lämmintä. Ei ole vielä ollut käytössä kuvaushetken lisäksi, ei kovin kuvauksellinen työ edes, eipä ole kuvattavakaan...poseeraaminen ei ole leipälaji.




perjantai 29. syyskuuta 2017

Juhlapitsiä

Tässäpä olisi pieni helppo välityö jämälangoista, joita jäi kevyen paidan jälkeen, kun en osannut arvioida langan menekkiä eli yliarvioin taas.  Malli löytyi ensin ET-lehteä selaillessa ja myöhemmin myös täältä. Innnostuin siitä vasta kuin näin Lankamaailmassa poiketessani valmiin huivin ja hoksasin, että kotoa löytyy reilut pari kerää juuri ohjeen lankaa. Eikä ollut mitään erityistä meneillään, vähän tyhjä hetki, mitään ei saanut aikaiseksi, puikot ja koukut pysyivät poissa käsistä, sopi tuumaustauon työksi. Levensin huivin ohjeesta parilla mallikerralla ja pituutta tein sen verran, kun lankani riittivät, on siis vähän isonmpi kuin ohjeen versio.

Kotipihasta löytyi vanha Volvo nro 4 (kai, muistaakseni ekan valkoisen, sinisen ja harmahtavan jälkeen) Jätkänpitkän (entisen -pätkän)  jäljiltä, oli oikean värinen taustaksi.

Mutta ei vaatimaton lähtökohta haittaa, syntyi  ihan kiva ohut ja kevyt huivi, joka pääsi käyttöönkin jo tänään. Tämän vuoden tyyliin sinisen kanssa tuetty.

torstai 28. syyskuuta 2017

Kesäpontso Suomi100 teemalla

Välillä mulle käy niin, että joku kuva, idea tai valmis malli jää riivaamaan, on pakko saada itselle tehtyä jotain vastaavaa. Niin kävi nytkin tämän pontson kanssa. Ostin jo talvella lankaa siihen samalla kun yritin motivoida itseäni hoitamaan kesken olevia ei niin innostavia töitä ensin pois.

Tarkoitukseni on tehdä sellainen löysä vaate, jota voisi käyttää sitä eri vuodenaikoina, myös kesäiltoina eli langaksi valikoitui tämä Lankamaailman  sekoite eli Ricon superba cotton strech print-lanka, melkein puolet puuvillaa, kolmasosa villaa ja loput eli viidesosa tekokuitua.
Haalean sinistä langasta tykkäsin tosi paljon aluksi, nyt se tuntuu vähän pliisulta, mutta kai tästäkin käyttövaate tuli, sopii monen kanssa ja erityisesti sinisten farkkujen kaveriksi. Lanka ei ollut kaikkien mukavinta neulottavaa, siinä on sen verran paljon kierrettä tai sitä strechiä, että se meni vähän takkuun heti kun sitä oli enempi kerän ulkopuolella. Jotenkin kovaa se oli käsissä myös.
Tekemisen kanssa meinasi tulla kyllästyminen, oli sen verran isot ja aika tylsät kappaleet saatava tehtyä. Ja piti poimia vielä tosi paljon silmukoita hartiakaitaleita varten ja ihan lopuksi vielä hihatkin piti neuloskella.
Pitsimalleja vähän viilasin alkuperäisesti ohjeesta, kun en tykännyt tehdä sen lehtikuviota, löysin tilalle sydännauhan, samoin korvasin isompien kuvioiden välissä olleen kapea reikäpitsin toisella. Aloitin hartiaosan myös vähän mallista poiketen, siihen en jättänyt mallin ohjeen mukaista raitaa alakappaleista, poimin silmukat siihen oikealta puolelta. Kappaleiden yläosaan ja hihoihin tein mallinmukaiset palmikko-osuudet. Langan raidoituksessa on päävärin eli haalean sinisen lisäksi harmaahtavaa, violetinsävyistä ja ihan vaaleaa sinistä, ne välillä läikittyvät ja välillä menivät nätimmin, en välittänyt siitä, ehkä raidat on tarkoitettu nätimmiksi kapeissa kappaleissa kuten sukissa. Tässä löysäkkeessäni  hihat on ehkä värin puolesta kivimmat.
(Huom. on paistanut joskus aurinkokin puiden välistä, yläselkä näyttää saavan valohoitoa!)

Kun työ tuli lopulta valmiiksi jo kesäkuussa lomani alussa, sen kuvaaminen jäi pitkäksi aikaa, kun hovikuvaajani satutti kätensä. Samoin käyttö unohtui, vaikka tänä kesänä sitä olisi voinut kyllä pitää kelien puolesta. Kesäpontsosta tuli sitten syyspontso.

Tästäkin jäi lankaa melkein kaksi kerää, kaipa teen vielä sukat, kun lanka kerran myydään sukkalankana, jos jaksan vääntää...

Joo, on kai sitä muunkin väristä lankaa olemassa kuin Suomen lipun värisiä, kohta tulee lisää sinivalkoista...oli pakko laittaa tuo teema otsikkoon, kun huomasin kuvia kamerasta ladatessani lähes kaikkien viimeaikaisten töideni värimaailman liikkuvan tasan sinivalkoisessa teemassa.

tiistai 12. syyskuuta 2017

On se pitsiliinoja pidellyt

Kehtaanko edes paljastaa...joo, pakko kai. Virkkasin pitsiliinan valmiiksi jo noin viisi vuotta sitten. Siitä asti se on pyörinytnurkissa odottamassa kohtaloaan. Se tuntui olevan vain omituinen mytty, en saanut sitä silittämällä oiottua, jotenkin se kinnasi koko ajan jostain. En tiedä, mitä aikanaan tein pieleen, mutta aloitin liinan jo parin kertaan, ohjeen mukaan sen olisi pitänyt olla 8-kulmio, mutta mun käsialalla siitä olisi tullut pelkkää laskosta, joten purin ja jätin kaksi kulmaa tekemättä.
Nyt jossain tarmonpuuskassa lomalla vihdoin päivitin varusteitani ja ostin Biltemasta pitkään jo hypistelemäni apulaiset pingottamiseen. (Löytyy näistä toki muualtakin kauppojen leluosastoilta, näiden hinta oli noin 15,-/paketti. Olisi voinut olla fiksumpi ostaa kuviottamat laatat, numerot vähän irtoilevat, mutta nämä on hauskemmat!)
Olen pitkään pingottanut kaikki työt levittettävän rahin avulla (näkyy alakuvassa apulaisen alla pystyssä ja koottuna).
Saapa mamma nyt leikkiä väreillä - tai hypätä ruutua, jos ei pingottaminen huvita. Ostin kaksi pakettia, riittää aika isoon työhön ja paloista saa aika monenmallista alustaa. Nyt tähän kokeilukäyttöön tuli kaikki palat.
Laiska apulaiseni tuli mukaan hommiin henkiseksi tueksi, kun piti löytää aurinkoinen eli lämmin paikka ja sehän oli kyljellään köllöttävän rahin päällä pingoitustyömaani vieressä. Laiska se on onneksi ja on sitä siksi, ettei välitä pummia nuppineuloja pingoituksesta, kuten edesmennyt veljensä teki.
...