sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Suomi100 teema paita nro2

Kovin on sinivalkoista tämä kesäni, pikkaisella punaisella mausteelta, outoa, kun eivät ole omimpia värejäni ollenkaan? Kassi, farkkutyynyt, pontso sekä huivi tämän lisäksi (sekä vähän kesken vielä oleva Likkapimun valkoinen toppi) - nyt pitää saada muuta väriä...tulossa on onneksi kunhan saan putken päälle, huh!
Tämä välityöksi nopeasti napattu pitsitoppi sai lankansa omista jemmoista. Olin joskus napannut Novitan lankaa alesta mukaan muutaman kerän vastaisen varalle miettimättä käyttökohdetta. Malli neulomisen pohjaksi löytyi Dropsin sivulta, vähän sitä taas muuttelin hihojen osalta, en tehnyt erillisiä hihoja vaan suoraan levennyksiä kainalossa. Sivujen silmukkalukua piti tietty säätää, kun lanka oli ihan eri vahvuista kuin ohjeessa. ja pituutta tuli enempi kuin alkuperöisessä mallissa, kun lankaa oli reilusti.
 Siis ihan ilman mitään isompaa mietintää tehty juttu, kun jotain piti saada taas työn alle pontson jälkeen (ja ennen valkoista huiviani). Helppoja pitsimalleja pötkössä ja rinnakkain, ei muuta. Ei tullut edes kastelutua tai pingotettua tätä, vähän vaan näytin silitysrautaa. Kuvasinkin ihan laiskasti kaksikertaisena, näyttää aika suhruiselta koko malli siksi.
Lopputulos on ihan ok, haalea ja vaalea, pliisu, ei aiheuta mitään isoja tunteita. Käyttökelpoinen tekele kai jos olisi joskus tarpeeksi lämmintä. Ei ole vielä ollut käytössä kuvaushetken lisäksi, ei kovin kuvauksellinen työ edes, eipä ole kuvattavakaan...poseeraaminen ei ole leipälaji.




perjantai 29. syyskuuta 2017

Juhlapitsiä

Tässäpä olisi pieni helppo välityö jämälangoista, joita jäi kevyen paidan jälkeen, kun en osannut arvioida langan menekkiä eli yliarvioin taas.  Malli löytyi ensin ET-lehteä selaillessa ja myöhemmin myös täältä. Innnostuin siitä vasta kuin näin Lankamaailmassa poiketessani valmiin huivin ja hoksasin, että kotoa löytyy reilut pari kerää juuri ohjeen lankaa. Eikä ollut mitään erityistä meneillään, vähän tyhjä hetki, mitään ei saanut aikaiseksi, puikot ja koukut pysyivät poissa käsistä, sopi tuumaustauon työksi. Levensin huivin ohjeesta parilla mallikerralla ja pituutta tein sen verran, kun lankani riittivät, on siis vähän isonmpi kuin ohjeen versio.

Kotipihasta löytyi vanha Volvo nro 4 (kai, muistaakseni ekan valkoisen, sinisen ja harmahtavan jälkeen) Jätkänpitkän (entisen -pätkän)  jäljiltä, oli oikean värinen taustaksi.

Mutta ei vaatimaton lähtökohta haittaa, syntyi  ihan kiva ohut ja kevyt huivi, joka pääsi käyttöönkin jo tänään. Tämän vuoden tyyliin sinisen kanssa tuetty.

torstai 28. syyskuuta 2017

Kesäpontso Suomi100 teemalla

Välillä mulle käy niin, että joku kuva, idea tai valmis malli jää riivaamaan, on pakko saada itselle tehtyä jotain vastaavaa. Niin kävi nytkin tämän pontson kanssa. Ostin jo talvella lankaa siihen samalla kun yritin motivoida itseäni hoitamaan kesken olevia ei niin innostavia töitä ensin pois.

Tarkoitukseni on tehdä sellainen löysä vaate, jota voisi käyttää sitä eri vuodenaikoina, myös kesäiltoina eli langaksi valikoitui tämä Lankamaailman  sekoite eli Ricon superba cotton strech print-lanka, melkein puolet puuvillaa, kolmasosa villaa ja loput eli viidesosa tekokuitua.
Haalean sinistä langasta tykkäsin tosi paljon aluksi, nyt se tuntuu vähän pliisulta, mutta kai tästäkin käyttövaate tuli, sopii monen kanssa ja erityisesti sinisten farkkujen kaveriksi. Lanka ei ollut kaikkien mukavinta neulottavaa, siinä on sen verran paljon kierrettä tai sitä strechiä, että se meni vähän takkuun heti kun sitä oli enempi kerän ulkopuolella. Jotenkin kovaa se oli käsissä myös.
Tekemisen kanssa meinasi tulla kyllästyminen, oli sen verran isot ja aika tylsät kappaleet saatava tehtyä. Ja piti poimia vielä tosi paljon silmukoita hartiakaitaleita varten ja ihan lopuksi vielä hihatkin piti neuloskella.
Pitsimalleja vähän viilasin alkuperäisesti ohjeesta, kun en tykännyt tehdä sen lehtikuviota, löysin tilalle sydännauhan, samoin korvasin isompien kuvioiden välissä olleen kapea reikäpitsin toisella. Aloitin hartiaosan myös vähän mallista poiketen, siihen en jättänyt mallin ohjeen mukaista raitaa alakappaleista, poimin silmukat siihen oikealta puolelta. Kappaleiden yläosaan ja hihoihin tein mallinmukaiset palmikko-osuudet. Langan raidoituksessa on päävärin eli haalean sinisen lisäksi harmaahtavaa, violetinsävyistä ja ihan vaaleaa sinistä, ne välillä läikittyvät ja välillä menivät nätimmin, en välittänyt siitä, ehkä raidat on tarkoitettu nätimmiksi kapeissa kappaleissa kuten sukissa. Tässä löysäkkeessäni  hihat on ehkä värin puolesta kivimmat.
(Huom. on paistanut joskus aurinkokin puiden välistä, yläselkä näyttää saavan valohoitoa!)

Kun työ tuli lopulta valmiiksi jo kesäkuussa lomani alussa, sen kuvaaminen jäi pitkäksi aikaa, kun hovikuvaajani satutti kätensä. Samoin käyttö unohtui, vaikka tänä kesänä sitä olisi voinut kyllä pitää kelien puolesta. Kesäpontsosta tuli sitten syyspontso.

Tästäkin jäi lankaa melkein kaksi kerää, kaipa teen vielä sukat, kun lanka kerran myydään sukkalankana, jos jaksan vääntää...

Joo, on kai sitä muunkin väristä lankaa olemassa kuin Suomen lipun värisiä, kohta tulee lisää sinivalkoista...oli pakko laittaa tuo teema otsikkoon, kun huomasin kuvia kamerasta ladatessani lähes kaikkien viimeaikaisten töideni värimaailman liikkuvan tasan sinivalkoisessa teemassa.

tiistai 12. syyskuuta 2017

On se pitsiliinoja pidellyt

Kehtaanko edes paljastaa...joo, pakko kai. Virkkasin pitsiliinan valmiiksi jo noin viisi vuotta sitten. Siitä asti se on pyörinytnurkissa odottamassa kohtaloaan. Se tuntui olevan vain omituinen mytty, en saanut sitä silittämällä oiottua, jotenkin se kinnasi koko ajan jostain. En tiedä, mitä aikanaan tein pieleen, mutta aloitin liinan jo parin kertaan, ohjeen mukaan sen olisi pitänyt olla 8-kulmio, mutta mun käsialalla siitä olisi tullut pelkkää laskosta, joten purin ja jätin kaksi kulmaa tekemättä.
Nyt jossain tarmonpuuskassa lomalla vihdoin päivitin varusteitani ja ostin Biltemasta pitkään jo hypistelemäni apulaiset pingottamiseen. (Löytyy näistä toki muualtakin kauppojen leluosastoilta, näiden hinta oli noin 15,-/paketti. Olisi voinut olla fiksumpi ostaa kuviottamat laatat, numerot vähän irtoilevat, mutta nämä on hauskemmat!)
Olen pitkään pingottanut kaikki työt levittettävän rahin avulla (näkyy alakuvassa apulaisen alla pystyssä ja koottuna).
Saapa mamma nyt leikkiä väreillä - tai hypätä ruutua, jos ei pingottaminen huvita. Ostin kaksi pakettia, riittää aika isoon työhön ja paloista saa aika monenmallista alustaa. Nyt tähän kokeilukäyttöön tuli kaikki palat.
Laiska apulaiseni tuli mukaan hommiin henkiseksi tueksi, kun piti löytää aurinkoinen eli lämmin paikka ja sehän oli kyljellään köllöttävän rahin päällä pingoitustyömaani vieressä. Laiska se on onneksi ja on sitä siksi, ettei välitä pummia nuppineuloja pingoituksesta, kuten edesmennyt veljensä teki.
...

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Tarina vanhoista farkuista

Tämä juttu on osa tätä jo taakse jäänyttä kesää hallinnutta teemaani pitkään ja hartaasi haudotut/suunnitellut  rästityöt. Lisää sitä on tulossa myöhemmin...
Vaihe 1: (kehtaanko edes tunnustaa, että) ostin jo useita vuosia sitten pihakalusteiden pehmusteita varten supelonia, ihan mittojen mukaan valmiiksi leikattuna. Ajan myötä suunnitelma sattui muuttumaan, kunhan palaset olivat ensin marinoituneet saunassa kissapetinä pitkään. Työstön alle tuli nyt pieneksi pilkottu ja osista yhdistelty pino kun en enää halunnutkaan kahta isoa ja pitkää tyynyä vaan monta pientä. Leikkasin sahalaitaisella leipäveitsellä palat, ei ihan tasaista jälkeen mutta jääpähän reunat piiloon käytössä.


Olen keräillyt farkkuja talteen jo pitkään melkein samaan tahtiin, kun kotikirjastooni ilmestyi farkkutuunauskirjoja. Aloitin nyt varovasti harjoittelun muutamalla pihatyynyn päällisellä ja kaiken huipuksi kaikkein inhottavimmista jemmafarkuista, mitä kadun - lisää siitä myöhemmin.
Ratkoin, piirtelin kaavoja ja leikkasin, pinosin eri suuntaan leikatut palat omiin pinoihinsa.

Lopputulos taas oli kuitenkin itselleni  riittävän hyvä ja käyttökelpoinen. Ja innostusta jatkoonkin on, tykkään farkkukankaasta ja sen väreistä. Kankaan kuluneisuus ja värien vaihtelu on mauste, joka täydentää kokonaisuuden.








Uusia suunnitelmia jatkoa varten onneksi on, koska käytettyjen farkkujen pino ei suinkaan madaltunut luuloistani huolimatta, vaan kasvoi kun Mies kaivoi kaapistaan niitä lisää. Noidankehä on valmis! Pitäisi saada vielä yksi iso pihatyynyn päällinen, uusi peite sohvalle mustista ja harmaista farkuista, ehkä joskus jopa se alkuperäinen haaveeni, kestävä kissahuusholliin sopiva sängynpeitto, joissa yhdistäisin farkkupaloja johonkin toiseen, ehkä raidalliseen kankaaseen (nyt se on sanottu 'ääneen', eli ehkä pakko tehdä joskus).

Mutta jotta itse muistan jatkossa kesäisissä sessioissa kohtaamani ongelmat ja keksimäni vinkit, kirjaan ne talteen  tähän - ehkä joku muukin voisi niistä hyötyä, etenkin kun kirjoissa näkee vaan kauniita valmiita töitä, eikä homman alkuvaiheeseen ole kovin paljon vinkkejä.
- Kannattaa tehdä hommaa sarjatyönä, purkaa ensin saumoja isommasta määrästä, jotta leikatessa on tarpeeksi materiaalia. 
- Toki voihan saumat vaan tyynesti leikata auki, mutta itse tulin vähän pihiksi ja avasin kaikista lahkeista sen helpomman tavallisen sauman sekä haarasauman. Katesaumat jätin, niitä vähän säästelinkin paloja leikatessani, koska kirjoissa on niistä tehty kivoja töitä.
- Pelkkä tavallisen farkkusauman ratkominen on oma taiteenlajinsa, koska samassa tikissä on tyypillisesti huolittelu mukana eli monta tikkausta joka saumassa. Sauma tuntui purkautuvan helpommin toisesta suunnasta, ja välillä sauma aukesi sopivaa langanpäätä kiskomalla ilman mitään muuta työtä. Onkohan alkuperäisellä ompelusuunnalla joku merkitys?? Kunnollinen, käteen sopiva ja terävä ratkoja on tarpeen.

- Ratkoin jopa lahkeiden päärmeitäkin, koska ne olivat kulumisen takia hauskan näköisiä, osa niistä pääsi jo nyt käyttöön.





- Farkkujen riittävyys per työ on vaikea arvioitava, omassa työssäni sain yksistä aikuisten koon farkkujen lahkeista + takataskuista leikattua 18 palaa kokoa noin 20 x 20 senttiä – siis kun olin avannut saumat. Silppusin yhdet farkut malliksi ja tein arvion pohjaksi. Kannattaa tehdä vähän arviota materiaalin riittävyydestä työn alkupuolella.
- Päätin, etten enää koskaan tee mitään strech-farkuista, niiden ompelu ja asettelu + yhdistely on yhtä tuskaa, kun pitää huomioida hyvin tarkkaan langansuunnat. Erityisesti tyynyn vetoketjun ompelu on puistattava vaihe - en kehtaa näyttää julkisesti omien tyynyjeni vetskareita. (Paljon taisteluni jälkeen tuli jälkiviisaasti mieleen, että toki olisin voinut strech-reunoja jäykistää vaikka ompelemalla siihen nauhaa tai suikaleen tavallista farkkua tms.)
No, opinpa olemaan vähemmän säästäväinen, mutta nyt mulla on tämän harjoitustyön jälkeen käytössä vaan parempaa tavallisesta farkkukankaasta olevaa materiaalia jäljellä seuraavaan hommaan.
 

- Huomasin olevan fiksua suunnitella kaikkien tarvittavien palojen koko etukäteen - siltikin vaikka tein tosi yksinkertaisen mallin nyt kohtuullisen isoista paloista. 
- Mitoissa pitää muistaa saumanvarat ja omassa tapauksessani myös tyynyn paksuus. Itse tein pienet kaavat (mainos)paperista saumanvarojen kanssa. Tein laskelmat kaikista tarvittavista eri kokoisista paloista ja aloitin leikkaamisen isommista osista ensin.
- Farkkujen leikkaamisvaiheessa tulee kauheasti sotkua, pölyä joka paikkaan, kannattaa pitää mielessä perhesovun kannalta.
- Ja toinen riesa on ajankäyttö, meni ihan törkeän paljon aikaa vähän joka vaiheeseen verrattuna uuden metritavarakankaan käyttöön.
- Ompelua myös kannattaa tehdä sarjatyönä, yhdistin tilkkuja jonoiksi katkaisematta lankaa ennen palojen kokoamista.
- Silittämistä olisin voinut tehdä enempi välivaiheissa myös, nyt vedin saumanvaroja auki pääasiassa kynsien avulla ja silitin vain isompien vaiheiden välissä.
Homma hoidettu kuitenkin kohtuullisen pienellä v-tuksella eli kiva saada pihatyynyjä heti kun kesä alkaa olla lopuillaan, eivätpä ehdi sotkeentua käytössä ennen talvisäilöön menoa!






tiistai 29. elokuuta 2017

Tuutikki Suomen Turusta


Ikuisushommaksi melkein venähtänyttä kassia viho viimein viimeistellessä kauniiina ja melkein trrooppisessa kosteudessa kesäisenä sunnuntaina (reilu viikko sitten) mieleen pompsahti sen ajankohtaisuus: ostin sen langat Turusta Brahenkadulla sijaitsevasta ihanasta Käsityö-Elisasta reilu vuosi sitten keväällä. Eli ihan lähellä kävin viime päivien kotimaisen terrorismin uutiskohdetta ja viihdyin kovasti reissullani. Vähän hirvittää, ei voi ehkä olla enää tämän jälkeen ihan lintukotofiiliksellä missään.
Aloitin sen virkkaamisen rivakasti pian lankojen hankinnan jälkeen, ensin kaitale poikittain punavalkoista raitaa. Kaitaleen reunasta jatkoin kohti pohjaa ja yläreunaa toiseen suuntaan.

Tällä kassilapsella on ollut pitkän tekomatkan aikana jo monta ajankohtaista työnimeä: ekaksi lankoja ostaessa strömsö, maailman uutisten takia välillä union-jack/brexit ja välillä ranska/nizza...



Yritin tehdä homman mahdollisimman välillä langan katkomisella, sekin vaatii vähän mietintää, esim. leveät raidat tein katkomatta lankaa. Jätin reunaan tyynesti lankajuoksut raitojen reunaan, kun onnistuin piilottamaan ne helposti virkkaamalla poikittain sinistä ekana tehdyn raitakappaleen laitaan.

Tämän teko venyi innostuksesta huolimatta, kun mallia piti miettiä ja pitää tuumaustaukoja. Lanka on kovaa, se rikkoi aluksi sormet  ja kyynärpääni alkavat välillä kenkkuilla sitä virkatessa.
Pohjan kokoa piti vähän säätää ja kokeilla, tein sen irrallisena soikiona, jonka kiinnitin virkkaamalla kassiin.




Hihnaa pohdin myös, virkkasin sen lopulta kiinteillä silmukoilla poikittain, jotta sen pituutta pystyi sovittamaan.

Ommeltavaa jäi lopulta vain ekan raitakappaleen yhdistämisen verran. Hihnankin kiinnitin virkkaamalla, jotta se kestäisi. En edes yrittänyt ommella aukkoa kassilangalla, vaan kaivoin esille perinteistä karhunlankaa.

Käytin muuten aika pientä koukkua, 2,5 millistä, jotta sain tarpeeksi tiukkaa tulosta.




 Ja piti tehdä ihan muuta välillä, huilata talven ajan eli tehdä villahommia. Mutta vähitellen, lomapäivien kuluessa mielenkiinto taas kasvoi. Kesäkassi tästä piti tulla, mutta sen valmistuminen ihan lopullisesti venyi pitkälle loppukesään. Vetoketjun laitoin kassiin kiinnitykseksi, ihan koneella ommellen. Lankaakin vielä jäi, en tehnyt mitään taskuja tai vastaavaa kassin sisälle, ei huvittanut vääntää enää tätä lankaa. Ehkä teen jonkun irtopussukan joskus, kunhan taas kiinnostaa.





Kassin viimeistely on ihan oma juttunsa. Lanka on niitä kovaa ja kierteistä, että päättelyä varten piti purkaa kierre pois, muuten ei ollut mitään asiaa pujotella lankaa piiloon. Mitkään solmut eivät pysyneet liukkaassa langassa ollenkaan. Jopa kierteen purkaminen oli työlästä, sen verran tiukkaa se oli.
Lanka on siis ostettu (tietääkseni) ainoalta tätä hitiksi nousseen muurausnarun tyyppistä nylonlankaa maahantuovalta turkulaiselta Käsityö-Elisalta. Heillä on myös nettimyyntiä, vinkiksi vaan.


Lopputulos: kestävä ja tiivis  laukku. Raikkaat, itselleni vähän epätyypilliset värit ovat suosikkejani viime vuoden keväältä ja kesältä. Taitaa tulla kassi kovaan käyttöön. Ehkä seuraavaa kesäkassia ei ihan heti tartte väsätä, tämä taitaa olla aika ikuinen, toki värit voi alkaa tökkiä jossain vaiheessa.


Lopulta yritin alkaa kutsua sitä muumeiluni (kai kaikki ymmärtää, mitä sana  tarkoittaa) takia poliittisesti neutraalisti Tuutikki-kassiksi, olkoon nyt lopullinen nimi. Mutta ehkä sekin on kannanotto, luulen mä, ainakin jonkun tiukkiksen mielestä.



Muutaman päivän koekäytössä huomasin vastoin ennakko-odotuksistani kiinteillä silmukoilla tehdyn hihnan venyvän to-del-la paljon. Sitä piti siis vielä vahvistaa eli virkkasin siihen poikittaisen toisen kerroksen piparmintturaitaa ja ompelin koneella kiinni.
Huom. muistiin tämäkin: myös kassi itse venyy käytössä - en osannut yhtään kuvitella sitä, luulin kiinteiden silmukoiden ja jäykän langan estävän sen. Eli olisi voinut tehdä vähän leveämmän ja matalamman kassin, nyt on vähän myöhäistä enää...
Voisin  hankkia tätä lankaa vielä lisääkin jatkossa. Sitä oli olemassa neljää vahvuutta, omani taisi olla ohuinta. Värejä oli runsaasti, ei ongelmaa senkään osalta. Jäi näitäkin värejä vielä jemmaan, jos vaikka tekisin sen pussukan kassiin sisälle pikkutavaroita varten, kun en lopulta tehnyt siihen mitään taskuja.
Nyt sitten seuraa vuoronvaihto, vanha täysin palvellut kesäkassi pääsee eläkkeelle, ikää sille tulikin reilut 2 vuotta, alkoi olla jo ihan nöyhtäisessä kunnossa.








P. S. muumeilu = kaikkea Tove Janssonin muumihahmoihin liittyvää harrastusta tai kiinnostusta - en tiedä, käyttääkö joku muu ko sanaa.



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Väliaikatiedotusta takapakkikesästäni

Enpä ole ihan laiska ollut, vaikken tänne asti ole päässyt. Tuntuu siltä, että aina kun on päässyt yhden askeleen eteenpäin vauhdilla, seuraavaksi pitää ottaa kolme steppiä taaksepäin. Keskittymiskyvyttömyyteni on vaihdellut hyvän ja erinomaisen välillä suuren osan aikaa eli olo on vähän kuin keskiverto-oravalla.
- Oman pihan ja ympäristön kukkia olen joka välissä ihaillut ja kuvannutkin, ne onneksi kukkivat tänä kummallisena kesänä pitkään ja hartaasti (alla niistä muutamia kuvituksena suunnilleen aikajärjestyksessä).
Oman pihan kesäkukissa hallitsee sinivalkoisuus juhlavuoden kunniaksi!
Olen tutustunut (tähän päivään mennessä) kuukauden aikana seitsemään eri terveydenhuollon toimipisteeseen kolmen perheenjäsenen kautta. Tämä saa olla mun panostukseni kesän ison uutisaiheen eli Soten ja valinnanvapauden osalta, on tullut testattua eri toimijoiden, sekä julkiselta että yksityisen sektorin palveluita ja odotustilojen mukavuus - onneksi vierailuihin taitaa nyt tulla vähän harvennusta/taukoa, ehtisi muutakin...ja ehkä jaksaisi itsekin keskittyä asioihin.
Olen suunnitellut vaikka mitä tulevaa käsityötä itselleni pää höyryten. Olen pessyt ja silitellyt viime kesänä varastoistani löytämiäni aarrekankaitani ja ratkonut vanhoja farkkuja tilkkutöitä varten. Takaperinsteppinä ompelukone tosin meni hajoamaan 15 minuutin käytön jälkeen, kun yritin aloitella ompelua - saan sen piakkoin huollosta, joka on vasta toinen sen vuonna 1984 tehdyn hankinnan jälkeen.
Olen saanut jotain näkyvää tulosta aikaan eli tehnyt rästiviimeistelyjä pois. Yksi vanha pellavainen neuletakki sai uuden nappilistan ja napit. Uusi kesäkassi odottaa vetoketjua, sekin on takin ohella muuten valmis parin vuoden urakka!
Tosi vanha viimeistelyhomma oli noin viisi vuotta sitten virkkauksen osalta valmistunut iso pitsiliina, joka tuli vihdoin pingotettua - tuli pakkotilanne eli sen käyttöönotto pitää saada tehtyä.  Sen takia piti käydä Biltemassa hakemassa 'ne monta vuotta katselemani' lasten hyppyruudukko-solumuovipalat - nyt mulla on kooltaan iso ja muodoltaan muuntautuva alusta eli en voi käyttää sitä enää tekosyynä.
Muutaman uuden kässäilykirjan olen hankkinut, ne tulevat tänne esittelyyn, kunhan ehtivät.
Olen myös saanut yhden ison neuleen valmiiksi, hihallinen kesäpontso on jäänyt odottamaan vain ja ainoastaan vain kuvaamista (joka pitäisi hoitaa lähiaikoina, kun kuvaajan käsi alkaa kuntoutua). Nurkistani löytyneestä ale-puuvillalangasta neulottu kesäpaita on odottaa enää puolta etukappaletta.
Lankaostoksilla olen myös käynyt, tietty, minkäs itselleen mahtaa...omatunto on kuitenkin puhdas rästityöpinon madaltumisen takia.
Pitkään aikaan haastavin asiakkaani on saamassa uuden virkatun kesätopin, siitä puuttuu enää vika sovitus ja olkaimien kiinnitys (ja kuvaus).
Ja kesän tavoite, edes yksi rauhallinen aaminen ulkona on hoidettu (siitäkin huolimatta että pihan molemmat lempparituolini päättivät hajota yhtä aikaa).
 Ja vielä on lomaa jäljellä melkein puolet! Vaikka mitä voi ehtiä vielä...