Tulipa tehtyä -huivi

Blääh. Sen siitä saa kun ostaa sian säkissä tai tässä tapauksessa lankaa laatikossa.

Valitsin välityökseni tuliaisen Teetee-shopista eli puuvilla-akryylisekoitelangan ja kylkiäisenä tulleen ohjeen siihen. Ei olisi pitänyt. Ei olisi pitänyt edes ostaa koko lankalaatikkoa. Valmis huivi on tympeännäköinen värien takia  ja sen tekeminen sitten...ihan toinen tarina.

Mutta huivi on nyt pois puikoilta, vihdoin. Ei ollutkaan aivotonta nopeaa tekemistä, vaan se vaatii turhan paljon sinnikkyyttä. Sisu ei antanut periksi. Aikaa meni enempi kuin ajattelin.

Lanka oli nelisäikeistä ja ilman mitään kierrettä, en sitä hoksannut kunnolla ilman langan hypelöintiä, laatikko oli teipattu kiinni. Langassa oli kolme väriä, mutta en oikein sisäistänyt liikkeessä olleesta mallihuivista huolimatta sitä, että ne vaihtuvat liukuen. Kaikki kolme väriä ovat kauniit erikseen ja puhtaina värialueina,kuten on oli kuvattu laatikossa,  mutta sekoituksina ei. Värin vaihtuminen oli hoidettu langassa säie kerrallaan eli pienin välimatkoin vaalea harmaa muuttui tummemmaksi harmaaksi säie kerrallaan ja jokaisessa tälläisessä kohdassa koko lanka oli katkaistu ja siinä oli iso solmu. - Vertailun vuoksi: kerin ihan vanhanaikaisesti tuolin selkänojalle asettamani vironvillavyyhdin ja nautiskelin kunnolla, kun se oli niin nostalgista. Vaikka lankaa oli yhdessä vyydissä 250 g , siinä oli vain tasan yksi solmu ja sekin vielä nätisti niin, ettei kolmivärinen lanka jatkui nätisti samalla värillä solmun kohdalla. Lanka oli niiin karkeaa, että luovuin huivihaaveista, se odottaa nyt jotain muuta käyttötarkoitusta edelleen.

Neuloessa tätä ajankohtaan sopivaa halloween-lankaa tai kauhujen lankaa oli isoja hankaluuksia aluksi saada kaikki säikeet mukaan, mutta siihen onneksi tottui. Mutta langan solmuihin jokaisen säikeen värin vaihtumisen yhteydessä en tottunut. Yhdessä reilun kokoisessa huivissa on nyt sitten 12 kpl solmuja viimeisteltävänä, kun neuloessa niiden päättely ei tuntunut viisaalta, sen verran liukasta lanka oli. Ja jotta loppuun asti varmasti  tuntui pahalta, lanka meni vielä loppumaan noin metriä liian aikaisin  päättelyvaiheessa. En jaksanut purkaa, joten kaivoin laatikosta suunnilleen samanväristä ja -vahvuista lankaa ja päättelin tyynesti sen loppuun.

No, menikö joku hyvin . joo, lanka juoksi mukavasti laatikosta ja huivin malli on helppo ja ihan nätti, voisi tehdä joskus toisen ihan muusta langasta.

Oppia ikä kaikki, jotain voisi jo osata ajatella ja päätellä tähän ikään mennessä.

Sorry: kuvat on otettu huivista heti, kun sain sen pääteltyä - vielä ei ole huvittanut viimeistellä sitä. Ehkä joku onneton löytää sen vaikka pukin paketista.

Välityöhuivi, joko tai vai sekä että

Alpakkaneule tuli valmiiksi neulomisen osalta, se odottaa nappeja ja pientä viimeistelyä, siis ihan pientä vaan tällä kertaa, muutaman langanpään päättelyä ja taskujen ompelua - ei vielä ihan ole esittelykunnossa.

Mietinnässä on joku välihomma, kun vaikea olla ilman mitään hommaa näpeille. Jos tekaisisi vaihteeksi huivin...pitää vaan päättää kumman tekisi?

Eka vaihtoehto on kesäreissuilla Porvoon Teetee-shopista ostettu tuliainen, harmaata ja kanervankukanpunaista lankaa ja sen kylkiäisenä tullut huiviohje. Pehmeä puuvillan ja akryylin sekoitelanka on valmiiksi sopivana käyttöliittymänä eli laatikossa, josta lanka juoksee neuloessa  näppärästi. Ihan ilman aivoja tehtävä helppo työ?

Vaiko sittenkin huivi niistä aiemmin jo mainitsemistani viitisen vuotta odottamassa olleista vironvilloista, joita on kahdella vyyhdillä reilut 500 g. Väri on edelleen ihana, ihan mun värejä. Mietityttää vaan se, että lanka on aika kankeaa karstavillaa, onko siitä isoksi kietoutumishuiviksi - mutta ei kai nyt viileänä langan karkeus haittaa. Yhden pienen kokeilun tein joskus tästä langasta (ihan melkein samasta väristä, eri erää tosin se on) - se on jäänyt käyttämättä, vaikka yritin pehmittää sitä huuhteluaineella.

 Miten olisi vanhan vironvillan kanssa uuden tämän syksyn Novita-lehden pitsihuivimalli? Ohje käy sellaisenaan, langanvahvuus on melkein sama (vironvilla Nr 8/2 eli n. 400m/100g ja mallissa on Novitan Venlaa, 420m/100g). Malli on varmaan kiva tehdä, kolme eri pitsimallia sekä erikseen poikittain tehtävä ja huiviin reunaan neuloessa liitettävä reunapitsi. Lankaa pitäisi jäädä reilusti, joku pipo vielä siitä?

Vai tekisikö vaikka molemmat - ehkä teenkin ellen keksi, mitä muuta ottaisin työn alle viimeistelytyöurakkani ohella.

Etenee, mutta vähän hitaasti

Purkulangasta aloittamani alpakkajakku etenee ihan ok, välillä miettimistä vaatien, välillä vaan nauttien ihanan pehmeästä ohuesta langasta nauttien kovalla vauhdilla. Löysin avuksi Dropsin sivulta hyvän ohjeen, josta sain apua silmukkamäärien ja neuleohjeen kanssa. Dropsin mallin nimi oli Olivia - tämä oma versio taitaa olla nyt sitten Oliivi - kaikki, mitä mä teen nyt, viittaa kasvimaailmaan tai ruokaan...ei vaan, jotenkin kaikille hommille tulee annettua työnimi.Kaiken huipuksi löytämässäni mallissa on käytössä sama värikin Alpaca-langasta kuin itselläni oli.

Ohjeessa oli käytössä vain sileä ja ainaoikein neule, itse päädyin tekemään paria kuvioneuletta, jotka nappasin näppärästi puretusta tunikasta, kun tykkään niistä edelleen. Kaarrokkeeseen tulee kuviopintaa nurjilla ja oikeilla silmukoilla, miehustaan ja hihoihin samanoloista raitakuviota oikeiden silmukoiden väliin.

Teen tätä nyt sitten pääntieltä aloittaen, se on vasta kai vasta kolmas kerta mun käsityöuralla. Ihan ok päästä sovittamaan kesken tekemisen, mutta en ole ihan myyty tähän työtapaan vielä. En tykkään ollenkaan pyörittää sylissä isoa kasaa neuletta ja useita puikkoja ja keriä. Etenkin kun sain miehustan suunnilleen vyötärölle asti valmiiksi, päätin tehdä hihat tässä välissä valmiiksi voidakseni arvioida, kuinka pitkän ja millaisen helman saan tähän jakkuun. Teenkö jotain levennyksiä laskoksilla tai muuten, mahdanko laittaa taskut tähän jne. Ajattelin käyttää kaiken vihreän lankani eli noin 450 g tähän jollain tavalla kokonaan,

Tosi hankala väri kuvata jostain syystä, tässä alimmissa kuvissa väri on ok, ylempänä ei - pitää tehdä jotain valokuvaustaitojen parantamisen suhteen.

Luumua, talvista hedelmää

En ole ihan toimeton, vaikka tänne asti ei mitään meinaa tulla. Vähän muut vapaa-ajan hommat haittaavat, käsitöille ei näin syksyisin jää aikaa ihan niin paljon kuin normaalisti. Takana on nyt myös muutaman päivän pakkolepo flunssan merkeissä täysin ilman käsitöitä..

Vanha, vähän jo kaksi vuotta sitten aloitettu työ tuli nostettua esille alkusyksystä lankakasojen syövereistä, kun piti saada helppo tv-työ. Kantti kertaa kantti tyylillä kaavoitettu tunikamalli on suoraan Novitan parin vuoden takaisesta syksylehdestä. Etsin siihen aikanaan toisen pitsimallin, jota ei tarvitse seurata viivottimen kanssa: ekan kokeilun aikana työhön alun perin valitun mallin muutaman sentin neulomiseen meni ihan liikaa aikaa, kun piti koko ajan seurata mallia ja korjata virheitä.

Novitan Usva sekoitelanka (villa 75/25 polyamidi) oli vähän ällöä tehdessä, mulle tavanomaista paksumpaa ja paksuudeltaan vähän vaihtelevaa, yksisäikeistä, takkuisentikkuista, mutta jotenkin sinnittelin, kun tiedän tykkääväni tunikan mallista ja väristä loskakelien tullessa. Optimitisesti tuumin, että ehkä se toimii paremmin valmiina höyrytyksen tai pingotuksen jälkeen. Eikä mulla ole olemassa vastaavaa vaatetta kaapissa.

Etu- ja takakappaleen uitin huuhteluaineessa ja pingotin. Ja onneksi neuleesta tuli paljon-paljon pehmeämpi. Vasta sitten päätin lopullisen mitan melkein valmiille hihoille ja pingotin nekin ja ompelin muutaman sauman. Sain kulutettua kaiken ostamani langan, pikkuista vaille 500 g riitti tähän, pari pientä lankakieppiä vain jäi tähteeksi. Iso tunika, mutta tosi kevyt, saas nähdä, miten kestää käyttöä.

Erityisen painavana lisäperusteluna tälle työlle oli se, että teki mieli saada vanhoja lankavarastoja tyhjemmäksi, sinnikkäästi yritän pysyä päätöksessäni. Tarpeeksi hyvin perusteltu, meni mulla läpi, kelpasi levottomille sormilleni hommaksi ennen kuin sain odottamassa olevat purkualpakat puikoille, mietittyä niille sopivat mitat ja mallit ja laskettua silmukkamäärät.

Seuraavia varastojeni tuhoamiskohteita mietin jo tässä sivussa: jättihuivi viitisen vuotta muhineista vironvillakeristä tai jotain telkkarityötä eli lappusien neulomista ja/tai virkkaamista sekalaisista jämälangoista? Vai jatkaisiko sittenkin alpakkajakun jälkeen toisella vastahankitulla  puna-oranssilla alpakkatyöllä, kun ohuille neuleille olisi paljon tarvetta. Mutta mistä siihen idea??

Ai niin, pari vanhaa juttua odottaa vielä viimeistelyä, pitäisi ommella kesäiset jämäpeiton kuusikulmiot yhteen, järjestyskin on mietittynä. Ja kaapin periltä löytyy jo pitkälle tehty, jopa harsittu jakku. Kyseinen myttyinen tummanharmaa kasa tuoksuu vahvasti villalta. Sen pohjana oli Omakopan blogista kauan sitten löytynyt idea motoristin nahkatakin tyyliin virkatusta jakusta. Tein sen Moda-lehdestä löytyneiden ompelukaavojen pohjalta Novitan uudesta täysvillalangasta. Kaikki tilperöörit eli vetoketjut ja napit (niittien sijasta) on jo ostettu, pitäisi vaan vielä siistiä kauluksen reunoja, päättää loput yksityiskohdat - tuleeko jakulle vyö -  ja ommella kasaan.