lauantai 10. syyskuuta 2016

Virkkausta ei voi välttää (kuka nyt haluaisikaan?)

Kerava on ollut mulle sellainen mauton, hajuton ja väritön paikka kartalla. Muttei ole enää. Jo talvella törmäsin mahtavan isoa panostusta vaatineeseen kuplavolkkarin sisustukseen, sen tekijä on keravalainen, kuvia löytyy mm. Hesarin sivulta tai Reijan räsymatto-blogista.


 Ja nyt sitten viikko sitten rävähti uusi virkkausjuttu Keravalta: kokonainen talo, Allin galleria on peitetty virkkauksella.

 Ideoijana on puolalais-amerikkalaisen Olekin eli Agata Oleksiakin, joka on peittänyt pitsillä muitakin kohteita maailmalla, esim. hän kävi käärimässä taloja Ruotsissa ja sitä ennen junan, autoja, rakennuksia, polkupyöriä ynnä muuta muun muassa kotimaassaan Puolassa.




Kaikki talossa on virkattu peittoon, ovet ja ikkunat, tikapuut, rännit ja räystään alusetkin.

Teoksen toteutuksessa on ollut lehtitietojen mukaan mukana  jopa 100 virkkaajaa nuorisotoimesta, maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, kaikenlaisia keravalaisia ja virkkausturisteja Helsingistä, Vantaalta, Tuusulasta, Hyvinkäältä, Lahdesta ja Vampulasta saakka – he ovat lähes kaikki naisia. 


Työ on tehty paksusta akryylilangasta, sen kuulema pitäisi kestää kelejä hyvin. Työ on tehty paloina, jotka on yhdistetty ketjusilmukoilla. Tämän on tarkoitus olla paikoillaan marraskuulle asti.

Ihan piti silmiä hieraista jo talo lähestyessä, ei lehdissä tai uutisissa vilahdelleet kuvat kertoneet tästä yhtään mitään. Vahva väri erottuu hyvin puistomaisesta vihreästä ympäristöstä. Miltähän se mahtaa näyttää, kun syksy etenee ja lehdet vaihtavat väriä ruskan myötä ja lopulta putoavat?


Talo löytyy ihan Keravan aseman läheltä, noin 100 metriä sen takaa radalta päin katsottuna - kannattaa poiketa!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Vau-virkkausta ja vau-värejä

Musta on vanhempana näköjään tullut hidasliikkeinen, ehdin katsomaan Ernesto Neton näyttelyä Kiasmaan vasta tokavikana näyttelypäivänä, vaikka koko kesän sinne piti mennä. Sorry, tämä näyttely on siis jo mennyt kiinni!
 No, se oli aivan valloittavaa virkkausta!

 Vuonna 1964 syntynyt brasialialainen Ernesto Neto on saanut töihinsä vaikutteita huni-kansan perinteistä ja rituaaleista, joilla he pyrkivät onnellisuuteen ja harmoniseen elämään. Hän korostaa katsojan läsnäoloa ja osallistumista. joten teoksien sisään pääsi (kunhan riisui kengät). 
Todella värikäs, käsin virkatulla puuvillakudoksella katettu suurin rakenne on saanut kuulema muotonsa boakäärmeen päästä. Boa on tärkeä opastava ja voimaa antava eläin. Virkatulle telttaversiollaan Neto loi varsinkin näyttelyssä vierailleita lapsia innostaneen kokoontumispaikan keskelle näyttelyä.



Kiasmaan hän teki  tilauksena tilaan sopivan moniosaisen teoksen, teltan, puun ja majan lisäksi näyttelysalin seiniin oli kirjoittu kuvia ja tekstiä.

Neton teokset ovat myös kannanotto alkuperäiskansojen oikeuksien ja perinteiden kunnioittamisen puolesta sekä kulttuurisen erilaisuuden arvostamisesta 

Kun kerran Kiasmaan asti pääsin, piti katsoa myös toinen väri-ilotulitusnäyttely, jonka tekijä on eteläkorealainen Choi Jeong Hwa, joka  rakentaa suurikokoiset installaatiota yhdistäen kekseliäästi paikallisia ja korealaisia, uusia ja vanhoja, uniikkeja ja massatuotettuja aineksia. Eli töistä löytyy muoviroinaa, helmiä, virkattuja nauhoja sun muuta.
Tämän koko huoneen täyttäneen kattoon ripustetun valtavan 'oviverhoston' läpi pääsi kävelemään eli pääsin taas osallistumaan.
Eniten taisin ihastua oven luo aseteltuihin aukeaviin ja sulkeutuviin valtaviin topatuihin kukkiin.





torstai 1. syyskuuta 2016

Lankahamsterin pitsijakku

Vinkkasin kotona taannoin talvella tästä kirjasta, joka jo kansikuvan perusteella alkoi kiinnostaa. Kirja löytyi vähän sen jälkeen hyllystäni - iso kiitos tilaajalle. Se oli just niin mielenkiintoinen kuin kuvittelin. Kirja ilmestyi viime vuonna ja sen on suomentanut Sanna Oksanen.
Kirjan ohjeet ovat moderneja, persoonallisia ja monipuolisia, kaikki ne on virkattu ohuista luksuslangoista. Mukana on jakkuja, paitoja, huiveja, päähineitä ja kasseja. 

Malleista on hyvät kuvat, sanalliset perusteelliset ohjeet ja toki myös kaaviokuvat virkkausmalleista löytyy. Samoin töistä on piirretty kaavoja ja kokoamisohjeita. Tästä kirjasta mulle jää monta kivaa ideaa tai/ja mallia jemmaan odottamaan toteutusaikaa ja sopivaa lankaa.








Hoidanpa tällä postauksella myös toisen 'kärpäsen': Lankahamsterin varastosta löytyi tähän jatkoksi sopivasti jostain poistokorista aikanaan ostettua kauniin harmaata lankaa, jolle ei ole ollut vielä olemassa mitään käyttötarkoitusta mietittynä. Kirjan kannessa isosti ostopäätökseen liittynyt jakkumalli alkoi heti syyhyttää, pitää saada se toteutukseen. Lanka on kyllä vähän ohjeessa käytössä olevaa lankaa paksumpaa, mutta mallia on helppo muuttaa sen mukaisesti. Kaunis väri sopii monen vaatteen kanssa, joten eikun kokeilemaan...


Tästä se sitten lähtee, vähän hirvittää käyttää näin suhteettoman isoa koukkua, aluksi tuntuu syntyvän jotain epämääräistä verkonsotkua, mutta pingotus auttanee. Ellen sitten aloita alusta vielä isommalla koukulla, pitää vähän testailla vielä, virkkausjälki näyttää niin sotkuiselta.
Virkkaaminen on ennen kaikkea hauskaa - niin lukee kirjan esipuheessa, en voi olla eri mieltä.