tiistai 30. elokuuta 2016

Uutta putkeen tai puikoille

Kun sain yhden pari talvea vaivanneen vaatekaappini puutteen eli sinisen talvijakun tehtyä, seuraavan homman miettiminen on alkanut takaraivossa: tarttisin varmaan myös uuden vihreäsävyisen tai punaisen perusvillatakin, siistin sellaisen, koska pari vanhaa rakasta takkia on mennyt jo niin nyppyiseen kuntoon, etten kehtaa julkisesti niitä käyttää.

Vihreäsävyisen voisin tehdä purkulangasta - kaapissa lymyää käyttämättä jäänyt alpakkatunika, jonka mittasuhteet ovat pielessä, kun en aikanaan tajunnut sen venyvän niiiin paljon pituutta. Dropsin Alpaca-lankaa olisi lähes 600 grammaa käytettävissä, kunhan vaan jaksan ensin purkaa tunikan. .

Tämä juttu ja kuva on mulle itselleni varoitukseksi ja muistutukseksi: alpakka siis venyy, pitää olla tarkempi mittojen kanssa ettei vyötärö valahda lantiolle. Väri oli ok, lankaa oli kiva neuloa, mutta  purkuun menee. Pohjana tälle fiaskolle oli Novita-lehden ohje, johon vaihdoin yläosan mallineuleen toiseksi. Voisi vaikka tehdä takin pääntieltä aloittaen - koska jopa uusimmassa Novitan syksyn lehdessä on jo monta ohjetta vastaavaan, kai munkin täytyy alkaa antaa periksi. Raglaniin ihastuin uudelleen jo viime talvena, sillä voisi nyt jatkaa ja keksiä vaikka jakun helmaan jotain hauskaa, taakse joku jippo esim. halkio. Tai laittaa kuviota, pitsiä tai palmikkoa vain osaan kappaleista samaan tyyliin kuin Novita-ohjeessa. Tällä tavalla voisin saada langan riittämään, kun helmaa voi tehdä niin pitkälti kuin lankaa riittää hihojen jälkeen.



Ja ihan uutta lankaa tuli ostettua, kun halvalla sai. Ostopäätökseen vaikutti myös langan nimi, se on kaimani. Tästä tulee se oranssiin vivahtava punainen jakku, ohut ja pitkä, malliltaan yksinkertainen jakku, neulemalli on vielä hakusessa.

lauantai 27. elokuuta 2016

Akvarellia langalla

Tämä on se, joka vähän itseänikin hämmensi ja hämmentää vieläkin. Jotenkin se vaan iski kiinni eikä päästänyt irti. Mutta on tämä ihana. Sormet jumppaa puikolla ja lanka juoksee. Odotan neuloessa seuraavaa kuviota kuin melkein kevätjuhlaa lapsena. Onkos tässä jo tarpeeksi hehkutusta yhdelle topille?
Tykkää tästä muutkin meillä, kiinnostuneita riittää, molemmat tekstiiliapulaisena eli Vertti (tuo valkomahainen versio) sekä Mortti.

Jotenkin malli upposi helposti, ne lyhennetyt kerrokset. Lukemalla en ymmärtänyt mitään ohjeesta, mutta mallipiirroksen avulla kaikki sujui. Ei mun tartte enää vierastaa lyhennettyjä kerroksia. Ehkä alan ymmärtää niistä jotain.
Ihan kuin maalaus, värit vaihtuvat ja sekoittuvat kuin jossain akvarellissa, mun mielestä. Väreistä tykkään jo ihan väreinä ja eniten ehkä sekoituksena, jännä seurata, miten ne vaihtuvat ja yhdistyvät.


Yksi hassu kommellus tämän kanssa tuli. Käytin neulomisessa vaaleaa puista pyöröpuikkoa, samaa, jolla olin tehnyt vihreän Nurmilintu-huivin ja silloin puikko oli värjäytynyt vihertäväksi. Ekaa vaaleinta raitaa neuloessa säikähdin, kun valmiiseen neuleeseen oli ilmestynyt vihreä kohta - epäilin heti, että puikosta oli irronnut väriä. Purin väärän väriläiskän pois, katkaisin langasta vihreän osuuden pois. Kaikki ok, kunnes tulin seuraavaan vaaleaan raitaan ja huomasin vihreyden olevan ihan langan ominaisuus. Onhan värin tiedoissakin Novitan sivulla maininta vihreästä. Hölmö minä!

Alareunassa sininen kerä ei ole edukseen, ihan pliisu...

Toivottavasti kestää hyvin käyttöä. Tekis mieli ostaa lisää saman langan värejä, vaikka puna-harmaata toiseen versioon - tämän toteuttamani väriyhdistelmän ja puna-harmaan välillä arvoin jonkin aikaa kaupassa. Väreistä ei saa mitään kuvaa Novitan sivuilta., kerät piti ottaa käteen pyöriteltäväksi.

perjantai 26. elokuuta 2016

Surua puserossa

Suru tuli meidän kotiin tänään, jouduimme hyvästelemään toisen uteliaista apulaisistani, 8-vuotiaan Mortin, joka sairastui ja meni nopeasti huonoon kuntoon, ei ollut vaihtoehtoja. 

Nuku hyvin, kiitos että olit meillä kaikki nämä vuodet! Puolivillistä vihtiläisestä löytöpennusta tuli kunnon seuraeläin, kunhan se ensin kesyyntyi itse ja kesytti meidät. 

Kuukausi sitten mallia poseerauksesta:

Ja poseerausta viiden vuoden takaa, mukana tietty siskokissa Vertti(ina)


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Farkkuväriä

Viimeistelytehtaani linjasto toimii nyt hyvin - ongelmaksi bloggausvaiheeseen pääsemisessä on nyt muodostunut kuvien ottaminen ja kuvien saaminen kamarasta koneelle.
Viimeisenä (ennen kun saan aikaiseksi seuraavan viimeistelyjä odottavien töiden kasan) esittelyyn tulee farkunsininen virkattu jakku, jonka käyttöönotto odottaa viileämpiä kelejä.




Helppo oli homma, pohjana oli Dropsin ohje, johon vaihdoin ohuemman langan, joka on siis Lankamaailman uutuussekoite villaa (50%), polyamidia (25%)  ja loput 25% bambuviskoosia eli Ricon Superba Bamboo.
En tehnyt ihan kaikkia mallin kuvioitakaan, vain taakse keskelle tuli muusta jakusta poikkeava pitsi. Muuten tein yksinkertaista kahden kerroksen mallia. Hyvinkäyttäynyttä ja mukavasti neuloutunutta lankaa piti hakea kesken kaiken kerän verran lisää, kun sen arvioiminen etukäteen ei ihan onnistunut, tosin tein myös etuliepeistä ohjeen mittoja isommat.



Hyvä perusvaate töihin viileisiin neuvotteluhuoneisiin, luulenpa sen saavan paljon käyttöä.


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Orkideaa neuleena

Kesällä aloitetuista töistä on seuraava homma valmiina, se orkideanpunainen uusi juhlavampi toppini, joka on upeanpunaisine kiiltävine lankoineen vilahdellut jo kuvissa täällä.
Samaan aikaan kun neuloin sitä, keittiön ikkunalla innostui perhosorkidea kukkimaan.


Toppi on neulottu Novitan jokusen vuoden takaisen kesälehden ohjeella, ihan suoraan sen mukaan lukuun ottamatta silmukka- ja kerrosmäärän sovitusta ohuemman lankani takia. Se neulotaan reunojen kavennuksen ja niitä kumoavien pienten pitsilisäysten avulla muotoonsa.

Luxorin puhdas kiiltävä merseroitu puuvillalanka tuntui yllättävä hyvältä neuloa, vaikka jäykkää onkin. Langan väri on se juttu, miksi sen valitsin. Malli oli jo mulle tuttu, tein aiemman usein käytössä olleen ekan version jo lehden ilmestyessä.

Eli nyt mulla on pikkusisko käytettävissä vanhemmalle isosiskotopille. Jo edellisestä kerrasta muistan sen, että kädentiet tuntuivat aluksi ihan kököiltä siiviltä päällä, mutta ne muotoutuivat käytössä sopiviksi, siksi ei tule nyt vielä poseerauskuvaa uudesta versiosta!


Huom. tuo isosisko on ollut paljon käytössä, se on helppo pestä, ei ole mennyt miksikään käytössä - vaikka on tehty Novitan Puro Batik langasta, eli saattaa olla sekoite tai jopa puhdasta akryylia, en muista, missä vaiheessa tämä lanka tuli ostettua.







torstai 18. elokuuta 2016

Kierrätyssattuma

Lomahommiksi aina jäävä kotimme ulkovaraston siivous vahvisti pelkoni, sieltä löytyi noin kuusi laatikollista kangasta arkistoituna. Yksi iso laatikko oli täynnä opiskeluaikaisia itse kudottuja kankaita. Viisi muuta oli ostokankaita, osa ihan iskemättömiä paloja, ostettu jonkin tärkeän toteuttamatta jääneen jutun takia. Osa kankaista oli käytetty osittain eli suunnitellusta vain yksi vaatekappale oli valmistunut. Aarteita löytyi, osa jo unohduksiin jääneitä palakankaita, saan niistä lisäpuhtia itselleni aloittaa ompelu. Olen jo etsinyt sopivia kaavoja mieluisimmille kankaille ja pessyt pari koneellista tunkkaisentuoksuisia kankaita.

Pariin laatikkoon, onneksi vain pariin, oli hiiret löytäneet tiensä. Olivat onneksi käyttäneet varastoani vain omana varastona, laatikosta löytyi jätösten ohella siemeniä, muttei onneksi yhtään hiirenpesää. Tilkkuja hiiret olivat kyllä pihistäneet ja kuskanneet Miehen rullaluistimeen pesämateriaaliksi, ne oli pakko laittaa hajun takia  roskiin.
Siivoilun lomassa  kävimme pari kertaa turistiretkellä stadissa, josta löysin Kauppatorilta tuliaiseksi mahtavan sian tai oikeasti vain sen nahan. Sika on eestiläistä käsityötä, ommeltu huolellisesti huonekaluteollisuuden jämäpaloista - multa isot pisteet sille.
Tarkoituksena on itse täyttää se kangaspaloilla tai/ja vanulla ja käyttää sitä istuimena tai rahina. Tämä sopii enempi tai vähempi lastenmielisille eli meillä eniten mulle. Possun lisäksi valikoimaan kuuluivat myös ristilukki ja hiiri, mutta hiiret ei mua sattuneesta syystä innosta ja ristilukista voisi ötökkäkammoinen Likkapimu saada kilarit, jäljelle jäi siis vaan yksi mahdollisuus.



Kangaspaloja mulla nyt sitten riitti reilusti, erityisesti lasten pikkulapsisajan vaatteiden pehmeitä trikoo- ja fleecetilkkuja. Vähän pelkäsin, riittävätkö ne edes, mutta riittivät, reilut kaksi laatikkoa meni, mutta vähän jäi vielä pesämunaa seuraavaan kertaan. Pituudeltaan 75-senttinen sika painaa sikapaljon, mun pakko käyttää sen nostamiseen kahta kättä.

Kiva yhteensattuma aikatauluissa, kaksi tapaa kierrättää yhdistyi. Nyt hurjasti tilkkuja syönyt törkypossuni asuu olohuoneessamme, jossa se sisuksineen sai apulaisiltani tarkan sisäänpääsytarkastuksen, kuten kuvista näkyy.



maanantai 15. elokuuta 2016

Pitsikaulusta ja poutapilveä

Jo aiemmin laitoin kuvan tämän kesän sinisestä suosikkikukasta, jonka nimi oli kirjoittaessa kadoksissa: se on pitsikaulus. Sen kaverina on samassa ruukussa poutapilvi, siis oikeita käsityöläisen ja luontoharrastajan kukkia. Runollisenkuuloinen ja -näköinen yhdistelmä!


Aiheeseen liittyen on pakko laittaa mukaan kuva pitsisistä arkistojeni aarteista, joka tulivat vastaani pitkästä aikaa laatikoitani penkoessani. 

Leveämpi on omatekoinen, 90-luvun alussa käytössä ollut virkattu kaulus. Se täydensi juhlalookkiani eli itseompelemaani hehkuvanpunaista jakkupukua (sekin on vielä tallessa visusti, vaikka on jotenkin 'kutistunut' vuosien mittaan). Toinen teollinen kapeampi versio on lukioaikaisen ex-poikaystäväni äidin tuliainen jostain Keski-Euroopasta. Kaulus on jäänyt ihan käyttämättä, kuten muutkin hänen hyväntahtoisesti mulle lahjoittamat naisellisuutta korostaneet lahjat (sain ainakin hajuvettä, silkkihuiveja, rannekoruja, ruudulliset sukkahousut), kun jatkoin silloin jääräpäisesti flanellipaitojen ja sammareiden pitämistä ilman mitään hörhöilyjä.

perjantai 12. elokuuta 2016

Kesää on vielä jäljellä kesäneuleille

Meikäläinen kesämekkojen Imelda Marcos sai taas kaappiin yhden omatekoisen mekon lisää pitkästä aikaa. Kai se sinne mahtuu, vaikka muutama muukin mekko siellä jo on...

Vähän jännittää, onko kuvan aiheena vanha Volvo vai uusi mekko - Jätkänpätkän aarre pääsi taustaksi kuvaan värinsä takia, koska se sopii yhteen raitaan hyvin. Meikä ei ole kovin luontainen malli, koittakaapa kestää se, mutta kuvaajan sain sentään värvättyä Miehestä! Yhteistyö sujui yllättävän hyvin, jatkossa toivon saavani enempi kuvia käsitöistäni käytössä.
Mekkolangat ovat olleet jo aiemmin esillä, samoin päättämättömyyteni värien suhteen. Mutta yhtä kaikki, nyt se on vihdoin viimeistelty loppuun ilman purkamisia ja värien vaihtamisia. Pituutta mekollani on tätimäisyyden verran enempi kuin alkuperäisessä mallissa, tämä pituus saattaa vielä venyä käytössä, luulenpa, mutta ainahan voin purkaa viimeisen kapean raidan, jos se pitenee liikaa.

Pitäisi vaan keksiä sopivia käyttötilanteita, ihan arkimekkona en raaski käyttää. En vielä tiedä, miten tämä puuvillavoittoinen  Dropsin Belle, jossa on myös viskoosia ja pellavaa, käyttäytyy.


No, voi tämän kanssa vaikka kiillottaa vähän lisää paraatikunnossa olevaa konepeltiä. Jätkänpätkä on laittanut kulkupeliään kuntoon hartaasti päiväkausia myös ulkoa sisuskalujen lisäksi.

Telkkarityönä kesällä oli helppo huivi mekkolankojen kanssa yhtä aikaa kotiutetuista Rowanin ale-langoista, villan ja puuvillan sekoitteesta nimeltään Summerspun. Mallina on kaikkien tuntema Nurmilintu by Heidi Alander (linkin takana ilmaisohje). 

Käytin tasan 300 grammaa lankaa, joten huivista tuli ohjeen huivia vähän isompi neljällä pitsiraidalla ja huivin reunaksi jäi kapea ainaoikein-raita. Tätä ohjeen lankaa selvästi paksumpaa,  löysäkierteistä ja tosi helposti halkeilevaa lankaa, oli kiva neuloa alun totuttelun jälkeen. Värit eli kaikki neljä ei vihreän sävyä olivat ihania (ne toistuvat parhaiten alimmassa epätarkassa yksityiskohtakuvassa). Ne tekivät mulle jotenkin nostalginen paluun alakouluaikaan, jolloin olin eniten innostunut vihreästä. Ihan käyttökelpoinen iso huivi, mukavan pehmoinen, kevytkin oikeasti, vaikka se on aika paksu.



Tämän mun huivin nimi ei ole kyllä kevyt Nurmilintu, enempi vaikka rankempi Kuusikko, siltä pitsimalli näyttää läheltä katsottuna.




Mitä, taas autoa tulee väkisin näihinkin kuviin, renkaita löytyy parikin pinoa Jätkänpätkän jäljiltä pihaltamme.

tiistai 9. elokuuta 2016

Arkistojen aarteita, historian havinaa 8

Pari vanhaa itsetekoista kassia tuli vastaani kesän aikana, laitanpa kesän kunniaksi ja edelliselle kassipostaukselle jatkona nekin tänne esille ja tukemaan ompelutsemppiäni.
Ommeltu kassi on ollut käytössäni monta kesää, se on päässyt lempparityö-kategoriaani asti. Kangas on Ikeasta, paksujen puuvillakankaiden hovihankkijalta, tykkään edelleen sen kuosista ja väreistä. Kassini sivukappaleella oli pohjana joku kaava, mutta käytin sitä vain viitteellisesti.  Tein hihnan oman pääni mukaan kaksinkertaisena, muuten onnistui ok, mutten malttanut vahvistaa sitä mitenkään, kun ajattelin tämän  olevan vaan proto. Löysin vielä kotoa sopivaa tummansinistä nauhaa reunojen kanttaukseen.
Malli on vähän hassu, kassin sauma on keskellä kassia, pohja on sellainen epämääräisen pyöreä, minkä takia tavarat ovat aina hukassa ja vaikeasti etsittävissä kassista.
Sisälle väsäsin kaksi vetoketjullista taskua avaimille ja silloiselle minikokoiselle kännykälle. Tykkään edelleen tästä. Tein tätä hartaasi ja tarkasti, esim. kaikissa osissa, vetoketjujen kohdalla  kuviot jatkuvat säntillisesti eli olin huolellinen hommassani, vaikka protoa olin tekemässä. 
Ehkä pitäisi ottaa työn alle nyt se virallinen kassi tällä mallilla (tosin mitään  kaavaa en tästä koskaan tehnyt). Voisi tehdä kaksinkertaisen tai ainakin vahvistetun kassiosan ja vankemman hihnan.

Toinen kassi, myös tänä kesänä käytössä ollut Päähänpiston nimellä kulkeva kassi syntyi ihan pikaisesti tylsistymistä vähentämään paremman käsityön puutteessa jokunen kesä sitten kotoa löytyneistä jämälangoista. 
Virkkasin kolme neliötä ja ompelin ne vinottain yhteen. Tein kapean hihnan ja lisäksi pari pikkukolmiota nostamaan yläreunaa vähän korkeammaksi. Ja reunoihin kiinteitä silmukoita. Hyvin toimii pienellä tavaramäärällä esim. kauppareissulla edelleen.

Ajatuksena oli tehdä pikkukassi parin keltavoittoisen kesämekon kaveriksi, kuvassa niistä toinen, itse ommeltu Appelsiinivarkaan mekko. Se on tehty sisustuskankaasta edesmenneen Moda-lenden kaavoja soveltaen.