lauantai 16. heinäkuuta 2016

Poikkeus sääntöön

Ei ole mun tapaistani, päätyä tekemään neuletyö just eikä melkein valmiin ohjeen mukaan sen langoilla  ja jopa samalla värillä kuin ohjeessa. Ja kaiken lisäksi vielä ostin Novitan lankaa, josta olen yritellyt päästä eroon.

Lanka on vielä kaiken huipuksi sekoitetta, puolet akryyliä puuvillan kanssa. Onneksi sen tuntuu näpeissä hyvältä, ei tekokuituiselta. Ehkä annan sille mahdollisuuden!
Syynä tähän tilanteeseen on retkipäivä itäiseen osaan maata ja poikkeaminen tauolla tehtaanmyymälässä Korialla. Myymälässä oli esillä kyseinen toppi ja se alkoi tuntua kiinnostavalta mallinsa ja väriensä puolesta, kun näin sen livenä, vaikka Novitan kesän 2016 lehdestä se ei mitenkään noussut silmiini.

Perustelen tätä  tulevaa hommaa itselleni teknikkaharjoituksena, se tehdään pääsiassa lyhennettyinä kerroksia ja en ole ihan sinut vielä niiden kanssa, vaikka olen joissakin töissä niitä käyttänyt. Eikä mulla ole nyt tiedossa muuta sopivaa tv-työtä, kun viimeistelyjä on hankala tehdä sylissä.
 Ja tuo väritys: pätkävärjättyä tulee mulla välillä korvistakin ulos, mutta sorrun niihin silti vieläkin. Oranssi väri tuntuu tulevan väkisin mulle iholle, poimin sitä eri paikoista mukaani eri yhteyksissä, sitä on myös lankakorissa ja korurasiassa. Ei siinä mitään, se sopii hyvin farkusinisen kanssa ja sen kohta puoliin valmistuvan (!?) uuden oranssisen hameen tai liivihameen kanssa. Työlistallani on myös trikootoppi samasta värimaailmasta.
Oikeasti tekisi mieli tehdä vaikka tämmöisiä eli jotain ihan muuta, pari esimerkkiä  samasta lehdestä löytyvästä mallista tai ideakuvasta.





perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ranskalle

Tuntuu pahalta herätä tämmöiseen aamuun, ajatukset pyörivät väkisin Nizzan tapahtumissa.

Sateisen aamun takia virkkaan kassiani samalla kun seuraan uutisia, ajattelen ranskalaisia. Jossain välissä jatkan myös mekkoni viimeistelyä.





torstai 14. heinäkuuta 2016

Viimeistelyä Fiskarsin tyyliin

Haa, olen kovin säästeliäs bloggaaja, saan yhdestä muutaman tunnin reissusta kolmannen postauksen.

Eihän tämä kauan kestänyt, kesäisen neuletakkini viimeistely. Takki, joka on tehty Onionin hamppu-modaali-puuvilla-langasta, tuli aloitettua melkein vuosi sitten, neulominen valmistui jo keväällä, siitä on jo erillinen postaus, mutta vasta nyt löysin eli muistin hankkia siihen kiinnityssoljen - kun silmiini sattui sopiva Fiskarsin putiikissa. Nyt se on sitten ihan valmis, vain vuoden kesti lankojen ostamisesta saada jakku kokonaan valmiiksi.


 P.S. kuvan lasinen pieni korurasia on myös Fiskars-ostos, Iittalan myymälästä tietty, siinä on joku poikkeusväri, joka syntyy konetta puhdistattaessa ja väriä vaihtaessa - onneksi mun kannalta vihreää tällä kertaa.


tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kierrätystä ja koruja

Fiskasin torilta tuli jatkoa keräilysarjaani kierrätysmateriaalikorut - tajusin nyt, että sellainen on syntymässä. Tykkään käyttää korviksia ja vaihtaa näitä lempikorujani usein, siksi hankin jatkuvasti uusia. Viime aikoina on kierrätysmateriaalit ja niitä käyttävät pienet käsityöyrittäjät ovat hallinneet ostoksiani. Taidan tulla halvaksi, timantit eivät ole mun parhaita ystäviä!

Tämmöinen on Fiskasin torilta samasta kojusta (samalta yrittäjältä) saamani saalis:
Linnunpöntöt ovat suloisia esineitä mun mielestäni, niitä on meillä kotona lintuaiheiden ohella. Pienimmästä päästä pönttöjä ovat isäni lasten kanssa yhdessä väsäämät itikanpöntöt, joista lapset luulivat oikeasti tulevan itikoiden koteja. Kai ihan pönttö teinien äiti voi käyttää pönttöjä?
Muun muassa polkupyöränketjuista koruja tekevään Ketjureaktio-firmaan olen törmännyt monilla käsityömessuilla ja myyjäisissä. Sen loppuun asti mietityt tuotteet pakataan vanhoista Helsingin seudun pyöräilykartoista tehtyihin pussukoihin.

Ja tässä on muutama 'keräilysarjani' tuoremmista hankinnoistani eli talvella hankittu kierrätysmateraalikoruja. Kaapelitehtaan joulumarkkinoilta löysin vanhoista vetoketjuista tehtyjä koruja, tekijän tietoja ei ole enää tallessa (koska niitä ei tullut ostoksen mukana). Näitä oranssisävyisiä korviksia ja kaulakorua olen käyttänyt paljon. Niiden seurana kuvassa on samansävyiset palapelipaloista tehdyt kartta-aiheiset korvikset, niidenkään tekijää enää muista,
Toisessa kuvassa on violettia sarjaa, ekat on tehty tölkkiklipsuista + parista helmestä ja toiset paperihelmistä. Paperihelmikorut, myös vastaavanlainen rannekoru, on tehty Keniassa, ostettu Asantelta. Klipsut on ostettu joulumyyjäisistä.
Jos joku koruntekijä tai käsityöläinen käy täällä, vinkkinä toivon, että hän satsaisi kunnolla pr:ään - olisi kiva voida kertoa kaikista töistä tekijä myös jälkikäteen tai linkata nettisivu yhteystietoineen kiinnostuneille!



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Vanhasta iloa isosti

Tulipa käytyä perinteeksi tulleella lähiseuturetkellä Billnäsissä ja Fiskasissa sopivasti samaan aikaan, kun siellä vietettiin antiikin ja vanhan tavaran messuja.

Erityisesti Billnäs oli kiva kokemus, kymmeniä kauppiaita vanhassa maneesirakennuksessa (?) ja sen pihalla. Pääosa myyjistä vaikutti olevan tavallisia keräilijöitä, jotka luopuivat ylimääräisestä tavarasta, ei ollut sisäänpääsymaksua tms. kuten Fiskarsin vanhaan veitsitehtaaseen sijoitetuilla vähän hienommilla ammattilaismyyjien markkinoilla. Tarjolla oli astioita ja koriste-esineitä, leluja, huonekaluja ja tekstiilejä. Kallein näkemäni esine, maljakko oli hinnoiteltu useamman tuhannen euron hintaiseksi.  Osasta vanhoista tekstiileistä oli tehty uutta, esim kasseja tai pussukoita tai nukkeja. Retrokankaita ja -verhoja oli monilla myynnissä. Vanhoja, aivan ihanan värisiä räsymattoja tuntui olevan monen ostajan kainalossa - ne ovat nousseet hitiksi myös tämän kesän asuntomessujen talojen esittelyjen perusteella.

Itsellä ostokset jäivät vähiin, mutta jotain sentään tuli mukaan: pari 60-luvun käsityölehteä ja Mary Oljen sukkakirjanen vuodelta 1948, taitaa olla eka painoskin vielä.

Poimin isosta korista pari selvästi tähän asti lukematta jäänyttä uunituoreen tuntuista Ahkeraliisa-lehteä. Niissä on yllättävän kivoja malleja mukana ja myös tarpeeksi tarkat ohjeet, mm. kaavakuvat mittoineen, mitä arvostan kovasti. Ohjeissa käytetyissä (Rondon) langoista on sitten aika vähän tietoa, mutta pitää sitten selvitä neuletiheyden avulla, jos näistä malleista innostuu.



Poimin toisen lehden kansikuvan mekon takia, tämmöisen voisi vaikka itsekin tehdä, neulemekko tai tunika virkatuin koristein:
Toinen lehti valikoitui mukaan siitä löytyneen lapinneulemallin takia - sain lasteni jo edesmenneeltä mummulta eli muorilta ohjeen mukaisen paidan Jätkänpätkän syntyessä. Hän oli tehnyt sen itse aikanaan pojalleen. Meillä se on arvokkana käsityönä visusti tallessa (eli en pysty sitä tähän kuvaamaankaan, kun en muista missä se on), vaikka se jäi käyttämättä pojalla, käytössä oli ollut  aika paksua ja kutittavaa lankaa. Jopa tuo itseäni oudostuttanut vyö löytyy jemmoistani, neljän tuulen lakkia ei sentään meillä ole.
Omassa hyllyssäni on uusi ja yhdistetty painos useasta Mary Oljen kirjasesta, mutta tämä kansistaan repaleinen, mutta muuten ehjä vanha painos innosti kovasti. Kirjaan on koottu sukkiin liittyvää historiaa ja sukan perusohje, ihan pätevä vielä nykyisinkin varresta varpaisiin neulottaviin sukkiin,

Alussa on motivointia käsitöille 40-luvun tapaan, tykkään lukea tämmöistä tekstiä - vastaavia tuoreempia löytyy kirjaesittelyideni sarjasta.
Kirjasessa on pääasiassa sukkaohjeita ja muutama neuletakki. Yksi muista ohjeista oli suunniteltu käytettäväksi 'takkipuvun' alla eli edusta-niminen neule oli vain etukappale ja takakappale, jotka on yhdistetty kapeasti helmasta - siis eräänlainen kevytvillapaita - ehkä sillä voisi olla vielä nykyisinkin käyttöä?

Sukat olivat hienoja perinnemalleja, vaikka tämän sukkamallin voisi tehdä tulevana talvena:
Itseäni alkoi kiinnostaa saumasukkien neulominen, kirjasessa on esitelty useita tapoja tehdä sauma sukkiin. Tämä tapa on ollut kuulema käytössä melkein kaikissa vanhoissa sukissa, sillä 'esiäitimme tiesivät, että sukka on sekä mallikkaan näköinen että säären hoikkuutta tehostava, jos siinä keskellä takana kulkee hyvin näkyvä saumaa muistuttava kuvioraita'.



torstai 7. heinäkuuta 2016

Uutta työtä jonossa

Mehevän punainen ja kiiltävä lanka, josta voisin melkein sanoa, että siinä on mun mielestä maailman ihan kaikkein kaunein punainen väri, oli pakko saada johonkin työhön. Ostin jo viime kesänä yhden kerän hypisteltäväksi Lankamaailmasta.
Tänä kesänä hain vielä muutaman kerän lisää ja päädyin neulomaan mekon sijasta  toppia siitä, samalla alun perin Novita-lehdestä löytyneellä mallilla kuin joskus aiemmin jo tein pätkävärjätystä langasta paljon käytössä olleen sekoitelanka-topin. Topin malli syntyy keskellä kappaleita olevilla pienillä pitsilevennyksillä, jotka kumotaan reunan kavennuksilla. Topille tulee  niiden avulla kaarava helma ja pääntie vastaavasti kaareutuu ihan itsestään.

Ongelmana tässä on langanvahvuus, joka poikkeaa ohjeen langasta, samoin tämä puhdas puuvillalanka käyttäytyy ihan eri tavalla kuin aiemmin käyttämäni bambusekoite - se on jäykempää, koetilkussa ei sitä huomannut. Silmukkamäärän sovittamisesta huolimatta jouduin purkamaan ekan yrityksen ja aloittamaan uudelleen isommalla silmukkamäärällä, jotta toppi olisi mukava käyttää eikä se ole liian kireä päällä. Keskeneräinen toppi vilahti jo pihapöydälläni mytyssä  aiemmassa postauksessa.
Keväällä Turusta haetusta nylonlangasta on nyt vihdoin tulossa tämän kesän kassi. Se ei ehtinyt valmistua heti alkukesään, mutta ehkä jo elokuuksi? Suunnitelmissa on tehdä karkkiraitaa sinisellä pohjalla. Aloitin työn keskeltä kassia poikittain virkatulla raitaosuudella ja jatkan sinisellä sitten kohti pohjaa ja pohjan jälkeen sitten kassin yläreunaa kohti. Tämä kankea lanka ei oikein sovi kirjovirkkaukseen, siksi piti keksiä muu tapa tehdä pystyraitoja. Enkä vielä ihan varmasti tiedä, millainen kassi tästä tulee, onko pohja soikea tai pyöreä tai millaiset hihnat siihen laitan. Vuorituksen varmaan laitan kassiin, jotta saan sisälle jonkun taskun avaimille yms. Yritän selvitä mahdollisimman pienillä lankojen katkaisuilla/päättelytarpeilla ja ilman saumoja, sen verran jäykkää nylon on. Se on myös tosi hankalaa virkattavaa, mutta harjoittelemalla pari iltaa se alkaa sujua.
Tämä nylonlankakassi tullee kestämään käyttöä paljon pidempään kuin viimekesäinen kalalanka-bambukassini, joka alkaa olla aika nöyhtäinen, myös sen neulos venynyt kalalankavahvikkeesta huolimatta, meinaa pienimmät tavarat tippua kyydistä sen pohjan läpi silmukoiden välistä.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kesken, mutta melkein valmiina

Kevät ja syksy saavat onneksi mulle puhtia kaikkeen. Vaikka vähän koulutin (siis oikeasti rääkkäsin) itseäni tänä keväänä ja pakotin tekemään rästihomman ja tuhoamaan kassillisen jämälankoja ennen kuin sain ottaa työn alle uutta neitseellistä lankaa, syntyy piakkoin monta uuttakin käsityötä sen jämätyön lisäksi. Pientä vailla valmiina on kolme tänä keväänä aloitettua työtä - nyt vaivaa normaalin ryhtymisrajoitteuuden sijasta joku muu vaiva, nähtävästi päättämättömyys tai viimeistelyfobia.

Kesämekko on jo viimeistelyä vailla valmiina, lanka tuli hankittua jo keväällä. Ja viimeistelykin olisi helppoa, langanpäät  pääteltävä ja silitettävä/höyrytettävä, ei yhtään saumoja ommeltava tässä. En vaan osaa päättää, onko helman raidat sittenkään lopulliset, harmaa väri tökkii, ei tunnu sopivan muihin - en vaan osaa päättää, lähdenkö lankakauppaan hakemaan  lisää jotain väriä sen tilalle. Siispä mulla on melkein valmis mekko, siis tämä kasa on oikeasti ihan söpö mekko:


Farkunsininen pitsitakki on jo päättelyä vaille valmis, sekin ilman saumoja, mutta kesäkelit eivät ole sen käyttöönotolle kaikkein otollisin vaihe, mutta jospa sen kimppuun kävisi sitten seuraavaksi...saisi esitellä edes jotain täysin valmista  - kuvaa siitä ei vielä ole esittelyyn asti.

Kuusikulmioita jämälangoista on tullut aika kasa, mutta urakka ei ole ihan vielä valmis. Jätin isosta kasastani pois kaikki tummat, lähinnä mustat langat eli kassin painosta lähti monta sataa grammaa pois, näköjään puna-oranssi-vihreä-valkoinen on pääväritys tässä noin kilon painoisessa peitossa - ihan niin isoa ei siitä tule kuin arvioin ekojen tilkkkujen perusteella.

Yksivärisiä, välillä monesta pienestä kerästä tehtyjä tilkkuja on nyt valmiina reilut 130. Muutaman vielä yritän saada kasaan, jotta kokoa olisi riittävästi, mutta alkaa mennä tiukille nuo jämälangat jo tässä vaiheessa:

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Paikka varjossa, kiitos!

Todella oudon talven jälkeen tullut kevät oli myös erikoinen. Onneksi nyt menossa oleva kesä vastaa melkein unelmakesääni kelien puolesta, poutajakson katkoo sade tarpeeksi usein, ei tarvitse kastella pihaa, kaikki pysyy kauniin vihreänä ja pääsee silti käyttämään parina kesänä jemmassa olleita kesämekkoja.

Blogissani oli pitkä tauko, töissä oli kiirettä, illalla aikaa tuli käytettyä enempi pihahommissa ja muuten ulkoillen kuin sisällä koneen kanssa, ehkä taas ehdin palailla tännekin - paljon ajatuksia ja kässäilyjä pitäisi esitellä täällä.

Talven kelien takia pihassa tuli vastaan tuhoja, perennoja hävisi kokonaan näkyvistä tai ne ainakin kärsivät kovin vähälumisuudesta ja pakkasesta. Tämän kesän köynnösruusu kukkii vain hanskoissa, piti laittaa koko kasvusto palasiksi - ehkä viime kesänä se teki kukat tämänkin kesän puolesta.
Pihan kadonnutta väritystä piti lisätä kesäkukkien avulla, tässä tämän kesän suosikkini, uutuuksia omalla pihallani molemmat, punainen on rautaliuskayrtti (Vebena) ja sininen uudempi versio päivänkakkarasta.

Joku sentään ei pihassa petä, pikkupihani vanhin asukas pioni, mahtavantuoksuinen Sarah Bernhardt (luulisin), se tuli perintönä edelliseltä asukkaalta.
Joku meilläkin nauttii helteestä, Mortti näyttää mallia mukavassa itse muotoilemassaan petikolossa Jätkänpätkän vanhan vaunupeiton päällä.
Edes uudet lemmikkimme kolibrit eivät sitä häiritse - löysin nämä zimbabwelaista käsityötä olevat helmiotukset eteläkarjalaiselta torilta 'hovihankkijaltani', jolta olen jo monta kertaa ostanut kaikkea kaunista ja tukenut samalla wrongtime village-hanketta,
Mulle itselle kelpaa paremmin paikka varjosta, kiitos. Kesäni jatkuu tässä lempituolissa tai sitten sateen välissä pilviä bongaillen uusissa afrikkalaisissa tossuissani. jotka hain toiselta vakiohankkijaltani, Loviisan Laivasillan Karamaloosta.