lauantai 23. huhtikuuta 2016

Minun Afrikkani

Olen viime aikoina erityisesti  innostunut kaikesta afrikkalaisesta (tyttären mukaan tässä ei ole mitään uutta, olen kuulema aina intoillut kaikesta räikeästä). Keväisellä Turun retkellä Tyttö ja vuohi liikkeessä ostin erityisesti helmitöitä. Viime kesänä ostin tunikan ja lankakorin Loviisan Laivarannasta Karamaloo-liikkeestä. Nyt törmäsin Tikkurilan markkinoilla Asante-nimiseen puotiin. Sen korut on tehty Keniassa, ne hankkii myyjänä toimineen rouvan poika suoraan miesten ja naisten työpajoilta ilman välikäsiä.


Myyntipöytä on tupaten täynnä toinen toistaan kauniimpia, luonnonmateriaaleista ja kierrätysmateriaalista tehtyjä koruja - kameraa ei ollut mukana, joten en saanut kuvia kaikista niistä ihanuuksista, joista oli vaikea valita. Pääsin kojulta pois vain kolmen uuden korun omistajana. Ne kaikki ovat hassusti eri värisiä, kun mietin jokaiselle valmiin käyttökohteen.


Tämä ihan bling-koru tulee käyttöön oranssien tunikoiden kanssa.


Tämä jätemateriaalista tehty kaulakoru sopii moneen vihreään yläosaan ja olemassa oleviin kankaisiin kotimaisiin korviksiin.


Ja nämä, sokerina pohjalla, isot helmirenkaat ovat nyt mun suosikkini väreiltään, tekotavaltaan ja malliltaan, koska lämpöisempiä kelejä on odottamassa pari sinistä mekkoa näiden kaveriksi.



Kaiken huipuksi löysin vaatehuoneeni perähyllystä siivouksen yhteydessä täysin unohtamani afrikkalaismallisen pitkän leveähihaisen mekon, joka oli tullut mulle joskus kierrätyksenä, on vähän saumat repeilleet - ehkä korjaan sen käyttökuntoon. Ja hankin sille kaveriksi sopivan puna-mustan korun seuraavan kerran kun törmään Asenteen?




Se Asante löytyy täältä, mutta itse pääasiasta eli koruista ei löydy valitettavasti kuvia. Yhteiskuva koruistani vielä lopuksi:




torstai 21. huhtikuuta 2016

Uutta ideaa tursuaa ovista ja ikkunoista

..nyt kun ei saisi, koska olen (kuvittelen olevani) lakossa uusien lankojen suhteen - tai ainakin niiden käyttöönoton suhteen. Voi juku!

Jo Turussa retkellä ostin vähän marine-värisiä nylonlankoja (mun vastaisku hitiksi nousseille  muurauslangoille) uutta kesäkassia varten, voisi vaikka virkata jotain tälläistä siitä, paljon paksummasta langasta virkatut ideat löytyivät  Dropsin sivuilta:


Kävin pääsiäisen alla lankakauppa Menitassa pitkästä aikaa, mutta seuraavaan käyntiin ei mene kolmea vuotta nyt, oli valikoima sen verran laaja ja hyvä. Nyt on sitten kesäkassin lisäksi on muutakin lippuväristä kesäkäsityötä tulossa tv-työnä tehtäväksi eli mekko tai tunika (pituus vielä päättämättä). Kokeilussani on tosi paksulta sormissa tuntuva Dropsin Belle-lanka. Pelkkä puuvillalanka ei oikein viehätä, joten lisään itselle haastetta taas sekoitelangalla, jossa 53% puuvillaa, 33% viskoosia, 14% pellavaa. Kokeilutilkku on jo tekeillä, mutten antanut lupaa aloittaa mitään oikeaa työtä  uudesta langasta ennen kuin viimeisteltävien kasa madaltuu kahdella korissa pitkään hilloutuneella työllä.
Jos vaikka neuloisi vaikka tämmöisen (myös Dropsin sivuilta löytynyt ohje)
Mukaan tarttui myös poistomyynnissä ollutta toinen lanka, mulle uusi tuttavuus Rowanin Summerspun villa-puuvilla-sekoite, kussakin säikeessä eri vihreän sävy,  se oli oli tietty tarjouksessa. Mitähän tästä villa-puuvillasta tulee isona?? Iso tuubihuivi? Tai vaikka se pontso, jossa on oikeita ja nurjia raitoja, kuten täällä jo mietin

Tai sitten voisi miettiä tälläisiä puikoille tai/ja koukulle? Ihania värejä, hauskoja tekniikoita?


Kai nyt multa alkaa löytyä motivaatiota vääntää viimeistelyä ja pienentää siinä sivussa niitä vanhoja varastoja - sen verran innostaisi aloittaa näistä uusista langoista väkertäminen tai raikkaat kesäiset värit. Toivottavasti voin kohta esitellä valmista työtä täällä!

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Uusi jämäpeite tekeillä

Päätin lopputalvesta, että mun on pakko jatkaa lankavarastojeni tuhoamista, sen verran paljon lankaa on kertynyt. Olen niin ilkeä ja tiukka itselleni, etten antanut lupaa aloittaa uudesta iskemättömästä langasta mitään uutta työtä.

Siksi piti taas tekemisen vimmassa kaivautua lankakasojen ja talteen kerättyjen peittomaillien kasoihin ja pinoihin, mihin muuhunkaan saisin tuhottua isomman kasan ei-niin-kivantuntuisia sekalaisen värisiä lankoja. Mm. tämmöisiä mukavia peite/tyynyideoita tuli vastaan uusissa käsityölehdissä, mutta päätin jättää ne odottamaan seuraavaa peittoa vähän paksummista varastolangoistani, jos vaikka joskus suostuttelen itseni niihin tarttumaan.



Ennen tätä olen tehnyt jo kaksi peittoa pelkästään varastoistani löytyneistä Nalle-vahvuisista langoista. Tämä uusi tulokas olisi sitten numero 3 ekan ja tokan seuraksi, ei kahta ilman kolmatta siis.

Ensin teki mieli tehdä virkattua siksak-raitaa, päiväkirjaa kuten Ihan kaikki kotona -blogissa on tehty, mutta mun jämälankani eivät tuntuneet väreiltään sopivan siihen, oli liian paljon esim. punaista, oranssia, valkoista  ja vihreää, kun olisin mielinyt siihen vähän arkisempia värejä eli harmaan sävyjä mukaan, ne tuntuvat puuttuvan melkein kokonaan varastostani.

Ajattelin myös tehdä peittoa kaitaleina, neuloen tai virkaten, tehdä sellaisia kovasti muodikkaista  räsymattosukkatyylisiä kapeita raitoja, mutten keksinyt, miten saisin lukuisista jämistäni nätin yhdistelmän.

Siispä yllätin itseni:


Olen yrittänyt vältellä paloina tehtäviä töitä, koska tunnen itseni ja viimeistelyongelmani (=laiskuuteni), mutta nyt sitten koukkuni suoltaa niitä lappusia urakalla - kuusikulmioita tulossa. Ja niitä syntyy, koska kiristin vielä vähän sääntöjäni ja en antanut itselleni lupaa aloittaa uusista langoista mitään uutta ennen kuin pari vanhaa melkein valmista työtä on täysin valmiina. Koska ne puuttuvat viimeistelyt edistyvät kovin hitaasti, eipä ole ollut muuta tekemistä parina viime viikkona, 40 palaa on jo valmiina.

Löysin jemmoistani sopivanvahvuista lankaa reilut 1,5 kg. Yksi kuusikulmio, jonka leveys n. 16 cm, painaa 10g, joten tiedossa on arviolta noin 220 palan virkkaus. Jos ja kun saan ne tehtyä ja yhdisteltyä, peitolle tulee kokoa 5,6 neliömetriä - aika jätti peitto tuloillaan!

Samalla pääsi myös ed. postauksessa mainitsemani hamppu-modaali-puuvilla-kassi viime kesältä vihdoin hommiin, se kun venyy sopivasti ahmaisemaan peittolankani.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Joko se kesä tuli jo, ainakin neuleista päätellen joo!

Heti talven vaihtuessa kevääksi pajaltani putkahti ulos eka kesäkäsityö. Mutta se on vähän juksausta, koska aloitin sen jo syksyllä. Tein pääosan mietinnästä jo silloin, laskin silmukat ja neuloin ekat parikymmentä senttiä yhdistettyjä taka -ja etukappaleita.

Kyseessä on itselleni täysin epätavallisen värinen eli yksivärinen neuletakki Onionin hamppu-modaali-puuvilla-langasta, joka ostin jo kesällä.
Jakku oli sellainen pikapika työ, nyt ollut jo pari viikkoa valmiina valmistuttuaan ilman isompia pähkäilyjä. Työ jumittui syksyllä, kun tuli villalankakelit. Nyt apuja tekemiseen tuli myös siitä, että otin pois kolmannen pitsikuviomallin, jota ei ollut kiva tehdä ja tyydyin vain kahdenlaiseen kuvioraitaan. Tekotapana oli jäykän langan takia välttää saumoja, teinpä siksi taka- ja etukappaleet yhtä aikaa, oudompi toteutustapa mulle.
Koko työ on itselle aika epätyypillinen, mutta onpahan tulos hyvinkin monikäyttöinen, vähän tylsä perusvaate - ei ole kovin edukseen näissä littanissa kuvissa.

Lanka oli melko ok neuloa, mutta viimeistely hankalaa, koska lanka piti päätellä jaettuna säikeisiin, muuten langanpäät jäivät törröttämään. Joka ikinen kerä hajosi tehdessä aloitti ne sitten sisältä tai ulkoa päin, meni aikaa sotkujen setvimiseen. Höyryttämisen ja silittämisen jälkeen jakku on vähän vielä kankeanoloinen, en ole sitä kastellut ollenkaan, mutta käytössä toivon mukaan vähän pehmenee.

Kokeilin tätä lankaa jo aiemmin tekemällä kassin viime kesänä, tosin se ei ole ollut aktiivikäytössä, en tiedä vielä miten käyttäytyy pesussa. - Huomaan, että mulle on viime aikoina alkanut tulla taipumista hankkia ja kokeilla erilaisia sekoitelankoja, niistä kohta puoliin lisää.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Viimeinen sukka- ja pipopari puikoilta ulos

Viimeisiä viedään, meinaan villaisia käsitöitä tämän talven osalta. Töiden väritkin sattuvat sopimaan yhteen - mistähän syystä, kuka mun koriini näitä oikein kuskaa...



Syntyi siis ensiksikin uudet sukat, jo kai talvikauden neljännet perussukat itselle ohuesta sukkalangasta. Värisarjaan oranssi, sinertävä, vihreä neljäs osa eli punainen – vielä olisi yksi kerä turkoosia sukkalankaa odottamassa syksyä, muut on tuhottu.





Tämä pari on Säpinää sukkiin kirjasta (johon palaan myöhemmin uudellen) eka, helpommasta päästä oleva toteutus, meni tv:n katselun ohessa helposti neulominen, kuviota vaan oikeilla ja nurjilla silmukoilla ja yhdellä langalla, sellaista meander-nauhaa kuviona.


Pipoja syntyi myös pari lumien sulamisen myötä, jo syksyllä hankitut pipolangat on kuvattu jo tänne. Punaisia nekin, yksinkertaisia malleja, joita on helppo käyttää monien huivieni kanssa.



Kai se lähtee tästä taas, bloggaus pienen hengähdystauon jälkeen. Kuvia on otettu ja ne on ladattu koneelle odottamaan tekstiä. Kohta on täällä lisää keväisempää tiedossa!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Blogituskaa

Hankalaa on
-      jaksaa istua koneella vapaa-ajalla tekemässä yhtään mitään.
-      saada blogiin kuvia eli saada kuvattavat kuntoon tai/ja löytää sopiva kuvauspaikka ja aika kaiken hämäryyden keskellä
-      saada kuvat kamerasta koneelle
 
Ideoita riittää, liikaakin, luonnoksia ja ideoita on tallella koneella ja pikkulapuilla joka puolella, niistä saa huonon omantunnon ja ne monesti jäävät idea-asteelle, kun aika ajaa niiden ohi…
 
Pitäisi
-      jaksaa opetella lisää bloggeria Nyt sentään hoksasin laajentaa kommentointimahdollisuutta, kuka vaan saa kommentoida nyt tätä!!
-      keksiä ne keinot, joilla voisi houkutella lisää lukijoita ja olla itse aktiivisempi muiden blogien kommentoija.
-      opetella lisää järkkärikameran käyttöä, ehkä kohta kun kivempaa kuvata luonnonvalossa.
-      järkätä kotiin hyvä kuvauspaikka, siisti ympäristö ja hyvä valo.
-      Ja pitäisi hankkia kuvauksellisempi malli tai edes kouluttaa hovikuvaaja, voisi kuvata omia tekeleitä käytössä.
 
Yhtä kaikki, rutinoista huolimatta – sitten kun saa aikaiseksi uuden postauksen tai lukee omia vanhoja juttuja ja ennen kaikkea kun lukee ja katselee muiden mukavia postauksia, tulee hyvä mieli. Samoin hyvä mieli tulee jo ihan vaan siitä, kun miettii, mistä voisi kertoa ja innostuu itse joistain aiheesta.
 
Kai se tästä taas kevään, valon lisääntymisen ja kevätryytymisen väistyttyä taas uudella innolla!

Seli, seli - kohta täällä mun blogissani alkaa tapahtua! Koukussa olen tähän jo sen verran...