torstai 17. maaliskuuta 2016

Kevät tulee, oletko valmis?

Hätähousu täällä haikailee jo kevättä toista kertaa, viimeistään nyt murretut lämpöiset värit alkavat tuntua nuhjuisilta. Sormet hamuaa kaikkea puhdasta ja kirkasta, vaikka näitä tässä alla, kaikkea vihreää ja sekaan punaista, sinistä ja turkoosia sekä valkoista - näitä värejä ostin jo Turun kierroksellakin, kuvia löytyy edellisestä postauksesta.



Kässäkassien jemmoista löytyi valkoinen jo viime vuonna aloitettu pitsineuletakki hamppu-modaali-puuvillalangasta, tänne se tulee pikapuoliin esittelyyn, toinen hiha on jo aloitettu, se valmistuu vauhdilla. Lankahankinnasta siihen vihjailin jo kauan sitten.

Siemeniä on pussitolkulla odottamassa, että kelit lämpiää. Meillä sisällä ei voi oikein kasvattaa taimia sirkkalehtituholaisina toimivien apulaisten takia, onneksi ne tykkää touhuta vähän muutakin, vaikka saunoa.

Kohta se tulee se oikea kevät lopulta täydellä teholla, kunhan taas huomiseksi luvatusta kylmenemisestä selvitään ensin. Ekat versot jo odottavat popsimista - ja samoin nämä minikokoiset pihakalusteet, jotka oli pakko hankkia odottamaan sitä omaa nukketaloa. Näihin palaan kohta, jos pääsiäaisruohokokeiluni onnistuu.





maanantai 14. maaliskuuta 2016

Nii määki Turuus

tai Kiss my Turku vai olisikos otsikko sittenkin I <3 Turku...? Sorry, en osaa yhtään murretta, mutta piti kirjata kaikki hokemat tähän.


Alkukevään pilvinen retkipäivä Turussa on takana, ihan kuin olisi käynyt ulkomailla. Todella hyvä mieli, onnistunut reissu, mielenkiintoista nähtävää ja mukavan puheliaita ihmisiä. Pakko tehdä kesällä uusiksi, voisi istuskella ja kuljestella Aurajokirannassa kummalla puolella jokea tahansa ja ajella Förillä välillä yli.


Pääkohteena käynnillä oli brittiläisten nukkekotien näyttely Aboa Vetus & Ars Nova museossa. Itse arkeologinen Aboa Vetus -museo on jo näkemisen arvoinen, se sijaitsee pääosin maan alla Rettigin huvilan alapuolella lähellä Tuomiokirkkoa ihan jokirannassa. Museon alue kuuluu luostarialueeseen, nähtävissä on rakennusten pohjakerrosten raunioita, kulkuväyliä 1300-luvulta ja kerrostumia jopa asti nykypäivään asti. Nähtävissä on myös esinelöytöjä, mm. Suomen vanhin kissa luurankona tietty.


Vähän itsekehuakin löytyy, kuten turkulaisilla tuntuu muutenkin olevan, mutta eivät he liioittele, ihan aiheesta kaikki kehu on! – Jos joku lukee tätä Tampereella, ei saa suuttua, seuraava kotimaan turistiretkemme on tulossa sinne, saa hämäläiskaupunki yrittää kääntää mun pääni suotuisemmaksi itselleen ja voittaa Turku-elämykset!


Nukkekoteja oli erikoisnäyttelyssä esillä toistakymmentä eri aikakausilta, vanhin oli 1700-luvulla alun perin vaatekaapiksi valmistettu talo ja tuorein oli muutaman vuoden Kaleidoskooppitalo. Osa oli tehty omin käsin ja osa on tehdasvalmisteisia. Kiinnostavimmat niistä olivat iältään siltä väliltä. Kotoa nukkekodeilla on sen verran, etteivät ne mahdu nykykotiin sisälle tai ainakin vaativat oman huoneen, pituutta tai/ja korkeutta saattoi olla pari metriä. Tämä takaa auki oleva maalaistalo taisi lopulta olla oma suosikkini:



Toki tyylihuonekaluilla sisustetut hienostokoditkin olivat tutustumisenarvoisia (piilokuva julkkisten tyyliin, ketähän oli mukana?)


Taloissa on paljon viehättäviä yksityiskohtia kuten kerrosten välillä kulkeva hissi 1870-luvun talossa sekä taidetta seinillä 1930-luvun art deco talossa tai pikkuisia tarve-esineitä esim. leluja. Osa taloista oli yhdestä suunnasta katsottavia, toisten seinät sai avattua kurkistelua varten joka puolelta taloa.


Pari modernimpaa versiota, 1930-luvulta oleva reilun metrin korkuinen talo hassuine asukkaineen tai lähempänä 2000-lukua oleva kerrostalomainen nukketalo 



Nukkekotien elämän havainnollistamiseksi olisi voinut myös kuunnella eri nukkekotien asukkaiden selostusta nukkekodin ajankohdan elämästä ääniraidalta – sen jäi väliin koska näyttelyssä oli sen verran ruuhkaa ja meteliä.

Nukkekodin rakentamisesta ja sisustamisesta olen haaveillut jo pitkään, kotona on pari kirjaakin aihepiiristä ja pino lehtileikkeitä. Isäni aikanaan tyttärelleni lahjaksi tekemä nelihuoneinen nukkekoti on varastossa odottamassa aikaa ja tilaa, siitä voisi aloittaa harjoittelun. Tallessa on myös muutama ihan itse väsätty karkeatekoinen huonekalu oman lapsuuden ajan leikeistä. Haaveena on tehdä joskus talo, jossa voisi olla kellarikerroksessa kauppa, joka myy leluja ja käsityötarvikkeita.

Ihan parin korttelin etäisyydellä toisistaan oli muutakin mukavaa nähtävää. Etukäteen oli bongattu kolmen sukupolven käsityöliike Käsityö-Elisa. Saimme neuvoja ja tietoja roppakaupalla paikalla olleelta  keskimmäisen sukupolven kauppiaalta. Juttelun lomassa tuli tehtyä päätös tukea näitä pienempi käsityöalan perheyrityksiä jatkossa enempi, sen sijaan että kävisi Lankamaailma-mammutissa rahojaan kuluttamassa. Mukaan Elisasta lähti meksikolaista nylon-lankaa, joka sopii erinomaisesti laukkujen, pussukoiden ja muiden säilyttimien virkkaamiseen. Tätä lankaa ei saa muualta, koska Elisa tuo sitä itse maahan. Lankaa on kolmea paksuutta ja värikartta oli sen verran laaja, että tuli jo valinnanvaikeus. Omien ostoksieni innoituksena oli Strömsön kartanon aittojen väritys, kuva siitä löytyy ainakin täältä Nonnun blogista - kesäkassin suunnittelin virkkaavani.



Toinen etukäteen tehty bongaus oli afrikkalaistuotteiden kauppa Tyttö ja Vuohi. Sen perusti pitkään Keniassa työskennellyt ja asunut pariskunta, joka palasi pari vuotta sitten Turkuun asumaan. Pariskunta hankkii kaikki tuotteensa suoraan tutuilta tekijöiltä. Kyseessä oikeasti siis reilun kaupan puoti, jossa hinnat ovat meikäläisittäin erittäin edulliset. Tästäkään kaupasta emme päässeet ulos ilman jutustelua omistajan kanssa, kuulimme tarinaa töiden taustoista ja niiden tekijöistä.

Tässä alla on omia hankintojani, joita rajoitti vain se, että olimme liikkeellä junalla, ihan kaikkea mielenkiintoista ei voinut ottaa nyt mukaan. Onneksi liikkeelle on tulossa verkkokauppa lähiaikoina. (Apua, unohdin kuvata tähän kirahvijakkarani, vastaavanoloinen seeprajakkara löytyy kaupan sivuita!) Pieni käsin kirjailtu tyyny on Etelä-Afrikasta, loput metalli- ja helmityöt kai Keniasta.




Liian vähälle huomiolle vähän ennen kotiinlähtöä jäi perinteinen, jo 85 vuotta toiminut kotiteollisuusalan toimija Sylvi Salonen, kaksikerroksinen kauppa vaatii uuden käynnin joskus. 

Turku-aiheisilla tuotteilla oli myös oma kiva puotinsa, firma nimeltään Kui? design, olisi voinut ostaa vaikka mitä tuotetta samalla turku-aiheisella kuviolla heijastimista lähtien – tästä puodista löytyi myös trendikäs Turkuaiheinen värityskirja.

Meiltä vähän loppui aika kesken tai taisi nähtävää olla niin paljon, esim. vanha kauppahalli, jossa leijui herkulliset tuoksut, jäi läpikävelyn varaan. Kaikki herkkujen maistelu jäi väliin, kun maha oli jo täytetty puheliaan ja ystävällisen tarjoilijan avustuksella turistiteemamme mukaisella brittiläisellä ruualla perinteikkään hotelli-ravintolan viihtyisässä pubissa…


Muutakin mielenkiintoista tuli vastaan, runsaasti houkuttelevan näköisiä ruokapaikkoja. Ennen seuraavaa kertaa pitää etsiä reissuun uusia kohteita täältä, suunnistaa käymään vaikka paikallisten julkkisten suosikkikohteissa.

Lopuksi vielä synkistelyä, etten ihan lentoon lähde: toivon mukaan näin ei tule käymään, tämänkin koululaisten tekemä tulevaisuudenkuvaus löytyi Ars Novan näyttelyn yhteydestä, asukkaana 'pikkutalossa' on lempiotukseni kissan jälkeen...



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kässäkirjakuukauden lopetus 30/30

Ryhmä Helsingin oppikoulujen opettajia: Tyttöjen käsityön opas, 1973 Otava


Sen sitten tässä se yllätyskirja, josta tuli väkisin 'kuukauden' pituisen kirjasarjani lopetus. Aivan ensimmäinen mun omistamani käsityökirja, jonka olemassa olon olin jo unohtanut itsekin, se löytyi hyllyni kätköistä ja sai aikaan melkoisen nostalgiaryöpyn mielessäni. Vanha kuin mikä...kirjan välissä oli kirjanmerkkinä pieni kangassoiro muistuttamassa essusta, jonka koulussa ompelin varmaan samoihin aikoihin kuin sain kirjan käyttööni. Nykyisin kirjaa ei varmaan edes saisi enää omaksi, sen verran säästeliäästi koulumaailmassa pitää elää ainakin omien lasteni koulussa!

Kirja selatessani palasin aika kauas, näköjään joulupukki oli tuonut tusseja ja oli joutoaikaa väritellä kuvia noin 10-vuotiaan tarmolla

Lähes kaikki kirjan tekniikkaohjeista on vieläkin ihan ok ja käyttökelpoista tietoa, kuvatkin ovat tarpeeksi isoja ja selkeitä katsottavaksi melkein ilman aikuisnäkölasejakin...Ohjeita löytyy kirjontaan ja pistoihin, kankaan reunan vahvistukseen ja saumoihin sekä halkioihin. Unohdettu ei myöskään ole poimuttamista ja kiinnikkeitä plus sun muita pukuompelun yksityiskohtia. Virkkauksen ja neulonnan perusteiden lisäksi on tietoa myös tekstiilien huollosta ja pukeutumisesta sekä tekstiilikuiduista. Ja kaikki tämä havainnolllistettuna muutamalla samealla mustavalkokuvalla ja selkeillä piirroksilla.




Olin jo osannut virkata muutaman vuoden tässä vaiheessa, neulominen oli vielä oudompi taito tässä vaiheessa, 3-luokkalaisena.


Tästähän se kaikki alkoi eikä loppua näy


Kirjan välissä oli henkevä tarina ilman mitään kuvitusta historiasta ja suurista keksinnöistä...


Se siitä, kiitos kirjoille mukavasta mutta aika pitkäksi venyneestä matkasta - palaan asiaan vielä hetken reissuani sulateltuani (eikä ne kirjat toki tähän loppuneet, esittelyä odottaa taas jo muutama uusi hankinta).

torstai 3. maaliskuuta 2016

Välitöitä

Kun tein edellisen postaukseni neuletakkiani vuodenvaihteen molemmin puolin, sen homman mietintätauoilla syntyi vähän muutakin pienempää työtä.



Bacctus-huivin aloittamisesta jo kerran mainitsin ja näytin ujon kuvan. Nyt se on valmis, mutta toistaiseksi vielä kokonaan käyttämätön, isona röyhkeämmäksi tullut retale. Tuo makkaraneule, oikean ja nurjan raidat taitavat tehdä siitä aika monikäyttöisen, se vaihtaa muotoa tarvittaessa. 







Voisin kokeilla tehdä seuraavaksi samalla idealla pontson - aloitan työn silloin neljän silmukan sijasta suoraan puolesta välistä huivin sivua ja teen kaksi samanlaista kappaletta. Voisi toimia, kun tämäkin muotoutuu jo huivina hyvin hartioille?

Pakolliset sukat vielä esittelyyn vielä, lankana on kesällä Lankamaailmasta mukaan tarttunut kerä  Austermanin Step-lankaa, jota halusin testata. Oli mukavaa neulottavaa, nyt sitten pitää vielä tarkistaa käyttökestävyys. Neuloin ihan perussukkaa taas kerran varren makkararaidoilla, yksi kerä riitti hyvin pariin, vähän jäikin yli. Odottamassa on vielä kaksi kerää samaa lankaa, kaikissa niissä on ihanat värit, päävärin lisäksi mukana vähän tehostevärisiä pätkiä.




P. S. linkin postauksessa olin ostanut myös Regian Arne ja Carlos lankaa. Ehdin jo tehdä kahdet sukat niistä jo syksyllä hyvällä kokemuksella, hyvin ovat kestäneet käyttöä ja pesuja.