lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluna

Jouluna ei paljon tarvitse, mutta jotain silti: 
- kukkia, ainakin jouluruusu on oltava,
 - vähän koristeita (lasten nostalgisten taideteosten kanssa),
 - itsetehtyä ruokaa, kun ei joulua taida olla ilman lanttulaatikkoa tai rosollia
 Kaikki on nyt valmiina, kohta saunaan ja syömään - paras kuitenkin olla kurkkimatta ulos, ettei näe harmautta tai sadetta tai sitä joulupukkia!

torstai 1. joulukuuta 2016

Uutta ja vanhaa sukkaa

Pimeys käy ytimiin, kotona ei näe arkena kuin pimeää aamuin ja illoin. Väsyttää tavallista enempi  ja keskittymiskyky on kuin mainoksen oravalla, muutaman minuutin per asia. Viikko sitten piristin itseäni monen muun kässäilijän tavoin Tampereen Kädentaitomessuilla, mutta sen vaikutus taisi mennä  jo...vaikka monta kivaa juttua tuli nähdyksi.

Käsityöt etenee vähän hitaasti, koko ajan tekee mieli tehdä jotain muuta käsillä oleva työtä tai aloittaa uusia töitä, kun vanhat työt tökkii. Ei löydy intoa oikein mihinkään - onneksi en aikonut tehdä juurikaan joululahjoja itse tänä vuonna, ei syntyisi kovin paljon valmista tällä fiiliksellä.

Jotain sentään tuon esille täällä, uutta ja vanhaa raitasukkaa. Kaikki alkoi siitä, että löysin kotona varastoni nurkistani yhden aikoja sitten värin takia hankkimani karkkilankakerän, paksumman version (nro 6) Zauberball Stärke Schoppel Wollea:
Etsin sille kaveriksi yksiväristä lankaa, jotta pääsen neulomaan tosi pitkiä raitasukkia itselleni, kun päätin tarvita sellaiset. Omistan parit pitkät polveen asti ulottuvat sukat pakkasten varalle hameiden kaveriksi, mutta pitäähän mulla olla yhdet pidemmät ylipolven sukat  myös ja yhdet kunnolla vihreät sukat.



Vertailun vuoksi ja jotta pääsen näkemään jotain kehitystä taidoissani, näytän myös noin 15-vuotiaana tekemäni sukat, joita käytin ahkerasti luontokerhoharrastukseni viikonloppu- ja retkitapaamisissa. Ompelin nahkatilkuista kulutusta kestävät pohjat (koska useat tavalliset villasukat kuluivat puhki yhden viikonlopun aikana). Muistan, että suurin ongelma näissä sukissa oli saada nahkavahvikkeet ommeltua sukkiin kiinni - tein sen lopulta niin, että sukat olivat omassa jalassa suurimman osan ompeluaikaa, ei ihan notkeus enää riitä moiseen! Lankana on kotoa löytyneet jämälangat, osin eri paksuiset. Raitavärit on jäämiä itse pylväillä virkkaamastani kolmivärisestä leveäraidallisesta punaruskeasävyisestä paidasta ja äitini pikkusiskolleni tekemästä samanlaisesta vihreäsävyisestä paidasta.



Mulla taitaa olla todella harvoja itse tehtyjä vaatteita, joita olisin käyttänyt enempi kuin näitä muhkuraisia sukkia!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Miniloma paratiisissa?

Märkää ja pimeää, harmaata ja vähän ruskeaa. Ja toisin päin, vuorotellen. Marraskuu on taas se normaali marraskuu, kun alkukuukauden lumet hävisivät yhtä nopeasti kuin tulivat.

Minä kävin pikapikaa silti minilomalla paratiisissa. Tuli niin kiva olo, että pitää tännekin laittaa pieni matkakuvaus.

Valoa, vihreää, muita kirkkaita värejä. Lämpöä, kukkia ja hedelmiä. Veden solinaa ja taustaäänenä karnevaalien musiikkia, sambarytmejä. Paikkana oli puolen tunnin kävelymatkan päässä kotona oleva Viherpaja. Toivottavasti kuvat kertovat edes osan tosi korkealle nousseesta  fiiliksestäni. Tunnelmaan pääsin nimenomaan tammikuulle asti auki olevassa Timanttikukkanäyttelyssä, joka löytyy ihan takimmaisesta kasvihuoneesta.










 Kun tulin ulos Viherpajasta, tuli vielä kaiken huipuksi aurinko ihan hetkeksi näkyviin ihan kuin tilauksesta - ennen kuin marraskuu taas jatkui. Useista kasvihuoneista muodostuva Viherpaja, joka on edelleenkin merkitty nähtävyysmerkeillä, sijaitsee Koivuhaassa, Tikkurilan kohdalla lähellä Tuusulanväylää. Paikka on ollut joskus paremmassakin kunnossa, nyt se on todella rapistunut ja vähän nuhruinen, mutta täynnä ihania kasveja kohtuullisen edullisella hinnalla. Keväällä, kun kirsikat kukkivat,  pääsee taas myös paikan tavaramerkiksi tulleeseen japanilaiseen puutarhaan. Normikasvihuoneessa näyttää tältä, katosta lattiaan täynnä kasveja:


Kotona on matkamuistona yksi yhdistelmä timanttiananaksesta ja eliaksenkukasta. Ja muutama vuodenaikaan sopiva ostos eli hyasintteja ja amaryllis.
Suosittelen muillekin minimatkaa kesään!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Taidekäsityöneule ja vähän muuta taidetta

Välipalaksi tähän väliin vähän kesäisiä kuvia. Eli pieni harppaus lievästi käsityöhön liityvän taiteen puolelle. Kuvasin loppukesällä Tikkurilan 50-luvulla rakennetun kaupungintalon  vieressä olevan uuden torin kesällä valmistunutta moniosaista teosta. 1950-luvun henkeen tehty teos on ryhmätyötä, tekijöinä Merja Ranki ja Outi Turpeinen.

Näyttävin teos torilla on suuri vesiallas ja sen liepeillä on useita prossiveistoksia, kyse Apaja-teoksesta pronssisine kalastajatyttöineen ja vedessä uivine valokaloineen. Viereisellä penkillä on lisäksi pronssista veistetyt takki, hattu ja salkku.

Itse poimin teoksesta esille eniten kiinnostaneen neuletakin, joka patsastyttö on heittänyt pois päältään ennen kahlailua ja kalastusta - tätä jakkua jota ei ole edes mainittu teosta esitelleissä uutisteksteissä. Palmikko näkyy olevan...Salkun ja miesten (knalli)hatun rooli jäi vähän epäselväksi.

Torilla on ollut jo pidempään valmiina Riikka Latva-Sompin Kotiseutu-teos, jossa on kotiseutuneuvos Lauri Leppäsen (1923–2015) 50-luvulla kirjoittamaa tekstiä käännettynä yhdelletoista Vantaalla yleisimmälle eri kielelle kiten kurdin kielelle ja arabiaksi.. Tekstit on kaiverrettu torille asennettuihin graniittilaattoihin. Samaan teokseen kuuluu torin pintaa elävöittävä, kolmen valaisimen heijastama kasviaihe ja Leppäsen teksteillä sekä valolla varustetut P-kirjaimet pysäköintihallin sisäänkäynneissä - teksti näkyisi tietty paremmin pimeällä lampun palaessa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Terapiahuivi ja välityösukat - valmiina - uusiin koitoksiin

Viikolla ei ehdi olla kotona juurikaan valoisaan aikaan (kun piti niitä kelloja taas väännellä), siksi kuvien ottaminen pitää muistaa tehdä viikonloppuisin, tulee väkisin vähän viivettä kaikkeen.
Terapiahuivi tuli nopeasti valmiiksi. Ihan kiva, pääsee varmaan kovaan käyttöön - tosin mieeen hiipi pieni ongelma sen suhteen - sille ei löydy kaveriksi sopivanväristä pipoa.


Mutta sitten muistin myös toisen huivin, jolla on sama ongelma - jospa keksisi yhden yhteisen ratkaisun niille. Eli pakko löytää jostain vahvanpunaista lankaa pipoon, sormikkaisiin/lapasiin ja vielä säärystymiinkin vamaan, on siis pakko tehdä ostoksia käsityömessuilla tai -kaupoissa lähiaikoina...


Ihmisellä tuskin voi olla liikaa sukkia, pitää löytyä yksi pari vähän joka väriä, eikös vaan? Nyt on viimeinen kerä toissa kesänä hankituista sukkalangoista päässyt ihan perus-perus sukaksi. Väri on todella ihan turkoosi.
Vähän jo varastin, pakko tunnustaa: pimeinä arki-iltoina vähän väsynä neuleiden ja virkkausten viimeistely ei ole kivaa, niinpä tilkun lisäksi alkua uudesta tunikasta on jo tehty...

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lunta ja lumihiutaleita

Talvi tuli taas, muttei mitenkään yllättäen. Lunta tuli poikkeuksellisesti  - jatkona oudolle viime talvelle ja viime kesälle - ennen kovia pakkasia, joten yksi lempparikesäkukistani, lumihiutale jaksoi vielä kukkia lumen tullessa (huom. kuva otettu 3.11),
Jotenkin kovin kaunista ja herkkääkin vaihtaa suoraan kesästä talveen  - vaikka kuvan taustana on vähän epäromanttisesti yksi Jätkänpitkän projekti-Volvoista, joka ei tietty ollut ajokuntoinen kuvanottohetkellä, sentään sekin on luminen.
Lunta on tässäkin, koristeena. Sain lahjaksi mystisen valkoisen vahanpeittämän sipulin, kiitos Kerttu! Siitä pitäisi isona tulla amaryllis ilman mitään hoitoa, multaa tai kastelua. Kiva seurata, kasvaako se ja minkä värinen kukasta tulee!


tiistai 8. marraskuuta 2016

Ihanuutta odottamassa

Olen onnistunut motivoimaan itseni tyhjäämään lankavarastojani jo pitkään ja päätin siksi palkita itseäni (ennen seuraavia varastontyhjennystöitä) ihanalla uudella langalla. Tai oikeasti lopulta kahdella eri työhön sopivalla langalla. Ne sai vielä kaiken lisäksi -30% alennuksella sen yhden ison lankakaupan synttäreiden kunniaksi.

Näin jo kesällä aiemmin houkuttelevalta kuulostaneen mainoksen Hjertegasnin uutuuksista, ohuista silkki-villalangasta ja toisesta puuvilla-villa-sekoitteesta. Jatkan siis sekoitelankakokeilujani. Sen jälkeen aloin pohtia ja suunnitella niiden käyttämistä jossain työssä. Sopivasta tuo ale osui suunnitelmien kirkastumisen kanssa samaan hetkeen - vielä kun sain tuon aiemman postauksen kauhuhuivin pois käsistä.
 Monet paksummat neuleet ovat jääneet vähälle käytölle töissä, jossa on tarvetta lämpöisille, mutta kuitenkin vähän ohuemmille vaatteille.

Olen käyttänyt aiemmat neuletunikani jo vähän nypyille, uusi on nyt tuloillaan puuvilla-villasta. Mietin pitkään kumpaa lankaa laitan kumpaan työhön, mutta tahdoin harmaata raitaa ja kauniin himmeän tehostevärin, ne löytyivät paremmin puuvillasekoitteesta, jossa lanka on väritykseltään tasaisempi. Idean tunikaan nappasin Novitan syksyn lehdestä, jossa se on tehty huomattavasti paksummasta langasta ja vain kaksivärisenä, itse teen raitoja tunikan keskiosaan. Pieni  mallitilkku ja laskemissulkeiset on tulossa vielä ennen kun pääsen vauhtiin.
 Silkki-villalanka saa kunnian päästä löysäksi neulepaidaksi, jossa keskiosa on sileää ja reunat ja hihat yksinkertaista pitsiä, malli/idea  löytyi samoin tämän syksyn uudesta Kotilieden Käsityö-lehdestä. Väriksi valikoitui pitkän harkinnan jälkeen luonnonvalkoinen, vaikka ihan muuta alun perin haaveilin. Kaikki muut langan kauniit värit olisivat tuoneet haastetta muille paidan kanssa käytettäville vaatteille. Vai onkohan musta tulossa vähän enempi aikuinen, kun olen tehnyt muutamia hillytympiä valintoja lankojen kanssa viime aikoina?
 Kiva loppuvuosi tulossa, kunhan pääsen näihin käsiksi. Tekaisen ensin terapia-huivin loppuun ja viimeistelen pari työtä - sitten saan valita näistä toisen työn alle.

torstai 3. marraskuuta 2016

Terapia-huivi

Piti ihan ottaa terapiahuivi työn alle sen edellisen postauksen neulomiskauhistukseni jälkeen.

Varastoistani löytyi pari kivanväristä lankapalloa eli Schoppelin Crazy Zauberballia. Malliksi valikoitui aiemmista suunnitelmista poiketen jossain kauan sitten näkemäni idea raidallisesta perushuivista, joka tehdään yksinkertaisesti lisäämällä yksi silmukka joka neljäs kerros toiseen huivin reunaan puoleen väliin lankoja asti ja sitten toisin päin, kaventamalla yksi silmukka vastaavasti, Huivin päissä on pienet pätkät suoraa ennen lisäyksiä. Ideana on, että saa vähän rullautua, koko työ on pelkkää sileää neuletta,
Tykkään väreistä ja tekemisestä, eikä tiedossa yhtään solmua toivon mukaan. Värien yhdistymistä  ja raidoittumista on kiva seurata. Ihan oikeasti,  tätä on kiva tehdä...alkaa jo helpottaa...en tartte onneksi ammattiapua selviämiseen pohjakosketuksesta.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tulipa tehtyä -huivi

Blääh. Sen siitä saa kun ostaa sian säkissä tai tässä tapauksessa lankaa laatikossa.

Valitsin välityökseni tuliaisen Teetee-shopista eli puuvilla-akryylisekoitelangan ja kylkiäisenä tulleen ohjeen siihen. Ei olisi pitänyt. Ei olisi pitänyt edes ostaa koko lankalaatikkoa. Valmis huivi on tympeännäköinen värien takia  ja sen tekeminen sitten...ihan toinen tarina.
Mutta huivi on nyt pois puikoilta, vihdoin. Ei ollutkaan aivotonta nopeaa tekemistä, vaan se vaatii turhan paljon sinnikkyyttä. Sisu ei antanut periksi. Aikaa meni enempi kuin ajattelin.
Lanka oli nelisäikeistä ja ilman mitään kierrettä, en sitä hoksannut kunnolla ilman langan hypelöintiä, laatikko oli teipattu kiinni. Langassa oli kolme väriä, mutta en oikein sisäistänyt liikkeessä olleesta mallihuivista huolimatta sitä, että ne vaihtuvat liukuen. Kaikki kolme väriä ovat kauniit erikseen ja puhtaina värialueina,kuten on oli kuvattu laatikossa,  mutta sekoituksina ei. Värin vaihtuminen oli hoidettu langassa säie kerrallaan eli pienin välimatkoin vaalea harmaa muuttui tummemmaksi harmaaksi säie kerrallaan ja jokaisessa tälläisessä kohdassa koko lanka oli katkaistu ja siinä oli iso solmu. - Vertailun vuoksi: kerin ihan vanhanaikaisesti tuolin selkänojalle asettamani vironvillavyyhdin ja nautiskelin kunnolla, kun se oli niin nostalgista. Vaikka lankaa oli yhdessä vyydissä 250 g , siinä oli vain tasan yksi solmu ja sekin vielä nätisti niin, ettei kolmivärinen lanka jatkui nätisti samalla värillä solmun kohdalla. Lanka oli niiin karkeaa, että luovuin huivihaaveista, se odottaa nyt jotain muuta käyttötarkoitusta edelleen.

Neuloessa tätä ajankohtaan sopivaa halloween-lankaa tai kauhujen lankaa oli isoja hankaluuksia aluksi saada kaikki säikeet mukaan, mutta siihen onneksi tottui. Mutta langan solmuihin jokaisen säikeen värin vaihtumisen yhteydessä en tottunut. Yhdessä reilun kokoisessa huivissa on nyt sitten 12 kpl solmuja viimeisteltävänä, kun neuloessa niiden päättely ei tuntunut viisaalta, sen verran liukasta lanka oli. Ja jotta loppuun asti varmasti  tuntui pahalta, lanka meni vielä loppumaan noin metriä liian aikaisin  päättelyvaiheessa. En jaksanut purkaa, joten kaivoin laatikosta suunnilleen samanväristä ja -vahvuista lankaa ja päättelin tyynesti sen loppuun.
No, menikö joku hyvin . joo, lanka juoksi mukavasti laatikosta ja huivin malli on helppo ja ihan nätti, voisi tehdä joskus toisen ihan muusta langasta.
Oppia ikä kaikki, jotain voisi jo osata ajatella ja päätellä tähän ikään mennessä.

Sorry: kuvat on otettu huivista heti, kun sain sen pääteltyä - vielä ei ole huvittanut viimeistellä sitä. Ehkä joku onneton löytää sen vaikka pukin paketista.