Joulun jatkoa

Julkaisin tänään jo neljä postausta jemmasta. Teenpä sitten vielä viidennenkin, laitan muutamia kuvia ja tunnelmia parilta viime päivältä.

Tämä tunnelmallinen lintubaari on ihan vaan koristuksena kuistilla, en raaski antaa lintujen sotkea sitä.

Pihassa kukkii viimevuotinen jouluruusu ja...

...sisällä ihan muut kukat, joulunpunaiset

Vertin vähän jäykkä juhlaposeeraus, ei jaksa enää edustaa, kun on päiväunet jääneet vähän lyhyiksi

Kakkoskuusemme, toi oikeastaan ykköskuusi, jonka hankin jo marraskuussa, koristelimme sen yhdessä Mortin kanssa,

Rauhallista joulun jatkoa kaikille!

Joulu sai tulla - melkein ihan rauhassa

..koska itsetekemäni lahjat olivat  poikkeuksellisesti valmiina jo muutama päivä ennen joulua - kun joskus olen vielä aattona riisipuuroa tehdessäni viimeisiä silmukoita neulonut.

Oman joulunodotukseni valmisteluihin kuuluu aina varmistaa tarpeellinen määrä lankaa pyhien ajaksi. Tällä kertaa tämä iso kasa lankaa odotti paljon ennen joulua sitä jo pitkään suunniteltua uutta neuletakkia. Ostin kaikkia kokeilussa olleita värejä ja lisäksi uutena värinä vähän haaleanviileää roosaa.

Bonuksena samalla kertaa tuli hankittua Lankamaailmasta vähän vielä muitakin lankoja kokeiluun, alpakkaa ja alpakkasilkkiä, ehkä ainakin pipo, sellainen uusi (tällä kertaa sopivankokoinen) peruspipo pitäisi tehdä, näistä väreistä saa moneen huiviini sopivanvärisen.

Mutta sormeni syyhysivät jo ennen joulua tuohon lankakassilliseen. Nopeasti tehdyn pienen mallitilkun avulla sain silmukkamäärän laskettua ja kokeiltua malliksi varjoneuletta tai illusioneuletta. Pohjana oli vanhan lempitakkini mitat ja sitten aloin vaan neuloa takakappaletta  ja raidoittaa parin eri levyisin raidoin. Pääväriksi tuli violetti pitkän mietinnän ja väripallottelun jälkeen,

Tämä eka syntynyt versio miellyttää riittävästi mua eli TYKKÄÄN oikein kovasti, kauneinta, mitä olen pitkään aikaan tehnyt värien ja mallinkin puolesta. Tämä sopii vielä hyvin telkkarineuleeksi, ei vaadi keskittymistä, mutta sitä on kiva tehdä värien vaihtumisen takia. Lopulta käsissäni syntyy siis hyvin yksinkertainen malli, jossa pääosan saavat värit, mun tämänhetken lempparit, Teen mallin suunnittelua koko ajan työn edistyessä, nähtävästi tulossa on raglanhihat ja ne taskut etupuolelle, pääntie/kaulus on vielä mietinnässä. Ehkä teen kaikki kappaleet ensin kainaloon asti valmiiksi ja yhdistän ne sitten raglanin tekoa varten yhdeksi isoksi työksi. Ja ehkäpä teen yläosaan kapeampia raitoja kuin alareunaan??

Kuvissa värit eivät näy kovin hyvin, vaikka yritin kuvata päivänvalossa. Työ on kuvattu keskeneräisenä suoraan puikoilta, ei näytä ihan siistiltä vielä. Tältä näyttää Piitu Nykoppin idean pohjalta tehtynä takin oikea puoli;

Ja tältä näyttää nurja puoli:

Se illusioneuleidea näkyy hyvin tästä toisesta kulmasta otetusta nurjan puolen kuvasta

Enää mun pitäisi osata päättää, kumpi puoli lopulta Nostalgia-neuletakkini tulee oikeaksi puoleksi ja kumpi nurjaksi...Toivon mukaan lankaa jää yli, se tuntuu kovin riittoisalta, ehkä teen sitten lisäosaksi tälle takille vielä huivin, johon jätän sen takista hylätyksi tulevan puolen näkyviin.

t. onnellinen neuloja

Joulujuttuja 3

Tässä vielä muutama viimeinen kuva joulun ajan ja loppusyksyn käsitöistä. 

Tämä sukkapari on menossa Jätkänpätkän Sanna-ystävälle lahjaksi. Ostin hauskanväristä Cewekin Salida-sukkalankaa Lankamaailmasta syksyllä ja tein kuviota nostetuilla silmukoilla, musta lanka taitaa olla Nallea tai jotain muuta samanvahvuista, vähän Salidaa vahvempaa lankaa (kun muuta ei sattunut kotoa löytymään sukkia aloittaessa). Langan väreistä syntyi selkeitä vinoja värialueita. Riittoisaa lankaa jäi runsaasti, ehkä teen jonkun pikkuhuivin vielä jatkoksi.

Likkapimu sai jo ennen joulua käyttöönsä tilaamansa pitkät valkoiset pitsisukat - ne on tehty 7 veljestä langasta parin vuoden takaisen Novitan Sukkalehden ohjeella, jota olen paljon käyttänyt.

Pienenä välityönä nallenvahvuisista jämälangoista tein glögimukisuojia, löysin pitkästä aikaa sopivia kuumaa kestäviä laseja Ikeasta.

Tämä Revontuli, joka taisi olla 11. valmis toteutukseni tästä mallista, meni Virvelle. Lankana on taas kerran Schöppelin Zauberball, jota tarvitaan kaksi kerää tähän reiluun huivikokoon.

Tässä vielä joukon jatkoksi pipokokeiluni marraskuulta. Tein ihan peruspipon  kokeeksi Novitan uudesta Nordic-villalangasta, kun siinä sattui olemaan mun värini lankakartassa. Tein 3o-2n resoria ja kahden silmukan kavennuksen neljään kohtaan joka toinen kerros. Siitä syntyi ihan kivannäköinen pipo molemmilta puolilta,

Tämä myssy menee kyllä kierrätykseen, koska summassa luotuja silmuikoita oli ihan liikaa omaan päähäni.

Joulujuttuja 2

Tässä toinen joululahjakäsityöpostaukseni.

Tässä on yhden joululahjan alku, Hjertegarnin Sock 4 lankaa. Ohje niihin tuli ostettua Tampereen messuilta Pirkanmaan Kotityön kojulta.

Tässä on sitten ihan ekat, mutta tuskin vikat Roosa nauha-sukkani, menivät Merjalle lahjaksi, koska hän ihastui messuilla juuri tähän sukkamalliin. Lanka ja väritys vaihtui ohjeeseen verrattuna, kuviomalli on ohjeen mukainen. Lankaa meni ohjeessa mainittua paljon vähemmän, mustaa pohjaväriä piti aloittaa vain vähän toisesta 50 g:n kerästä, valkoista kuvioväriä riitti 50 g.

Vähän oli työläs käsityö, sitä oli vaikea tehdä yhdessä TV:n katselun kanssa, en ole kovin paljon kirjoneuleita tehnyt moniin vuosiin, silti ihan siistiä jälkeä kuitenkin sain tehtyä ohuesta mustasta langastakin keinovalossa.

Toinen samojen Roosa nauha-vihkosten ohjeista poimittu lahja oli lapaset Likkapimulle. Näissä oli käytössä ja kokeilussa Tampereen messuilta ostettu Novitan uusi alpakka-villalanka. Ihan ok lankaa, mukavan pehmeää neuloa, mutta vähän karvaista. Yritin aluksi kovasti neuloa mallin valkoisella pohjalla, mutten osannut kääntää päässäni mallipiirroksen värejä toisin päin ja tein jatkuvasti virheitä joten purin ekan lapasen puolivälissä ja aloitin uudelleen - eipä kovin fiksua kuvaa anna mun taidoista!!

Tässä ovat molemmat kirjoneulesaavutukseni vielä yhteiskuvassa poseeraamassa. 

Ehkä uskallan taas tehdä joskus lisääkin näitä kirjoneuleita, monta kivaa ohjetta on vielä tekemättä kolmessa eri vuosikerran Roosanauha-vihkosessa. Sukkia ja lapasia sen verran nopeasti valmiiksi, etten ehdi tuskastua liikaa lankakerien sotkujen selvittämiseen.

Joulujuttuja 1

Pukki on saanut kaikki paketit perille, nyt voi näitä jo näyttää...näissä kahdessa alla kuvatuissa suurin ongelma oli löytää sopivanväristä lankaa.

Tässä ekana ajoissa syksyllä aloitettu joululahjatyöni, joka taisi valmistua viimeisenä, kun vasta jouluviikolla sain silmät kiinni ja suun kirjottua. Sukat on neulottu Janne-langasta.

Jamille tehdyt Minions-sukkiin ohje löytyi Pia Tuonosen blogista - sitä piti toki vähän muuttaa, koska nämä omani ovat kokoa 41.

Sukat ovat jatkoa edellisen vuoden lahjapipolle, johon idea on pihistetty Puistolassa-blogista, sama kokotuunaus piti ohjeelle tehdä silloinkin. Pipon virkkasin kaksinkertaisesta Novitan Wool-langasta.

Kässäkirjakuukausi 23/30

Marjukka Vuorisalo & Mila Duktig: Synkät kuteet, Moreeni 2014

Tämä on vähän jatkoa kesällä esille nostamilleni stich + bitch kirjoille, asennetta taas neuleisiin. Itse en mustasta väristä juuri pidä muuten kuin muiden värien tehosteena. Lisäksi sen työstäminen on hankalaa varsinkin keinovaloaikaan, mutta näissä malleissa on potkua - jopa töiden vaikeusasteen on luokiteltu tyyliin sopivasti.

Osassa töistä pääosassa on luuranko kirjoneuleena, mutta löytyy myös pitsiä, väreinä myös sinistä ja punaista vähän. Pääosa töistä on aikuisten malleja, takkeja, paitoja ja asusteita, mukana on jokunen lapsen tai koirankin käyttöön suunniteltu vaate. Ohjeet on kirjoitettu Novitan langoille.

Olisi ihana tehdä jollekin vaaville luurankopotkupuku (huom. vaippa mukana!), voisihan se olla jonkin muunkin värinen.

Kirjan malleja voisi tietty soveltaa, esim. tämä otus voisi olla vaikka kirjoneulemalli jossain muussakin työssä, tämä nurjin ja oikein silmukoin tehty kuvio on kirjassa mekon helmassa.

Mustan kuvaaminen ei ole helppoa, vain harvoista kirjan kuvista saa edes katsomalla (saati kuvaamalla ne uudelleen) tolkkua - jos pitää jotain miinusta kirjalle antaa.

Synkäksi lopuksi kirjan takakannen teksti vielä lainauksena: "Kerran, kun ma raukeasti tutkin keskiyöhön asti kirjaa, jossa polvet menneet neuloo villapaitojaan...Varroin päivän pilkahdusta - neuleista hain lohdutusta - mutta kauas malli musta mieleni vei harhaamaan..."

Kässäkirjakuukausi 22/20

Mari Savio & Kati Rapia: Surrur tee oma marimekkosi, WSOY 2011

Mulla on tällä kirjalistakuukaudessani jo esiteltynä muutama hauskaksi kutsumani, sopivan villiä asennetta tarjoava opus jo aiemmin, tässä sitten olisi seuraava, värien ja ideoiden ilotulitusta sisältävä, ei yhtään naamaa vakavaksi vetävä teos.

Kirjaan on kasattu Marimekon eri suunnittelijoiden ideioimia ompeluksia tai askarteluja, joille on yhteistä vain se, että niissä on käytetty materiaalina Marimekon kankaita. Ohjeet ovat vaihtelevan tasoisia, jokaisen taidoille löytynee jotain sopivaa, joko sisustukseen tai päälle puettavaksi tai leikkeihin rekvisiitaksi. Mukana on myös kaava-arkki.

Tämä oli saatava itselle paitsi värien ja ideoiden takia, mutta myös siksi ,että sen kuvien kautta pääsee kylään malleja tehdeiden suunnittelijoiden koteihin - jotka onneksi käyttävät olevan hyvin kodikkaita eikä niin viimeisen päälle huoliteltuja tai  ihan sisustuslehtityylisiä vaan persoonallisia ja runsaita.

Tämmöinen minuttimekkko on mullakin, kiva käyttää esim. töissä:

Olispa varaa käyttää näin iso kasa kangasta, ehkä Mies ei kuitenkaan tykkäisi tästä auton naamioimisesta/piilottamisesta.

Tämä tilkuista koottu pallero on ollut listallani pitkään, ehkä joskus...tai sitten teen jättisuuren bad hair day hatun tai seeprahaalarin koti-iltoja varten...

Sininen päivä, jolloin meni itsenäisyys

Edellinen sinisävyinen neulepostaus sopii ihan hyvin myös tähän itsenäisyyspäivään, joka meillä omassa perheessä kulkee nimellä itsepäisyyspäivä tai päivä, jona olen menettänyt itsenäisyyden.

Kaksi syytä siihen. Ekaksi tasan seitsemän vuotta sitten kodissamme olivat viettäneet ekan yönsä aattona haetut kaksi pientä villiä kissanrääpälettä, noin viisiviikkoiset löytöpennut - tässä kuva neljän vuoden takaa, se on valittu tähän sini-valkoisuutensa takia (siksi, kun en tähän hätään löydä pentukuvia). Mikään ei ole enää ollut ennallaan sen jälkeen, kun tämä utelias ja kaikkeen osallistuva seurallinen kissapari tuli meille.

Tokaksi: kahdeksan vuotta sitten tutustuin Mieheeni juuri itsenäisyyspäivänä,  pakko mainita sekin, mutta kuvaa en laita...

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Parhaat patalaput ja vaihtari niille

Edellisessä postauksessa kuvaamani itsetehdyt patalaput on kaikki saaneet uuden kodin. Siksi ei tarvitse edes perustella otsikkoa: mulla on käytössä jotain sellaista, jota en itse osaa tehdä! Ihanat värit langassa ja hieno idea, pieniä dominoruutuja kaksinkertaisissa sopivan paksuisissa patalapuissa, jotka on tehty ilman yhtään langankatkaisua ja yhdistämistarvetta.

Lisäarvoa tuo se, että sain nämä lahjaksi työkaveriltani, joka on tehnyt tällä mallilla jo kymmeniä patalappuja lahjoiksi. Nyt minä sain omani! Kiitos Airi!

Vastapalveluksena tein sitten Airille oman versioni Revontuli-huivista (ohje löytyy Ullasta), suosikkilahjani, joita on nyt tehtynä ja jaettuna yhteensä 12 kpl. Paketti valmistui sopivasti nimipäivän kunniaksi eli toissapäiväksi. Lankana on Zauberball, kertaamaton lanka (100g = 420 m), josta löytyi sopiva väriyhdistelmä Airia varten.

Kässäkirjakuukausi 21/30

Taito Uusimaa ry ja Jaana Vehkasalo: Patalappuja a la Carte, Tammi 2013

Tämän kirjan mukaan voi mukavan tätimäisellä tavalla tuhlata jämälankoja ja samalla hoitaa lahjomista, Jotain kovin nostalgista kirjassa on, siihen on koottu varmaan monille muillekin tuttuja vanhoja malleja yksien kansien sisälle. Kirjan alussa on kerrottu patalappujen historiaa ja kerrattu myös käsityöopetuksen historiaa - onko joku välttynyt tekemästä alaluokilla patalappua ensimmäisten käsityöharjoitustem kohteena?

Kirja syntyi, kun Taito Uusimaa huomasi, että tästä aihepiiristä puuttuu kirja kokonaan. Kirjaan on tehty 26 virkattua ohjetta keräyksenä saatujen yli 250 patalapun kasasta. Ohjeet on lajiteltu tekniikan ja vaikeusasteen mukaan kolmeen luokkaan ja niiden välissä on mukna muutamia leivontaohjeita motivoimassa patalappujen käyttämiseen. Nam.

Tässä muutama omista suosikeistani:

Tähän kohtaan voi lisätä pari kuvaa omista tekeleistäni, ne ovat menneet lahjaksi. Nämä kaksi paria ovat suoraan kirjan ohjeen mukaan tehtyjä, viimeinen kukkanen taas ei.

Tämä viimeinen on oma sovitus jostain nettimaailmasta löydetyn mallin pohjalta, enempi auringonkukan näköinen, kun reunassa on runsaammin terälehtiä, tämä pari meni lahjaksi Italia-fanille.