lauantai 28. marraskuuta 2015

Ihan paras Kappa

Tää on ihana. Langat on ihania, värit on niin mun värejä ja erityisesti yksinkertainen malli on nerokas ja hauska. Upeita kuvia Kapoista voi katsoa vaikka täältä.

Tosin mun piti ensin nähdä sama malli muutaman bloggaajan hehkuttamana, ennen kuin uskoin tähän täysillä, Veera Välimäen Huivileikkiä selatessa se ei noussut mun suosikkilistalle. Langat ostin Snurresta jo keväällä, työ on edennyt välihommana jo kuukausia muutaman kerroksen tahdilla kerrallaan eli tekeminen oli ainut miinus tässä hommassa, eli tosi tylsää ja aivotonta.

Kappani langat oli jo täällä esillä.



torstai 26. marraskuuta 2015

Varikset ja varpuset

Olen asunut nykyisessä kodissani pidempään kuin missään muussa asunnossa elämäni aikana, kesällä tuli täyteen 10 vuotta, koteja on ollut yhteensä 22 kappaletta kahdeksalla eri paikkakunnalla eteläisessä Suomessa eli osaan kyllä hoitaa muuttamisen tarpeeksi hyvin. Pääosa "kodeistani" on ollut jopa alle vuoden mittaisia piipahduksia opiskelukämpissä. Tämä nykyinen koti on läheinen myös siksi, että se on ihan eka oma kotini (tosin yhdessä pankin kanssa sen omistamme).

Taloyhtiöni nimi on Variksenpesä, tunnelmallisena nimenä se on mulle tärkeä, vaikkei se anna kovin mairittelevaa mielikuvaa kotini rakenteista tai lämpöisyydestä. Varislinnut yleensä ja varikset erityisesti ovat olleet aina mun suosikkeja lintumaailmassa, ehkä siksi, että niitä näkee paljon taajama-alueilla eivätkä ne eivät ole mitenkään arkoja, niiden lauluäänikin muistuttaa omaani.


Jossain vaiheessa muuton jälkeen meille alkoi kerääntyä varis-aiheista tavaraa. Eteisestä löytyy varisten pesäpönttörivitalo, jossa on kolme identtistä alkuperäistä varis-asukasta lasteni vanhojen suosikkien eli Mimmi-lehmä ja varis -kirjojen pehmohahmoina. Yhden lisäasukkaan, raakkuvan mustavariksen, hankin jälkikäteen, Miehen muuttaessa meille onneksi Ikeasta aikanaan ostetun pönttöön mahtui neljäskin asukas.

Kylppäsin ovessa on käsityömessuilta ostetut keraamiset varis-kyltit. Tekijän nimi on nyt hukassa...sorry, oli mukana myös Tampereen messuilla tänä vuonna.


Seinässä on myös Tampereen Kädentaito-messuilta vuosia sitten ostetut applikoidut varikset pienessä pehmotaulussa.


Varisten lisäksi olen alkanut fanittaa varpusia, niitä ihan tavallisia ja vaatimattomia pensasaitojen sirkuttajia. Meillä ruokitaan joka talvi omassa pihassa pikkulintuja, varpuset ja pikkuvarpuset ovat runsaslukuisempia vieraitamme tiaisten ohella.

Tämän maalauksen ostin työpaikan maalauskerhon kautta työkaverilta, kyseessä on Pirjo Ouvisen taulu Kisailua, alla sitä yksityiskohta.


Varpusia meillä on kotona myös Hemtexin myymissä keittiön sisustustuotteissa, joita jo kesällä mainostin.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Tampereen tuliaiset

On ollut kiva lukea useiden bloggereiden tunnelmia reilun viikon takaisista Tampereen Kädentaito-messuilta. Ja katsella ihania kuvia erityisesti lankakauppiaisen kojuilta, joissa sai taas syödä silmillään makeita värejä (itselläni ei ole kameraa mukana, kun en kehtaa häiritä ketään kuvaamalla). Itse kävin pällistelemässä, poimimassa mielenkiintoisten tekijöiden/myyjien yhteystiedot muistiin vastaisen varalle ja imuroimassa ideoita ja vähän myös tekemässä ostoksia. Jotain uutta aina löytyy, vaikka toki paljon on aina tuttuakin, kun näillä messuilla olen käynyt jo monta kertaa.

Neulojan korvikset löytyi Veicon osastolta, josta löytyy kaikkea kivaa pientä lahjaksi sopivaa, kirjekuoreen mahtuvaa tuotetta, erityisesti koira-immeisille on olemassa jos jonkinlaista tuotetta, jota koristaa erirotuiset koirat.


Ostin unelmalankaa, Louhittaren luolan Ilmatarta ja vielä itselleni poikkeuksellisen hillityn värisenä hopeana unelmajuhlahuiviin, vielä pitäisi valita malli sille. Titityyn kojulta sen ostin, vaikka monella muulla taisi olla samaa lankaa. Onnistuin ostamaan tällä kertaa vain yhtä suunniteltua työtä varten lankaa, vaikka teki mieli hamstrata enempikin. Jatkan uusien ihanuuksien ostoksia sitten, kunhan saan oman varastoni taas vähän hupenemaan.


Mulle ihan uusi tuttavuus, jolla on kiva nimi, Risako tekee hurmaavia hyvänmielen tuotteita (nämä täydellisesti kuvaavat termit lainattu nettisivulta) laukkuja, reppuja ja kukkaroita sekä pienempiä säilyttymiä vanhoista pitsiliinoista ja peitteistä - yksinkertaisesti todella kauniita. Esillä olleissa töissä oli monia tuttuja pitsimalleja näkyvissä. Kiva tapa hyötykäyttää monia perikuntien riesoiksi joutuneita arvotöitä. Kojulta lähti yksi pieni kukkaro mukaani malliksi - ehkä Risakolla voisi vaikka joskus teettää omasta pitsistä jotain?


Lenkkipipot meille molemmille, Miehelle ja mulle,  löytyi Satuvintti Oy:ltä, molemmissa on hauska heijastava kuvio, huom. pääkalloja ei ole mun pipossani.


Ja vihdoin tein pari vuotta panttaamani hankinnan Pirkanmaan Kotityön kojulta, kun vihdoin jaksoin sinnitellä täpötäyden kojun sisäpuolelle muiden tätien kanssa. Sain nyt kerralla kolme eri vuosikertaa Roosa nauha -vihkosesta, jossa on ohjeita sukkiin ja lapasiin. Tuossa keskimmäisessä on jo kannessa aivan ihanat sukat -> työlistalle menevät.


Kirjoja tuli taas muutama hankittua, varsinkin tuo vasemmalla kuvassa oleva ompelukirja voi tulla kovaan käyttöön jatkossa, hassuja persoonallisia vaatteita mahtavine kummallisine taskuineen pellavakankaasta tehtynä. Toista kirjaa voisi soveltaa vaikka matonkuteiden käyttöön, kun meillä ei noita sukkahousuja ole kovin paljon. Alemmat eläinkirjat olivat täynnä söpöjä ideoita, en hennonut jättää ottamatta mukaan niitäkin.



Kokeilua varten yksiä lapasia varten ostin Novitan uutta alpakka-villa-lanka (ja ison kasan bambuisia pyöröpuikkoja eurolla kappale), jotenkin tuntuu siltä, että kotimaisen firman kannatusta pitää jatkaa, jos vaikka nämä uudet enkunkielellä nimetyt langat saisivat innostumaan. Uusissa langoissa on tosin kovin vähän värejä. Lankaa siis tällä messureissulla tuli ostettua yhteensä vain 300 grammaa!.

Joku bloggari oli tänä vuonna innostunut eläinaiheisista silityskuvista - ostin itse vuosi sitten muutaman kuvittaja Pia Westerholmin humoristisen siirtokuvan, niistä on tarkoitus tehdä meidän perheen potretti (variksista tulossa lisää myöhemmin) - toteutus on vielä mietinnässä, tyyny tai seinävaate. Piti kaivaa kuvat tyrkylle odottamaan inspiraatiota.


Verkkokalvolle piirtyi pysyvästi yhden lankakauppiaan päällä olleet virkattu isoäidinneliöön pohjautunut liivimekko ja legginssit, vakuuttava lankamyyjä myyjä mun mielestä (voi kun olisi kuva näyttää hänestä!). Alkoi itsekin mieli tehdä jotain vastaavaa mekkoa, ainakin virkaten, jotain pitsiä...

Ihastuin myös monen muun tapaan turkooseihin kangaspuihin Taitokadun Pirkanmaan osastolla - olivat entisen harjoittelu/työpaikkani Toikan puut tietty! Kuva niistä on ainakin täällä Reijan räsymatto-blogissa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

FWK 130 v

Hoksasin vähän aikaa sitten, että entinen kouluni, Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopisto, täyttää tänä vuonna 130 v. Koululla on nyt tietty ihan muu nimi, koska se on osa Hämeen ammattikorkeakoulua.

Opiskeluaikanani koulu täytti 100 vuotta, siihen liittyi jos jonkinlaista ohjelmaa. Itse olin rakentamassa näyttelyä Jyväskylän käsityömuseoon ja mallina Hämeenlinnan taidemuseon 100 v näyttelyyn liityvässä pukunäytöksessä, jossa sain esitellä myös pari omaa työtäni joko päälläni näytöksessä tai esillä näyttelyssä muuten (laitan näistä tallella vielä olevista töistä oman historia-postauksen joskus myöhemmin).


Koulun ja samalla Wetterhoff-säätiön tunnus on tulppaanidamasti, joka oli pakollinen työ kaikille opiskelijoille. Itse väsin oman osuuteni virkamieslakon takia aavemaisen tyhjässä koulussa pienessä luokassa, jossa oli ne ikivanhat reikäkorttikangaspuut vain ja ainoastaan tätä damastia varten. Loimi ja kude on ohutta pellavaa (en enää muista, mikä on vahvuus) eli yhtä liinan senttiä varten sai tehdä töitä kunnolla. Pahviset reikäkortit olivat huonossa kunnossa, piti koko ajan tarkistaa, että kuvio tulee oikein tai kiivetä korjaamaan kortteja kangaspuiden päälle. Tai sitten kontata puiden alle kiristelemään polkusten sidontaa. Liinanpätkä, minimimittainen sellainen, on mulla varmassa tallessa, ei koskaan ole ollut käytössä.

Toinen itseltäni löytyvä damasti on oma suunnitelma harmaa-vihreä-raitaiseen rohdin8-vahvuiseen yhteisloimeen. Tuloksena oli rakas lintukankaani, johon itse keksin mallin ja kuteen värin, mukana myös juuttikuituraitoja Tämä työ on ollut melkein koko ajan seinälläni.



 

Tulppaaneja löytyy nyt juhlavuonna muualtakin, vaikka Wetterhoff-säätiön myymästä lapaspaketista, itselläni se on odottanut tekemistä jo vuoden verran, pelottaa aloittaa, jos se vaikka on yhtä kauhea homma kuin kudottu versio. Pitäisi aloittaa homma vanhanaikaisesti ensin kerimällä lanka, missähän kerinpuunikin on...


Ja nyt sama kauhujen-herättäjä-tulppaani on myös juhlavuoden kunniaksi suunnitellusta korussakin, löysin netistä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kesä meni, kuvat jäi

Nyt vuoden synkimpään aikaan voi uutta kesää odottaessa  katsella näitä, muistella ja suunnitella uutta kesää, kohtahan se on täällä, kunhan saadaan joulu ensin hoidettua.

Markkinoilta ostetut (nostalgiset) haaremihousut, mitkä värit - löytyi kaapista heti monta sopivaa yläosaa ja pihakengätkin mätsää!
 

Upouudet pyhäsaappaat, joita ei voi käyttää pihahommissa eikä lätäköissä, voi vaan tepsutella sievästi sateella.


Saunamme uusi asukki, verenhimoinen makkaranpaistaja, löytyi Iittalasta keramiikkapaja Anubiksesta


 Tunnelmallinen vierailukohde Strömforsin ruukki sekä yksityiskohta Lutikkalinnan nimellä tunnetusta työläisten entisestä  asuntolasta, kaunista pitsiä
 


Ja kukkia kukkia...niitä ei ole liikaa, tässä kaksi pitkäaikaista lemppariani omalta pihalta
 


Ja vielä tämäkin, ainokainen auringonkukka, joka jäi linnuilta huomaamatta

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

"Synnynnäinen suunnittelija"

Mitähän tässä on syntymässä? Tiedossa pieni tarina meikätädin tavasta suunnitella uusi käsityö, siitä miten idea muhii ja muuttuu ja tietty aikaa sekä salmiakkia kuluu.

1) Mietin jo alkukesällä kuvatessani lempikäsitöitäni, että voi juku, viimetalvinen lempineuletakki meni jo heikon langan takia eka talven käytössä pahasti nypyille. Boyfriendiksi nimeämäni takin malli ja mittasuhteet onnistuivat, tykkäsin ja käytin paljon. Jotain vastaavaa pitäisi viritellä uusiksi, joko ihan sama malli eli erilaisia joustinneuleita paremmalla langalla tai ainakin mitoiltaan vastaava taskullinen ja napeilla kiinnitettävä takki.


2) Kun tein esittelyä Islantilaisneuleiden kirjasta, yksi kuva, johon en aiemmin ollut erityisesti kiinnittänyt huomiota, alkoi vaivata ja mietin miksi. Neuleiden värit alkoivat elää päässäni omaa elämäänsä, onhan mukana mun talvisia värisuosikkeja varsinkin, kun myös oranssi on alkanut kiehtoa, punaiset ja violetti ovat olleet käytössä jo pitempään. - Oranssia farkkukangastakin tuli ostettua iso pala Eurokankaan palalaarista, jos vaikka saisi ommeltua hameen siitä.


3) No, selvisihän se ajan kanssa: värit muistuttivat mua lapsuuden päiväpeitteestä, joka on niitä harvoja tekstiilejä, joita mulla on päätynyt lapsuudenkodista. Siis tuli mieleen mukavia muistoja värien avulla. Seuraavaksi sitten pitäisi keksiä, miten värejä käyttäisi villatakissa. Raitoja, muttei tasaraitoja, jotain muuta, ehkä peiton pohjalta ideoituna? Pysty- vai vaakaraitaa vai sekä että? Intarsiaa? Mikä voisi olla pääväri vai kaikkia värejä sekaisin vaan? Kaksiväristä patenttia, briossia vai miksi sitä kutsutaankaan? Peitossa värikkäät raidat on kudottu ohueen mustaan loimeen, joka sävyttää niitä hieman, itse en halua käyttää mustaa, vaikka sitäkin tässä vähän harkitsin tehosteena.


Voisiko näistä napata raitojen rytmiä, ylempänä oleva kaitaliina vaikuttaa lupaavalta:



4) Nyt siis on vahvistunut valtava tarve saada uusi neuletakki ja värit + raitaidea sille jo löytyivät, mutta mistä neulemalli?  Onneksi postilaatikkoon ilmestyi Novitan uusi lehti, josta keksin, että voisin tehdä jotain neulemallia nostetuilla silmukoilla, jotta pääsen tekemään värien sekoittamista ja sotkemaan eri värejä vähän toisiinsa. Lehdessä oli yksivärinen takki ja toinen pidempi, joissa molemmissa oli nostettuja silmukoita neulemallissa. Taidan miettiä vielä uudelleen takille jotain kaulusratkaisua ja ehkä teen vähän pidemmän kuin tuo vanha harmaa oli, taskut on silti saatava. Tai pääntiehen voisi tehdä tumman takia tapaan kauluksen?



5) Sitten kolahti postilaatikkossa uudelleen, sieltä löytyi (viimeisenä juuri lopetetun Juju-kirjakerhon kirjana) upea Piitu Nykoppin ihan uusi neulekirja ja nyt taisi viimeinen puuttuva pala löytyä. Kirja on täynnä toinen toistaan hienompia ideoita, persoonallisia malleja ja tekniikoita. Erityisesti tämä malli, nimeltään Maisema iski tajuntaan.


Tästä mallista jäi kaivelemaan myös vaihto raglanhihaan, jolla saisi hauskan selkeän puhtaiden värien raidan tehosteeksi. Enpä ole aikoihin tehnyt raglania mihinkään, olisikohan taas sen aika... (Kirjaan palaan varmaan täällä vähän myöhemmin tarkemmin.)

6) Nyt puuttuu sitten vielä langat, mistähän löydän sellaisen kestävän ja hyvän langan, jossa olisi tarpeeksi ja oikeita värejä?

No, tätä oli turha murehtia. Vähän googlailin ja käväisin Lankamaailmassa muussa jouluisen hys-hys-työn lanka-asioissa ja löysin mulle uuden Hjerten Sock 4 -langan, vähän ohuemman vahvistetun sukkalangan, jossa oli kivoja ja sopivia värejä. Heti piti ostaa muutama kerä kokeeksi suunnittelun avuksi. Se pääväri on vielä päättämättä, kaikki ovat kivoja, mutta oranssi taitaa johtaa, tai violetti tai tumma punainen...pitäisikö vielä ottaa yksi hempeä roosa mukaan tai vaihtaa tuo muita räikeämpi magenta pois?





Lopuksi:

Hyvin suunniteltu on puoliksi vielä tekemättä, aikaa on mennyt vasta puolisen vuotta eikä yhtään silmukkaa ole vielä puikoilla (salmiakkia on sen sijaan mennyt reilusti). Ehkä saan tämän takin käyttöön vielä tulevan talven aikana, palailen asiaan, kun on jotain näytettävää. Ensin pitää saada vuodenaikaan liittyvät hys-hys työt valmiiksi, vaikka sormet syyhyävät mallitilkun neulomiseen.

P. S.
Otsikko on lainaus entiseltä työkaverilta, hoidin kuulema työtäni, joka ei liity mitenkään käsitöihin,  "synnynnäisen suunnittelijan" tapaan aikanaan, kun liistrasin tietsikan näytön ympäristöineen täyteen post it -lappuja. Hajamielinen haihattelija pikemminkin, pitäis korjata otsikko, mutta ehdinkin jo julkaista tämän, voi juku.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Uutta ja valmista

Jotain valmista sentään olen saanut aikaan ja otettua muutaman kuvankin. Tosin jotkut valmistuneista töistä pitää jättää vielä piiloon toistaiseksi odottamaan joulupukkia.

Näistä kesällä impulssiostoksena ostetuista Regian Arne & Carlos -langoista on ekat sukat valmiina, ihan oman pään mallin mukaan tehdyt, muuten ihan perussukka, mutta varressa on nurjien silmukoiden raitoja. Mukavan ohuet ja juuri tähän viilenevään aikaan siksi sopivat käyttää, kivantuntuinen lanka neuloa ja sopii myös laiskalle kirjoneulojalle:


Räsymattotunikan alusta laitoin jo aiemmin kuvan. Päädyin tekemään enempi Novita-lehden mallin mukaisen mekkosen, koska tämän sai tehtyä vähemmällä viimeistelytyöllä. Tosin tein tunikasta vähän ohjetta lyhyemmän, tasapitkät etu- ja takakappaleet ja myös avaramman ja vähän muotoillun pääntien, istuu mukavammin päällä. Reunustin myös pääntien virkkaamalla kiinteitä silmukoita, ei toivottavasti venähdä käytössä niin helposti.


Langan värit eivät oikein ole ok näissä kahdessa alemassa kuvassa, enempi tuo yläkuva vastaa todellisuutta. Sopiva työvaate taas, tykkään, vaikkei henkarissa roikkumassa näytä mitenkään hyvältä.



Ja lisää vauvansukkia Punaiselle Ristille on syntynyt myös, nyt valmiina kymmenet sukat, vasta vajaa puolet langoista on tuhottu tähän mennessä  - potretti niistä tulee tänne, kunhan kasa vielä tähän kasvaa,