torstai 29. lokakuuta 2015

Yllätys kinder-sitruunasta

Kinder-perunat on tuttuja jo kouluruuasta,  mutta että sitruunakin voi antaa yllätyspalkinnon. Sehän on melkein kuin nisäkäs, synnyttää eläviä poikasia...


Halkaisin sitruunan mehun puristamista varten ja huomasin että sen sisällä oli haljenneessa siemenessä valmis pieni taimi juurineen ja lehtineen. Onneksi veitseni osui sen viereen eikä rikkonut palkintoa.

Tuleekohan tästä mitään isona...saapa nähdä, laitoin sen kukkapurkkiin strelitzian juurelle kasvamaan isoksi.

Jatkoa odotellen toinen, vähän makeampi hedelmä


maanantai 26. lokakuuta 2015

Kässäkirjakuukausi 19/30


Védís Jónsdóttir (toimittanut, suom. Tuula Tuuva-Hietala):  Islantilaisia neuleita, Tammi 2013


Tämä on oikea malliesimerkki kunnollisesta paksusta neulekirjasta, jossa on runsaasti malleja ja niille selkeät ohjeet. Kirja edellyttää kuitenkin valmiita neulomisen perustaitoja, sillä yleinen ohjeosuus on suppea. Kunkin mallin ohjeet vaikuttavat olevan kuitenkin perusteelliset:


Kirjassa on pääosin nostalgisia perinteisiä islantilaisia kaarrokeneuleena tehtyjä kirjoneulepaitoja ja -takkeja, mutta myös ohuesta pitsilangasta tehtyjä töitä. mekkoja ja jakkuja. Naisten mallien lisäksi malleja on tehty myös miehille ja lapsille. Mukaan mahtuu myös jokunen sukka, huivi, pipo ja lapanen. Myös ihan yksinkertaisia paitamalleja on mukana, niissä jujuna on islantilaislanka.

Kaikki ohjeet perustuvat aitoihin islantilaislankoihin, esim. Einbandiin, Léttlopiin ja Álaforsslopiin, joita ymmärtääkseni saa Suomestakin kohtuu helpolla. Näistä eka on ohutta pitsilankaa (50g = 250m), toka langoista on yleisin lankavahvuus (50g = 100m) ja viimeksi mainittu on kaksi kertaa Léttlopia vahvempaa (eli 100g = 100m). Myös joku paksumpi bulk-lanka kirjassa mainitaan.

Tämä hento pitsijakku ei heti tule mieleen islantilaisneuleena, mutta se on yksi omista suosikeistani monikäyttöisyytensä takia tässä kirjassa:


Tai tässä toinen, johon olen jo metsästellyt sopivia lankoja, näköjään mua kiehtoo jonkinlainen pitsinneulontamasokismi ohuilla langoilla:


Jos jatkan mekkolinjalla, myös tämä voisi olla kiva työvaate - jos sen alle pukee jonkun paidan:


Huomasin, etten ollut ottanut kuviini kuin yhden kaarrokepaidan eli kannen perinteisen komistuksen, siis paidan, en itse ole niin innokas kirjoneuleihminen tai paksun langan neuloja tai paksun paidan käyttäjä. Mallien piirroksia voisi kuitenkin hyödyntää, aina kun tarvitsee kivan korkeintaan kahdella värillä kerrallaan neulottavan mallin - tästä iso plussa kirjalle. 

Täytynee laittaa vielä yksi ohje esille, koirallekin voisi tekaista islantilaista perinnettä:


Hauskoja ovat myös kirjan töille annetut islanninkieliset nimet, siellä koiratkin taitavat haukkua eri tavalla, voff voff!

Sokerina pohjalla esittelen sitten vielä tämän, muista töistä selvästi poikkeavan ihanan väriyhdistelmän ja talvisen, vanhanaikaisenoloisen pikkuneidin setin, joka on  kirjassa suosikkejani väriensä takia. Tästä aiheesta kirjoittelin lisää myöhemmin.



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kissojen kesän tunnelmia

Välipalaksi muutama kuva kesän ajalta kissa-apureista. Ensiksi toki tärkein eli aamupalan odotus:


Sen jälkeen voi hyvillä mielin asettua päiväunille, kunhan joku ehtii ensin pedata paikan kuntoon ja laittaa Verttiä varten jonkun lehden tai ainakin paperin alustaksi.


Pientä aktiivisuutta välillä, kaikkea pitää maistaa, asialla Mortti ja henkarit, kaikki värit olivat yhtä hyviä pureskeluun.


Nukkumapaikkoja voi vähän vaihdella, "pieni ja kapea" mahtuu nukkumaan vaikka tuolin käsinojalla, Vertti havainnollistaa.


Mutta sunnuntai on viikon paras päivä, sen  tietää Mortti myös, rennosti vaan


Nyt riittää, mene muualle  kamerasi kanssa, ei me millään jakseta enää poseerata, tahdon nukkua nyt nukkua ihan rauhassa, Vertin naukotus (äänellinen haukotus) - ok, mä lopetan kuvaamisen.



torstai 15. lokakuuta 2015

Hillontuoksuinen äiti

Tämän kesän sato omalta pihalta jäi tosi pieneksi ja surkeaksi, alla siitä yhteenvetoa, vähän vaihtelua kässäilyyn.

Omenoita, joiden lajike on epäselvä, tuli nyt kunnolla, enempi kuin koskaan aiemmin. Ainokainen puumme on ostettu punaisena Maikki kesäomenana, mutta jotain muuta puuta me saatiin. Koko puu melkein kuoli yksi talvi rusakon hampaissa, mutta pikku puu innostui kuoren järsimisestä sen verran, että on kukkinut joka kesä sen jälkeen ja nyt tuli jo vähän satoakin.


Tuloksena parin kilon sadosta, joka säästyi pihlajanmarjakoin hyökkäykseltä,  keitin omaa omppuhilloa, mukana kanelia ja vähän sitruunamehua, nam, maistuupa hyvältä. Avuksi löytyi yläkaapista poikamiestyttöaikojen sosemylly, sellainen väännettävä malli, joka toimi riittävän hyvin yhden kattilallisen kanssa. No, miksi mulla on tälläinen historiallinen mylly kaapissa - väsäsin joskus kauan sitten huvikseni pihlajanmarjahyytelöä jonain hyvänä marjakesänä, hyvää sekin oli esim. kanaruokien kanssa.


Lisää omenoita sain naapuripihan puun meidän puolelle tipahtaneista pudokkaista (kun naapuri jätti ne keräämättä kokonaan tänä vuonna), mutta jouduin jakamaan sadon perhosten ja lintujen kanssa - ihan sovussa, otin meille ehjät ja punaiset, kun amiraalille ja linnuille kelpasi ruskeat ja reikäisemmät omenat.



Yhdestä kesäkurpitsan taimesta tuli yksi vaivainen kesäkurpitsa, joka tuhottiin toki ruuaksi  täytettynä kesäkurpitsana. Kolmesta kurkun taimesta ei ollenkaan kurkkuja, koska taisin kylvää lopulta löydetyt intiaani- ja sitruunakurkun siemenet vähän myöhässä, kasvu oli hidasta alkukesän kylmyydessä ja kukkia alkoi tulla vasta elokuussa.


Kolme lajiketta olevat tomaatit ovat olleet sisällä kypsymässä, yksikään ei jaksanut kypsyä ulkona. Tulossa on vihreitä, punaisia ja violetteja tomaatteja - tosin violettien värinä on tähän mennessä ollut musta, vihreä ja oranssi, muutama kuva värimuutoksesta kypsymisen aikana alla.




Kypsyneet tomaatit on nyt melkein syöty, loput niistä pääsivät viime viikonloppuna tonnikalalasagneen väripilkuiksi.

Oman pihan tämän vuoden tulokkaasta eli pensasmustikoista ei tänä vuonna vielä ollut iloa, ehkä parin vuoden päästä niitäkin pääse maistamaan. Viime kesän tulokkaan suklaakirsikan satoa sain maistella muutaman kirsikan verran, kun ehdin suojata ne ennen kuin linnut ne löysivät.



Yrtit kasvoivat hitaasti, ei niitä raaskinut paljon käydä hakemassa kattilaan tai keräämässä pakkaseen tai kuivatukseen. Nyt syksyllä yrttilaatikko on sitten ihan täpötäynnä kaikkea, mutta vähän ovat jo menneet yli säilöntäajan.

No meikä-Muumimammaa ilahduttaa, kun pakastin on täynnä mansikoita, mustikoita ja vadelmia, hilloa on keitetty omppujen lisäksi myös mansikoista, ehkä selviämme ensi kesään asti.

Kukkia oli oikein kunnolla tänä kesänä, niistä jo laitoin aiemmin jonkun kuvankin. Nämä kaksi voisi vielä esitellä - innostuivat kukkimaan, vaikka olin miettinyt jo niiden hävittämistä pieneltä pihaltani antamaan tilaa jollekin muulle. Keltainen köynnösruusu saa joka kesä aikaiseksi vain kukan tai kaksi, mutta ihania ne ovat. Kauan sitten hankittu syyshortensia oli jo hukkunut heinään, mutta tänä vuonna nosti muutaman kukkatertun näkyviin. Molemmat välttivät ihanien kukkiensa ansiosta vielä toistaiseksi hävityksen, ehkä ne ovat salaa kuunnelleet omenapuun kohtalon tarinan...



Ai niin, nämä meinasi unohtua kesän sadosta: ämpäriperunoita tuli tänä vuonna hyvin, kokonainen kattilallinen Siikliä, saimme uusia perunoita vielä syyskuussa kattilaan.



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vauvalankojen tuho ja nousu

Martat keräävät turvapaikanhakijoille SPR:n kanssa sukkia (miesten sukista on tietty suurin pula), pipoja, lapasia, kaulahuiveja. Lisätietoja löytyy tämän linkin takaa, valmiita töitä voi toimittaa ainakin Kontti-kierrätystavarataloihin tai SPR:n piiritoimistoihin, myös naamakirjasta löytyy lisätietoa.

Mä päätin ottaa osaa ja tuhota samalla kassillisen jämälankaa, vauvalankakasalla on painoa 860g - monetkohan sukat tai muun pikkuneuleen saan näistä langoista? Vanhimmat jämät on peräisin 18  tai 15 vuoden takaa, oman esikoisen ja kuopuksen neuleista. Sen jälkeen olen tehnyt pääasiassa muiden eli  lasten hoitajien ja opettajien sekä työkavereideni ja ystävieni vauvoille aika kasan sukkia, pipoja ja lapasia. Nyt on tarkoituksena käyttää kaikki jämät hyödyksi.


Mulla itsellä on valmiina jo viidet pikkuihmisen sukat, lisää tulossa...nyt lankaa kulutettu vasta vajaat 200 g. Näitä on kiva väsätä eikä tästä langasta oikein aikuisten sukkia kannattaisi tehdä. Varustelin itseäni Lankamaailmasta  ostamillani lyhyemmillä puisilla sukkapuikoilla, paljon helpompi on tehdä pikkuhommia niillä.


Nämä sopii hyvin välitöiksi, ei oikein muu nyt innosta, yhden elokuvan aikana syntyy suunnilleen yksi sukkapari. Ehtii miettiä samalla, mihin käsityöhön seuraavaksi ryhtyisi eli minkä keskeneräisen ottaisi työn alle vai ostasiko jotain uutta - ei kai sentään...kaipa pitäisi jatkaa varastojen tyhjäystä edelleen.