keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kässäkirjakuukausi 18/30

Raija Räisänen: Farkkujen uusi elämä, 2012 Minerva Kustannus Oy
ja
Pirkko Kuusela: Vanhat farkut uusiksi, 2012 Moreeni


Niputin taas kaksi kirjaa yhteen,  ne ovat kumpikin yhtä innostavia kirjoja, materiaali niitä toki yhdistää ja kirjojen ilmestymisaika. Ja sitä materaalia riittää meilläkin kotona, jemmassa on aika kasa vanhoja hylättyjä farkkuja odottamassa.

Ensimmäiseksi esittelen tässä 50 uutta ideaa farkkupalojen käyttöön, Räisäsen kirjassa pääosan töistä voi tehdä ihan pienistäkin paloista ja kaikki osat, siis ihan kaikki farkkujen osat voi ottaa sen avulla uusiokäyttöön. Esim. taskuista voi tehdä vaikka amppelin.


Loput pienetkin muista töistä jääneet tilkut voi lopulta käyttää mattoon


Lahkeiden päärmeet, ne epätasaisesti värjäytyneet ja kuluneet hukkapalat, ei niitäkään kannata heittää pois, kun niistä voi tehdä tämän:



Vyötärökaitaleet voi nostaa myös seinälle tarjottimien kanssa, vähän kun vielä somistaa pitsillä tai brodyyrilla.


Mikäs estää tekemästä hienoja nimikylttejä, kun käyttöön voi ottaa farkkujen takakaarrokkeet ja vanhat napit.


Kaarrokkeen ja vyötärökaitaleen irrotuksen tieltä on jo ensin ratkoa vyönvankut, ne kelpaavat vaikka taulun- tai peilinkehykseen


Eipä jää sitten enää jäljelle kuin taskupussit - pehmeästä puuvillasta voi väsätä tyynyn!


Toisessa kirjassa on käytössä vähän isommat palat - ehkä se pitäisi selailla ja esitellä ensin ja käyttää sitten jämäpalat yllä oleviin juttuihin.  Pääosassa kirjassa on työt, joissa käytetään isommat tilkut farkun lahkeesta, mutta mukana on myös pientäkin kivaa.


Ohjeita löytyy pehmieläimiin, kasseihin, vaatteisiin ja sisustustuotteisiin, Erivärisistä kankaista voi tehdä hempeän ruusukokoelman joko koneella ommellen tai kranssin käsin ommellen.



Kasseja on varmaan aina tehty farkkukankaasta, koska se kestää hyvin käyttöä, tässä versiossa on käytetty hyödyksi etutaskuja. Myös suojaavana essuna farkku toimii hyvin.



Kuuselan kirjassa ohjeet on kuvattu tarkemmin, kirjassa on mukana myös kaava-arkki vaatteita varten. 

Hyvin kirjat täydentävät toisiaan, ihan kuin isosisko ja pikkusisko, ei niissä ole juurikaan samoja ideoita.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kässäkirjakuukausi 17/30

Kate Haxell (suomennos Aino Jahnukainen): Supersöpöt neulatyynyt, 2013 Tammi
ja
Loani Prior (suomennos Ulla Ralli): Villin vallattomat teepannumyssyt, 2013 Tammi


Hauskimpia käsityökirjoja hyllyssäni, tämä kaksikko, aina tulee hyvälle tuulelle kun näitä selailee. Oikeasti näitä töitä voisi kuka vaan vähänkin taitoja jo saanut tehdä ilman isompia ohjeita, mutta nämä ovat mainioita katselu- ja ideointikirjoja.

Neulatyynyjä voisi tehdä vaikka koulussa kässätunneilla, en tiedä, tehdäänkö nykyisin sellaisia, mutta tälläisten pienikokoisten töiden avulla voisi mukavasti opetella erilaisia uusia tekniikoita. Näitä voisi antaa myös persoonallisina lahjoina täti-ihmisille ja miksei muillekin, kai nyt kaikissa huusholleissa voisi olla tarvetta muutamalle neulalle. Jos oikein paljon ompelee ja käyttää paljon neuloja, näistä ei ole isoa apua, mutta vaikka korjausompelussa tai neuleiden viimeistelyssä hauska neulatyyny mukava tapa piristää tylsää työtä.

Miltäs tuntuisi siili tai herneenpalko? Tai makean nälkään donitsi?





Tämmöisessä voisi olla kätevä kuskata neuloja mukana vaikka peilin eteen sovitukseen.


Kirjan ohjeet ovat selkeät, sopivat siksi vaikka niille koululaisille. Luulisi vaikka maatuskatyynyn tai pääkallon teko olevan myös mielekäs työ.



Itselleni on käytössä vain tosi vanhoja itse väsättyjä, mutta myös tosi tylsiä neulatyynyjä. Käsivarressa käyttämäni kirkkaan oranssin tyynyn tein ekana ompelun opiskelutyönä v. 1982 käsin ommellen, käytössä se on jo aika kulahtanut, mutta erittäin toimiva. Tallessa ja käytössä on myös ihan eka ompelukoneharjoituksena suoralla ompeleella koristeltu neula tyyny alakoulun 3-luokalta poljettavalla ompelukoneella. Siinä on kaikki erikoisneulat tallessa, kirjontaan sun muuhun harvemmin käytettävät sellaiset. Kai pitäisi joskus tehdä vähän nätimmät versiot tilalle.

Toinen kirja on vähän samanmoinen, tosin sen ohjeet vaativat jo vähän enempi pohjataitoja, ainahan toki voi ottaa tästä vain villejä ideoita. Moniin näistä voi käyttää kotiin kertyneitä jämälankoja.

Kirjan kannessa on korostettu yksinkertainen myssy tupsuilla, ihan kelpo idea. Tämä alla oleva on kuin joku merivuokko vaikka onkin kelloksi nimetty.


Tämä kun olisi aamiaispöydässä vastassa, ei varmaan jaksaisi jurottaa...vai olisiko se sopiva pääsiäisteehen?


Ja tämä sopii myös muille kuin kukkahattutädeille, ainakin puutarhaharrastajalle?


Oma kirppariteepannuni on vielä vailla omaa myssyä, mikähän sille sopisi kaveriksi? Ihan tarpeeksi persoonallinen se on ihan näinkin. Ehkä neulottuja hedelmiä 'pipon' koristeeksi, oma versio ylempänä olevasta kukkahatusta?







tiistai 22. syyskuuta 2015

Syksy ja sukat

Toivoton tapaus! Ei voi mitään, kun ei ole mitään itsekuria, lankaa senkun ilmaantuu meille kotiin, en saa pidettyä sitä ovien ulkopuolella. Ja vielä pätkävärjättyä lankaa...onkohan tähän krooniseen tilaani olemassa terapiaa tai lääkettä?

Nämä tulivat mukaan Lankamaailmasta, kun Mies ohi ajellessamme pysähtyi sinne ja jäi itse huomaavaisesti autoon tekemään sanaristikoita ja päästi mut rauhassa katselemaan (=kuolaamaan) uusia lankoja. Saaliina oli kolme kerää Austermanin Step-lankaa ja muutama kerä Schachenmayrin Arne + Carlos Regia sukkalankaa. Ei kuitenkaan enempää, siitä olen sentään tyytyväinen...






Ihania värejä taas, näitä Arnen ja Carloksen suunnittelemia lankoja on näkynyt monessa blogissa, oli itsekin pakko ostaa kokeeksi vähän. Ja myös heti aloittaa ekat sukat, jo ennen kuin ehdin kameran ottaa esille, ei muu oikein jaksa innostaa eli ei ehdi/huvita suunnitella, mitä muuta oikein väsäisi, kun mikään kesken oleva homma ei paljon polttele.



Ja lankaa meille taas mahtuu vähän lisää, hankin kesällä Loviisasta Karamaloo-putiikista mahtavan ja ison afrikkalaisen lankakorin - se tosin täyttyi jo aiemmin hankituista langoista, joita löytyi vaatehuoneen syövereistä.




torstai 17. syyskuuta 2015

Kässäkirjakuukausi 16/30

Nina Granlund Saether (suomennos Virpi Vainikainen): Tyynykirja, 2013, Atena.


Tämä kuuluu taas siihen mulle niin tuttuun ihan-pakko-hankkia-kirja heti sen jälkeen, kun pääsin sitä selaamaan. Itse olen tehnyt neuloen ja virkaten pääasiassa vaatteita, en juurikaan mitään sisustukseen torkkupeitteitä lukuu nottamatta. Mutta tässä on monta ihanaa ja hauskaa ideaa myös tyynyihin. Nämä roikkuvat työlistallani pysyvästi, kunnes saan tehtyä, ehkä ennen eläkeikää ehdin väsätä jonkun uuden tyynyn.

Kirjan alussa on kuvaus remonttikuumeesta ja tyynytaudista, joista tyynytauti on lievempi muoto, jossa oireet rajoittuvat sohvan piristämiseen. Molemmissa tartunnan lähde on sama, ne tarttuvat remontoivilta tuttavilta ja myös sisustuslehdistä ja -blogeista. Haittana on se, että sairauden aikana paikat täyttyvät keskeneräsistä projekteista ja kotityöt jäävät tekemättä. Kuulostaako tutulta?

Kirjan tyynyistä löytyy monenmoista tunnelmaa, ihan hempeää...



tai sitten vähän räväkämpää, jossa on mukana elämän perusongelma:


Väreissäkin löytyy hillitympää, mustavalkoista kirjoen tai kirjoneuletta


Ja monissa on pilkettä silmäkulmassa, esim. rintasyöpäaiheinen tukityynyt tai sitten tämä alla oleva applikoitu tyyny - toki ihan nättejä palmikko- ja  pitsineuletyynyjä myös löytyy, tai isoäidinneliöistä tehtyjä kaikkiin makuihin sopivia versioita.


Kirjassa on pääosassa tyynyjen kuvat + ohjeet niihin, lopussa on vähän tekniikkaohjeita yleisesti. Ihan aloittelija ei tällä kirjalla pärjää, mutta pienelle harjoituksella näitä on helppo soveltaa. Kirjan loppuun on kasattu ruutupiirroksia - niitä voi hyödyntää mihin muuhun työhön tahansa, jos vaikka tekisi paidan metsästystä harrastavalle tutulle?





torstai 10. syyskuuta 2015

Voi pätkävärjätyt sentään

Päätin jo aiemmin olla hankkimatta tai tekemättä mitään enää pätkävärjätyistä langoista, vaikka niissä on mielestäni aina ollut jotain kiehtovaa kaiken kamaluuden lisäksi. Ne ovat sopineet hyvin myös laiskalle viimeistelijälle, ei ole paljon pääteltäviä lankoja.

Mutta taas kerran Novitan - jonka langoista yritän myös päästä eroon vähän, mutta onnistumatta, koska niitä tulee vastaan niin monessa kaupassa - värimestari on taas käynyt mun päässäni tutkimassa lempivärejäni ja loihtinut pari sellaista uutta väriyhdistelmää, etten pystynyt kaupassa vastustamaan:


Turkoosista tulee varmaan joku huivi isona ja tästä toisesta tulee jo pitkään mielessäni ollut räsymattotunika tyyliin Sanna Vatasen jämälankatyöt.



Tosin Novitan syksyn lehdessä on toinen, hyvinkin samantyyppinen ohje juuri tästä ostamastani sävystä vielä tehtynä - kumpikohan malli voittaa väännön? Aloitin neulomaan kuitenkin Novitan ohjeen mukaisella helmalla. Hihojen toteutus ja niiden pituus on vielä vähän arvoitus, näkee sitten, mihin päädyn, kun tulee valmista.
 


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kässäkirjakuukausi 15/30

Arne & Carlos (suomennos Kaija Koirikivi ja Mika Siimes): Neulotut nuket, 2012 Nemo
ja
Arne & Carlos (suomennos Kaija Koirikivi ja Aino Partanen): Neulo kesä kotiisi, 2013 Nemo


Joulupallojen sijasta mua viehättää enempi nämä kaksi kirjaa neulenukeista ja kesäkäsitöistä, nämä olen rohmunnut itselleni omaan hyllyyn.

Neulenuken tai muutamankin niitä voisin tehdä vaikka itselle koska vaan, ehkä jämälangat saavat lähiaikoina kyytiä - vaikka kotona ei ole ketään niillä leikkivää enää, jotain nostalgiaa näissä on, mieluummin näitä harrastan kuin aikuisten barbeja. Aloitin oman käsityöurani tekemällä nukenvaatteita, eka virkkaukseni oli pieni nukenhamonen ja ekasta neuleestani tuli viitta nukelle eikä patalappu.

Tästä ryhmäkuvasta löytyy monta persoonallisuutta., myös herrat itse ihan tunnistettavina nukkeina.


Tässä Carlos ja Carlos

 ,

Ohjeet ovat hyvät ja tarkat, vaatteista on kaavoiksi piirretyt ruutumallit. Kaikkea on helppo soveltaa tai sitten tyytyä tekemään suoraan kirjassa poseeraavien mallien mukaan.


Kesäkirjassa on kauniit tunnelmalliset kuvat, jotka on kuvattu herrojen omassa kodissa ja pihalla. Mulle parasta on Peppi-elokuvien tyyliin sen runsaat  ihanat kesäiset värit. Kirjassa ovat pääosassa ovat erilaiset sisustusjutut,  peitot ja pannunalustat, muut kattaustarvikkeet, joku pehmoeläinkin löytyy.

Kai aikuinenkin voisi innostua tästä majasta tai sitten kietaista peitteen ympärille riippumatossa koisattaville päiväunille?


Ja tämän esikkopeitteen voisi laittaa jämätyölistalle (niin monen muun kivan ohella) - onneksi jämälankaa riittää meidän huushollissa ihan kaikkeen....

 
Jotain pientä välipalaksi vanhalle 'hipille':


Monia töitä on toteutettu kapeista edestakaisneulenauhoista, se on tekniikkana mulle ihan uusi, aika kiinnostava silti, sopisi hyvin välipalaksi tai odottelutyöksi, jota on helppo kuskata mukana:


perjantai 4. syyskuuta 2015

Valmis jämäpeitto, vaihteeksi taas


Kesäloman käytännössä ainoana käsityönä tuli tuhottua noin 700 grammaa Nalle-vahvuista lankaa taas, ihan vähän jäi vanhan postauksen kuvan kassiin kootusta satsista jäljelle, pari pientä nyttyä, yksi vajaa kerä ja vähän myös luonnonvalkoista lankaa. Varsinaisten dominopalojen jälkeen piti vielä tehdä reunuksia peitolle loppulangoista, vaikka toki yritin arvioida palojen määrn tarkkaan suhteessa käytössä oleviin määriin/väri. Muuten kiva homma, eteni pala kerrallaan, mutta lopussa, ulointa harmaankirjavaa reunusta tehdessä olli peitteessä pyörittämistä ja käytössä kaikki talosta löytyneet nelosen pyöröpuikot.


Nämä jäi isosta kassista jäljelle, ihan hyvin sain tuhottua varastoja taas.




 Nyt vaivaa vähän päättämättömyys, kotona on jo useampaan kokonaan uuteenkin työhön materiaalia ja muutama on jo aloitettuna, mutta mikään ei juuri innosta nyt. Enempi sorrun vain tämän jämäpeiton ja kesän ekan jämäpeiton kaltaisiin aivottomana tehtäviin monotonisiin hommiin. Ehkä kohta, kun tottuu lomailun jälkeen kunnolla arkiryhmiin ja kelit vähän normalisoituu eli viilenee, jaksaa taas tikutella menemään ja innostun - en ole yhtään helleihminen, mulle riittää sellainen noin +20 astetta. hyvin. Tässä vanhassa Hesarin pilapiirroksessa on tyhjentävästi kuvattu oma kesän suosikkikeli:


Kohti pitkää kaunista syksyä mennään, niin olen tehnyt tilauksen. Puhtia kohta vaikka muille jakaa, jos vanhat merkit pitää paikkansa.