lauantai 8. elokuuta 2015

Kässäkirjakuukausi 9/30


Viivi Meriasalo: Nauhoja, 1966 (painos 1985) WSOY sekä Maikki Karisto: Lautanauhat, suunnittelu ja kutominen, 2010 Tammi


Erilaisista nauhatyötekniikoista kiinnostuin jo kouluaikana, kokeilin ainakin pirtanauhaa, viitelöintiä ja lautanauhaa. Pirtanauhoja olen tehnyt paljon, erilaisia pirtalautojakin hankin monta erilaista ja erilevyistä.

Merisalon kirjassa, jota lainasin ensin vuosia ahkerasti kirjastosta,  on käyty läpi useita eri nauhatekniikoita, pirtanauhojen lisäksi lautanauhoja, kuteettomia nauhoja, viitelöintiä, ristikkonauhaa ja palmikointia. Pääosa kirjasta on nauhojen työselostuksia, alussa on kerrottu tekniikoista yleensä. Ihan tämän kirjan avulla ei opettelu multa sujunut, perusteet piti hankkia ensin kurssilta.

Kirjassa on hyvät värikuvat nauhojen ohjeissa valmiista nauhasta, mutta muu kuvamateriaali on niukahko ja tosi vanhan oloista. toki onhan sillä ikääkin melkein yhtä paljon kuin mulla itselläni.

Viitelöinti-ohjeistusta:


Pirtanauhoja:


Lautanauhoja:


Lautanauhaan perehdyin kunnolla opinnäytetyössäni, jonka nimi oli Kaksinkertainen yhteensidottu lautanauha. Kokosin siihen pitkän pätkän historiaa englanninkielisistä lähteistä ja tutkin erityisesti nauhan erilaisten kuvioiden muodostamista, miten lankojen pujotustapa tai lautojen kiertämisrytmi vaikuttaa. Työn ohjaaja ehdotti lautanauha-kirjan tekemistä työn jatkoksi, mutta se jäi, kun jatkoin opintoja muualla. Maikki Karisto sen sitten teki vähän myöhemmin - iso kiitos!

Tämä Kariston kirja on jo ihan uusi, kuvistakin sen näkee, niillä on reilusti tilaa ja ne ovat kaikki värikuvia. Kirjasta saa hyvät tiedot lautanauhoista ja niiden suunnittelusta ja tekemisestä. Kirja on koottu vähän kuin kurssimuotoiseksi, sitä lukiessa voi edetä harjoitusten kautta aloittelijasta kokeneemmaksi tekijäksi. Lopussa on myös hyödyllinen sanasto.

Tämän kirjan avulla pääsee jo ihan itsekin hyvin jyvälle kiehtovista lautanauhoista, suosittelen! Toki tekniikka ei ole ihan helpoimmasta päästä mun mielestä, koska siinä on niin paljon erilaisia vaihtelumahdollisuuksia ja samalla sopivia sotkeentumisen tai virheen tekemisen paikkoja.





Voi voi, tähänkin hommaan pitäisi joskus löytää aikaa, pitäisi kaivaa kätköistä myös pirtalautani ja ihan omanlaiset nauhalaudat, joita teetin itselleni lopputyötä varten. Pyysin niihin apureiät, joiden kautta laudat pääsee sitomaan toisiinsa taukojen ajaksi, etteivät ne pääse sotkeentumaan.

,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti