Kässäkirjakuukausi 7/30

Marketta Klemola: Kasvivärjäys, 1978, Tammi sekä  Carla & Erik Sundström (suom. Eeva-Liisa Nisula): Sienivärjäys, 1983, Otava

Myös nämä kaksi kirjaa liittyvät opintoihini, jossa kokeiltiin sekä kasvi- että sienivärjäystä. Tämä värjäyshomma kuuluu listalleni tätä pitäisi tehdä enempi - mutta muut asiat ovat ajaneet edelleen. Ei oikein ole hyvää paikkaakaan tälle hommalle, kaipaisin ulkopataa ja isoja kuivatustiloja.

Ihan eka ja pitkään ainut värjäyskirjani oli Klemolan kirja, jossa ei ole värikuvia kannen kuvia lukuun ottamatta yhtään - jotenkin hassua aihepiirin takia, mutta toki ei niitä kai ollut muissakaan tämän ajan kirjoissa tai T-kirjojen sarjan kirjoissa kovin paljoa.

Kirjassa on toki edelleen käyttökelpoiset tarkat ohjeet värjäämiseen ja lisäksi myös  materiaalien tietoja, väriaineiden tietoja, kasvien keräämisen ja käsittelyn ohjeet. Mukana on lähinnä kotimaisiin kasveihin liittyviä ohjeita ja vähän myös ostovärien ohjeita, krapia, kokenilliä ja indigoa - jotta saisi värjättyä myös punaista ja sinistä.

Itse kokeilin koulun harjoitustyönä vähän perusteellisemmin värjäämistä haavan lehdillä - koska silloiselta mökiltämme kaadettiin sopivasti puita. Sain aikaiseksi yhdestä väriliemestä useita erilaisia kellertäviä ja vihertäviä lankoja, kun vaihtelin lankojen  puretusaineita ja värjättävän langan alkuperäistä väriä valkoisesta harmaisiin. (Nämä mainitut langat löytyvät edelleen vyyhdeiltä jostain laatikostani, voisihan nekin neuloa siksi neuletakiksi, joksi ne aikanaan suunnittelin.)

Toinen värjäysharjoitteluni liittyi sienivärjäykseen. Siinä materiaalin esikäsittely aiheutti meille melkein häätöjä opiskelukämpistämme, kun kuivattelimme syksyllä keräämiämme sieniä vinteillä ja varastoissa talven kurssia varten. Löysimme esim. jotain outoa tunnistamatonta sieltä reilusti ja keräsimme sitä ison kasan sillä lopputuloksella, että saimme paljon harmaahkoa lankaa. Värjäykseen kelpaavia sieniä on paljon, mutta niitä kerätessä pitää olla tarkkana, ettei sotke niitä sekaisin ruokasienten kanssa, esim. todella myrkylliset seitikit antavat hyvin punaista väriä.

Kirjassa on hyvin tarkasti selostettu värjäyksen kemiaa, annetaan ohjeita sienien tunnistukseen ja toki myös ohjeet varsinaiseen värjäykseen. Lopussa on myös opetussuunnitelman runko vaikka sienivärjäysopintopiiriä varten. Ja mukana on jo värikuviakin ja ihania tunnelmointikuvia väripatojen äärestä.

Kässäkirjakuukausi 6/30

Kaffe Fasset (suom. Maija Nieminen) : Upeimmat neuleet (1985 Otava)

Nyt päästään takaisin 80-luvulle, ihan alkaa olkapäihin ilmestyä toppaukset ja tukka mennä kiharaan...

Oi mitä värien ilotulitusta, meinasin pökertyä, kun löysin aikanaan Fassetin työt ja kirjat. Kaiken innostukseni lisänä oli vielä kiehtova tarina siitä, miten mies alkoi neuloa itse. Se löytyy myös tämän kirjan alusta: junassa kanssamatkustaja opetti luomaan silmukat ja neulomaan oikeaa ja nurjaa matkalla Skotlannista Lontooseen.

Tässä tekijä itse, kirjan kuvitusta:

Tässä kirjassa on pääasiassa geometrisia kirjoneulemalleja, ikat- ja kelim-kuvioita, siksakkia, tähtiä, timantteja ja nelöitä, vähän kyllä kukkiakin,

Malleista on koko lailla tarkat ja hyvät ohjeet, joihin on etsitty suomalaiset langat joissain malleissa ihan sävynumeroineen, pääosassa niistä on käytössä Pirkanmaan Kotityön Pirkka-lanka, josta löytyy riittävästi sävyjä näihin - yhdessä paidassa voi olla vaikka 20 eri värisävyä. Myös muita tuttuja lankoja, Floricaa ainakin, löytyy ohjeista. Kirjoneulemalleista on selkeät ruutupiirrokset.

Kävin erikseen myös Helsingissä katsomassa Design-museossa miehen vähintään yhtä suuren vaikutuksen tehneen näyttelyn joskus 80-luvulla ja seiniäni koristi pitkään neuleaiheiset julisteet Fassetin töistä.

Kirjan kuvat ovat edelleen kauniita ja inspiroivia (jos unohtaa tuon 80-lukulaisuuden, joka enempi kyllä naurattaa kuin kauhistuttaa nyt).

Itselläni on kotona vain tämän yksi kirja, mutta Fassetilta löytyy runsaasti kirjoja myös tilkkutyöaiheista, niitä on edelleen kirjastossa saatavissa.

Kierrätyskäsitöitä

Kävimme Likkapimun kanssa Tikkurilan Kontissa, Punaisen Ristin kierrätystavaratalossa, jonne itsekin viemme aika ajoin meille tarpeettomaksi käynyttä tavaraa, En ole kovin innokas kirppareiden kiertäjä, mutat tämä paikka on käymisen arvoinen, kaikki on hinnoilteltu selvästi, kaikki on järkätty tilavasti ja siististi, astiat ja vaatteet väreittäin jne. Perällä on kasattuna yhteen kaikenlaista askartelutarviketta, mm. erilaisia tai erivärisiä nappeja voi ostaa pussihinnalla, itse valkaten.

Eihän me päästy taaskaan ulos ilman ostoksia - onneksi olemme ehkä vielä voiton puolella, eli vieneet sinne enempi tavaraa kuin olemme sieltä kotiin tuoneet, luulisin.

Tongin sisustustekstiilipuolelle suurimman osan aikaa, koska kerran löysin sieltä jonkun onnettoman hylkäämänä useita virkattuja isoja sängynpeitteitä, joista oli sillä kertaa pakko ostaa edes yksi kalalangasta virkattu iso peite kotiin hinnalla 30 euroa. Tuntuu jotenkin pahalta, kun käsityön arvo on tämmöinen, miten kukaan voi maksaa kunnon hintaa käsintehdystä, kun näin halvalla saa kirpparilta ihan kunnossa olevia tuotteita (esim. peitossani oli vain yksi pieni tahra, jonka saa ulkona auringossa valkaisemalla poistettua.)

Mattosaaliina oli kolme mattoa, kaksi vaaleaa Likkapimun huoneeseen ja mulle itselle ihan käyttämätön käsinkudottu tummempi, vihreää ja violettia kudetta oleva  räsymatonpätkä, hintana metrin pätkällä taisi olla 8 euroa.

Ostin myös pari pikkuliinaa, toinen keltainen virkattu ihan perinteinen malli, jota näkee paljon.

Toisen kanssa innostuin kunnolla, se on neulottu jostain kierteisestä puuvillalangasta, täysin ehjä ja virheetön ja sen mallin kaltaista en ole koskaan ennen nähnyt missään. Työssä ei näytä olevan mitään virhettä, tosi tasaista käsialaa vielä, epäilyttää siksi vähän, onko se käsityötä - mutta mallin voisi tehdä ihan hyvin neuloen itsekin, jos vaan jaksaisi tuijottaa valmista työtä tarpeeksi tarkkaan, Hintana tällä liinalla oli tasan 4 euroa!! Halkaisijaltaan se on noin 55 cm.

Upein löytö taisi tällä kertaa olla iso (60 x 80 cm) villainen täkänä, selvästi käsin kudottu, koska muutama epätasaisuus tai virhe oli nähtävissä. Täkänöitä, joihin kuviot tehdään poimimalla ja joissa on kaksi käyttökelpoista, toisilleen vastakkaisen väristä puolta, olisi ollut tarjolla useita, mutta vain yhden ostin, ehkä jonkun käsityöläisikäihmisen jäämistö oli myynnissä. Tätäkään ei ole käytetty, viimeistely on vielä kesken, alareunan hapsut on solmimatta ja yläreunassa ei ole mitään ripustusta varten.

Eikös mummoilu ole muotia - tämä on just sitä!

Kässäkirjakuukausi 5/30

Lis Paludan (suom. Aila Mäkinen): Villit virkkausmallit (1981 Otava)

Vapaavirkkaus - termi, jota en tietty silloin vielä tiennyt - kiinnosti kovasti nuorempana. Tein nukenvaatteita ihan omasta päästäni ja muutakin, jopa vaatteita itselleni ihan vaan virkaten omasta päästämi ilman ohjeita tai malleja mistä tahansa kotoa löytyneestä langasta.

Sitten kun opin paremmin virkkaamaan, muodollisemmat ohjeet ja mallien mukaan tekeminen jyräsi sen alleen. Tässä esittelyssä on aika vanhanoloinen, mutta edelleen innostava alun perin hollantilainen kirja (suomennos on tehty tanskankielisestä versiosta?), jota taas selasin sormet syyhyten - tätä haluaisin tehdä enempi.

Kirjassa on tekniikkaohjeita, harjoitustöitä niiden oppimiseen, ideoita mallien keksimiseen ja  paljon kuvia valmiista töistä oman ideoinnin avuksi.  Siitä löytyy myös vihjeita tekniikan opetteluun ja erilaisten lankojen käyttämiseen ja yhdistelyyn. Kirjan lopusta löytyy myös pienoiskaavoja kirjassa kuvattujen töiden pohjaksi.

Kuka voi vastustaa tätä kissa-aiheista pikkutytön nuttua, jossa kuvioita on otettu lapsen piirustuksesta?

Kirjan takakannen sininen huivi voisi olla kiva itselläkin.

Itseäni miellyttää kovasti edelleen myös kirjan töisen värimaailma, tuntuu ihan modernilta ja mulle omalta ja läheiseltä edelleen monien vuosien jälkeen.

Kässäkirjakuukausi 4/30

 Lesley Stanfield (suomennos Anna Salo): Kauneimmat neulemallit, 2001 (painos 2003), Gummerus

Tämä on ehkä eniten käytössäni viime vuosina kulunut kirja, josta haen usein ideaa johonkin neuletyöhön. Ainut miinus tässä kirjassa on sen omintakeinen mallien merkintätapa, mutta olen jo tottunut siihen.

Mun neuleeni lähtevät syntymään yleisemmin niin, että kun saan inspiraation jostain kaapistani puuttuvasta vaatteesta, etsin sille sopivan kaavan mittoineen jostain kirjan/lehden/nettisivun ohjeesta. Tai otan mitat vanhasta vaatteesta. Sitten hankin sitä varten jotain lankaa, usein ihan eri lankaa kuin kaavaan liittyvässä ohjeessa on ja neulemallin etsin sitten vaikka tästä kirjasta. Tällä usein hankalalla metodilla lasken hartaasti silmukka- ja kerrosmääriä mallitilkun tekemisen jälkeen ja sovittelen mallia silmukkamääriin.

Joskus työ lähtee liikkeelle kivasta langasta, loppu menee sitten vastaavalla systeemillä. Mutta olenpa joskus lähtenyt liikkeelle myös kivasta neulemallista ja koonnut muut osat sen ympärille. Se, että tekisin jotain täsmällisesti jonkun valmiin ohjeen mukaan, on enempi poikkeus, vähintäänkin neulemalli vaihtuu. Tai lanka.

Uutta jämätyötä tulossa

Kaivoin seuraavan satsin jämälankakasastani, tällä kertaa hempeitä sävyjä.

Tästä tulee isona taas peitto, dominoruutuina. Työ etenee kuin itsestään telkkaria katsoessa, kun muuta mielialaan sopivaa ei ole kesken juuri nyt -  ei ole edes liian kuumaa villan neulomiseen. Likkapimu jo ilmoitti voivansa lainata tätä peittoa itselleen.

Huonosti suunniteltu on jo melkein valmis! Ehkä jos lankaa jää, voisi tehdä vielä jotain reunusta peitolle.

Kässäkirjakuukausi 3/30

Helvi Pyysalo: Kankaiden sidokset (1951, painos 1980, WSOY) ja Kankaankutojan työvälineoppi (1968, painos 1978)

Tässä ovat viiden vuoden opintojen ajan 1980-luvulta oleelliset kirjat, ne näyttävät tosin kymmeniä vuosia vanhemmilta kirjoilta, mutta silloin ei kai ollut olemassa muuta tuoreempaa kirjaa kankaiden sidosten opetteluun (googlasin, nyt löytyy uuudempi kirjakin jo vuodelta 2009). Samaa sarjaa on myös kolmas ohut kirjanen Kankaankutojan laskuoppi, jota en tähän hätään löytänyt.  Näiden avulla sitä opittiin kaikki tarvittava kankaiden sidoksista, mallien tarkasta langanmenekin laskemisesta ja loimen rakentamisesta kangaspuihin..

Vaikka en ole kutonut parikymmeneen vuoteen yhtään kangaspuilla, on oppi mennyt sen verran selkäytimeen, että osasin laittaa tutun kangaspuihin loimen poppanaa varten ilman että piti luntata mistään apua, vaikka oli kyse vielä vanhoista pyöräspuista, joilla en ole edes koskaan kutonut itse - koska yleisemmin nykyisin käytössä ovat vipupuut.

Huomaan unohtaneeni tosi paljon, ihan perusasioita jo, ehkä otan unilukemiseksi nämä - ei ainakaan satu nenään näin pieni kirja, jos sattuu nukahtamaan kesken lukemisen.

Bambulankassissa

Keväällä valmistuneen tunikan jälkeen käsiini jäi reilusti bambulankoja vielä. Onneksi keksin, että multa puuttuu kesäkassi, joten mallin mietintää ja pohtimista seurasi sitten tämä:

Valmis kesäkassi, joka jämähti muutamaksi viikoksi odottamaan viimeistelyä. Tekemisen pohjana oli Kotivinkin sivulta löytynyt neulottu kassi, tosin muutama muutos siihen tuli tehtyä (ohje linkattu tänne). Kannakkeeksi tein vain yhden ainaoikein hihnan ja suljen kassin vetoketjulla ja tein sen sisälle irrallisen, pelkällä letitetyllä nyörillä kiinnitetyn  avaintaskun, jossa on myös vetoketju. Ompelutarvikkeista kotoa löytyi kaksi ihan sopivaa vetoketjua, ei tarvinnut ostaa mitään tähän työhön, kun bambun vahvistuksena olevaa mustaa kalalankaakin oli kotona valmiina,

Ongelma taas on se, että vieläkin jäi bambulankaa kerätolkulla...mitäs siitä seuraavaksi väkertäisi? Ison kasan tiskirätejä? Kassin seuraksi on jo olemassa kuusi erilaista kassin väreillä tehtyä paitaa tai tunikaa odottamassa käyttöä.

Kassista löytyy jotain uutta, seuraavaan hommaan hankittua - ihme kyllä, pelkkää valkoista lankaa tällä kertaa, annoin itselleni luvan ostaa, kun Lankamaailman kesätarjous on vielä voimassa. Tulossa on siis joskus valkoinen, vähän pidempi, ehkä taskullinen, pitsillä raidoitettu vähän renttumainen neuletakki.

Otsikosta puuttuva tavu on ihan tarkoituksella jäänyt - vai mitä?

Kässäkirjakuukausi 2/30

Kerttu Aho, Pulmu Hellevuo ja Toini Niemi: Lankatöitä omin käsin, painovuosi 1976, WSOY

Tähän käsityöopintojen alussa pakollisena hankittuun tosi vanhanaikaiseen kirjaan palaan edelleen usein, ainakin silloin, teen sormikkaita ja pitää miettiä silmukkamäärät kuhunkin sormeen.

Muutakin tulee tarkisteltua välillä. Kirjassa on käyty läpi perusteet neuleista sekä käsin että koneella, virkkauksesta ja koukkuamisesta ja myös muista lankatyötekniikoista. Siinä on mukana valmistusohjeista ja neuleiden kaavoja sekä luettelo sen aikuisista langoista - siitä löytyy jopa yksi tuttukin lanka, Novitan Florica! Lankojen ryhmittely on omanlaisensa, villalankoja ulko- ja sisäkäyttöön, kulutus- ja sukkalangat jne.

Kirjaan olen lisäillyt pikkutarkan neuleopen vaatimuksesta käsin tekstiä. Kirjan alkulehdille olen kirjoittanut open pyynnöstä näin:
           1) lanka
           2) työvälineet
           3) käsiala
           yhdessä tuottavat tarkoitukseen sopivan, hyvän tuloksen.

Siinäpä ohjetta, tähän olen pyrkinyt jo 30 vuotta ohjeen saamisen jälkeen, vaihtelevalla menestyksellä.

Välipala-kassi

Esittelin jo aiemmin kokeiluun ostamaani modaali-hamppu-puuvilla-lankaa. Tein siitä nyt välipalana kylkiäisenä saamani ohjeen mukaisen verkkokassin kokeillakseni lankaa ja sen neulomista. Näppärä malli, ensin pohja edestakaisin-neuleena, sitten poimitttiin suorakaiteen muilta kolmelta sivulta silmukat ja jatkettiin pitsineuletta ilman mitään langan katkaisemista,

Ihan hyvältä lanka tuntui näpeissä, oli helppo neuloa ja valmis pinta tunuu sekin hyvältä, pehmeää ja taipuisaa, etenkin oli käytössä isot puikot - ei tunnu yhtään puuvillalta. Sitä voisi hankkia myös isompaan työhön, ehkä - jos vain saan työlistallani olevia viimeistelyjä vielä vähän edistettyä lisää.

Ommeltujen hihnojen päälle laitoin vielä napit siistimään - vasemmanpuoleinen hankittu Tigeristä ja oikeanpuoleinen on Paapon.

Ekassa kuvassa on mukana tämän kevään hankinta, uusi kaitaliina, joka oli käytössä ekaa kertaa Likkapimun Prometheus-juhlissa, se on mun suosikkini juuri nyt väreiltään ja kuvioinniltaan, tekijä on Nadja Wedin ja sarja nimi  House sparrow  (Hemtexin sivuilla lisää). Samaa sarjaa on olemassa myös muita tekstiilejä ja pyöreä tarjotin, jonka ripustin meillä seinälle. Mallia saa eri taustaväreillä, vaalea turkoosi, valkoinen, musta tai vaaleanpunainen.

Huom. pakko mainita myös telkkä-lautasliinatelineen tekijä, veljeni