tiistai 30. kesäkuuta 2015

Valmis jämälankatyö

Koska kaikki paikat meillä kotona tuntuu tursuavan käsityötarvikkeiden nyssäköitä ja pussukoita, mun on saatava pienennettyä varastojani, niin olen päättänyt kevään kuluessa ja niin myös teen. Aina ennen kuin ostan uutta lankaa, kaivelen laatikoitani ja pussejani, joista löytyy vaikka mitä yllättävää ja unohtunutta. Osan varastolangoistani ja myös ompelemattomista kankaista kierrätin jo keväällä Marttojen keräykseen, mutta eivät ne kovin isoa koloa saaneet aikaan, pienen hyvän alun kuitenkin.

Kasasin keväällä kaikki melkein esihistoriallisetkin Nalle-kerät ja muut vastaavan paksuiset kerät olohuoneen lattialle ja ryhmittelin niitä väreittäin sopiviksi kasoiksi tarkoituksenani tuhota ne esim. torkkupeitoiksi joko neuloen tai virkaten. Tässä yksiväristen jämien yhteiskuva:


Tämä kassillinen oli eka viritys siitä kasasta.


Muutaman viikon tv:n katsomistyönäni on ollut kirkkaanvärisistä jämistä neulottu aaltokuvioinen raidallinen torkkupeitto, johon sai upotettua paria eri vihreää ja oranssia sekä punaista ihan sulassa sovussa....ainakin meikäläisen väriharakan mielestä. Helppo työ, ei tarvitse ommella palasia yhteen, langanpäät pitää vaan päätellä.



Seuraavaksi sitten pitää miettiä seuraavan lankakasan kohtalo, peittoa jollakin toisella mallilla varmaan? Vaikka dominomallilla, ettei tartte yhdistellä kappaleita siinäkään. Väreinä valkoista ja muita hempeämpiä värejä.

Ainakin kovasti lämpöä arvostavat kissa-apulaiset arvostavat villapeittojen määrän kasvua huushollissamme, eivätkä pahasti valita väreistäkään, kiitollisia asiakkaita!

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Aikuisten junasukat

Välipaloina loppukeväällä väsäsin itselleni sukkia, aikuisten versiota pikkuihmisten junasukista. Tein kahdella eri vahvuisella langalla sukat, jämälankakasseista poimin Novitan Jussia (pun.,) ja Nallea (sin.). Ihan kivat tuli, kyllä näitä kelpaa pitää vaikka näillä kesäkeleillä. Sukkaparit ovat melkein samanlaiset, pienet erot vain vahvistetussa kantapäässä ja silmukkamäärissä.


 
Tuo Jussi-versio on vain vähän tökkö tehtävä, se seistä möllötteli kahvitauolla pystyssä ihan itsekseen.
 
 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Värillä on väliä 3

Nämä vakiokävelylenkillä ihan Tikkurilan uuden hienon aseman läheltä napatut kuvat ansaitsevat tulla esille, samalla voi vähän kirjoitella taas väreistä.

Lähellemme on tulossa uusia kerrostaloja kahden korttelin verran, kerrallaan koko korttelin ympäri kivasti perinteistä maalaistalon umpipihaa muistuttaen. Osa taloista on vielä ihan rakenteilla ja maalaus vasta aloitettu, osassa jo asutaan. En ole ihan varma, mikä on lopullinen väri, mutta lupaavalta näyttää tässä vaiheessa, ainakin mun silmissä.

 
Toinen talorykelmä on pääväriltään yllättävänkin tummanruskea kadun puolelta, mutta pihan puoli on maalattu sitruunankeltaiseksi! Lisäksi sisäänkäyntien syvennyksissä on kirkas tehosteväri, kussakin omansa, helpottamassa esimerkiksi lasten kotiintuloa oikeaan rappuun. Porttikongissa näkyy jopa kahta keltaisen sävyä ihan vierekkäin. Tehosteena näkyy vielä vähän vaaleansinistä.


 

Toisessa taloryhmässä, joka on enempi keskeneräinen, on ulkopintaan yhdelle sivulle on tulossa hempeän taivaansinistä, kadunpuolelle tulee samaa ruskeaa kuin naapurikorttelissa  ja sisäpihalla on myös keltaista, sellaista lähinnä appelsiininkeltaista - mikäs olisi tätä värikylläisyyttä tuijotellessa pikkuparvekkeelta, ihan kuin asuisi jossain etelässä. Tehosteena vielä jonkin verran vihreää metalliosissa ja kulkukäytävän seinässä.


 

Mieluummin näin kuin pelkkää betoninharmaata tai tasaruskeaa, iso kiitos värien suunnittelijalle!




Värien lisäksi talojen katoista on tehty jännällä tavalla viistottuja, katto on matalampi keskellä taloa ja kulmissa korkeampi, ihan kuin jossain näköharha-kuvissa. Menee perspektiivi sekaisin niitä kauempaa katsoessa.


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Arkistojen aarteita, (lähi)historian havinaa 4

Tämä lähihistoriallinen pieni sarja pitänee julkaista nyt, koska se on ajankohtainen juuri tänään. Viime jouluksi Likkapimulle neulomani lapaset ja niiden kaveriksi tehdyt sukat ovat saaneet inspiraationsa tänään Helsingissä ekaa kertaa esiintyvän One Direction -bändin jäsenten kotimaiden lipuista. Pääosa bändin pojista on kotoisin Briteistä ja yksi Irlannista - innokas fani kiljahti onnesta, kun sai nämä paketista jouluna. Toisessa joulupaketissa oli lippuaihetta lisää, vastaavat lippukuvioiset palat rannekoruun.

Lapaset ovat malliltaan ihan peruslapaset. Tein ne kahdessa osassa ranteen resorin jälkeen, ensin yksivärisen kämmenosan ja kiilapeukalon ja sitten Irlannin lipun raitoina ja Union Jackin intarsiana ja kapeat raidat virkaten. Lapasten kärki on tehty pyörönä yhdistäen kappaleet, lopuksi virkkuukoukulla tehtyjen raitojen jälkeen oli ikävin vaihe eli kappaleiden yhdistäminen.


 
 Likkapimu on tänään konsertissa, mutta lapaset ja sukat ei, onneksi sen verran tarkenee.

Jätkänpätkä sai tasapuolisuuden vuoksi samaan aikaan myös tähtilippu-sukat, idea on pummattu Lankahelvetistä eli täältä.

 
Näiden kaikkien tekemiseen taisi löytyä kotoa jemmoista kaikki värit, Maijaa, Nallea jne!


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Huiveista huvia

Kun on käytössä lempivärejä ja malli, jota voi tehdä suunnilleen silmät kiinni, silkka huivihuvi on kyseessä. Puhtia tekemiseen tuo se, että voi seurata, miten värit asettuvat valmiissa huivissa.


Näille langoille on valikoitunut Ravelrysta löytynyt ohje missonikuvioinen siksak huivi.

Nämä pallerot ovat ihan sellaisia kivoja hypistelylankoja - kaupassa on kiva pyöritellä käsissä ja ne myös tarttuivat näppeihin melkein väkisin. Melkein parasta niissä on langan 'vyötteen' teksti:


Myös lopuista pallokeristä tulee varmaan huiveja isona, yksi puna-musta-valkoinen ja toinen sini-punainen - eihän huiveja voi olla liikaa yhdellä tädillä (ja voihan ne antaa lahjaksi?)


torstai 25. kesäkuuta 2015

Lankoja kokeilussa

Kävin täydentämässä jämälankatyönä aloittamani bambutopin lankoja ja silmiin sattui - no kun piti vähän myös katsella ympärilleen Lankamaailman kesäalessa - muutama uusi kivalta vaikuttanut kesälanka.


Jostain on ilmaantunut tarve tehdä pitsimekko itselle, sen malli löytyi ihan uudesta eestiläisen käsityölehden numerosta. Nappasin sitä varten mukaan kaksi mukavanpunaista sopivanpaksuisen langan kerää kokeiluun ja hypisteltäväksi. Molemmat ovat merseroitua puuvillaa, pitää vaan päättää, kumpi väri olisi kivempi.


Turkoosi lanka, Onionin Hemp+Cotton+Modal on mielenkiintoinen sekoitus, joka tuntuu sormissa mukavalta. Hamppua ja modaalia en muista langassa kohdanneeni aiemmin. Aluksi teen siitä varmaan kesäkassin langan mukana saamani ohjeen mukaan. Mutta ehkä myöhemmin joku kesäneuletakki tai - paita, kaapistani tuntuu puuttuvan sellainen rento ja löysä neule - kunhan keksin, mikä väri olisi hyvä. Oranssi? Vaaleansininen? Vai sittenkin valkoinen?

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Eniten syntyy: mitä, mistä ja miten


Eniten vuosien varrella olen ehdottomasti tehnyt neuletakkeja, jakkuja sekä paitoja sekä pipoja ja huiveja itselleni, toki unohtamatta lapasia, sormikkaita ja sukkia pakollisina välipaloina. Ja samoja juttuja toki olen tehnyt myös omille lapsilleni. Lähipiiri on saanut pääasiassa vauvojen ja pikkulasten junasukkia ja kypärämyssyjä sekä joitain neulepaitoja lahjoiksi.

Lempin ja Helmin sukat 
Ullan arkistoista löydettyä revontuli-huivia, vähän sovellettuna reikäisempänä versiona, olen tehnyt koko lähipiirin naisille lahjaksi, seuraava on kai jo 10. huivi tällä mallilla.
 


Ylin ja alin lahjaksi, vihreänturkoosi jäi itselle
Materiaalina käytän mieluiten villaa tai tarvittaessa kestävämpää villasekoitetta ja bambua tai bambusekoitetta. Viime aikoina kaupasta olen kotiuttannut myös pellavaa, jota olen kutonut kangaspuilla eniten, nyt se kiehtoo myös neulottuna. Samoin alpakka ja silkki sekoitteena muiden kuitujen kanssa. Tekokuitu 100-prosenttisena ei oikein tunnu hyvältä mihinkään työhön kesäkäyttöön sopivia viskoosikankaita lukuun ottamatta. Yksi poikkeus tähänkin sääntöön on, tein perheen naisväelle muutama kesä sitten minipontsot ja kesäkassit Novitan kierrätyslangasta Flip flopista, joka oli kehrätty vanhoista muovipulloista. Pontsoja pystyy pitämään paisteessa hartioiden suojana ilman suurta tuskaa, vaikka virkatessa lanka natisi ikävästi.



Tekniikoista neuleet ovat hallinneet tekemistäni pitkään. Neuleissa innostuin perustaitojen jälkeen kirjoneuleista, tykkäsin sommitella itse kuvioita  ja miettiä niihin värejä. Sitten kokeilin intarsiaa vähän joka paikassa, alla siitä esimerkkinä pitkäaikainen suosikkipaita


Viime vuodet olen suosinut erilaisia pintaneuleita, palmikoita, oikeilla ja nurjilla silmukoilla tehtyjä kuvioita sekä pitsineuleita tai/ja raitoja tai muuta värien yhdistelemistä.

Parina viime vuonna ekana jo ennen kouluunmenoa oppimani lankatyötekniikka virkkaus on noussut taas rinnalle ja melkein ohi, mahtaako olla ikäkysymys? Virkkauksen suhteen olen aika kaikkiruokainen, pelkkä pylväspinta kiinnostaa tai sitten pitsi tai ruutuvirkkaus ja samalla tavalla ihan kaikki, mitä koukulla saa aikaan. Kun löysin keväällä tämän sivuston (jota ei ole enää edes vähään aikaan päivitetty) sormet syyhyävät yhteen jos toiseenkin tätimäiseen virkkaushommaan ideoiden sivuston kuvien pohjalta. Jotain jo teinkin, kukkakoristeita tyynyihin, jotka saavat paikan oranssilla päiväpeitteellä, kunhan saa ne vaan ommeltua.


Pätkävärjätyt langat ovat kiinnostaneet paljon erityisesti pienissä töissä, mä kun innostun väreistä ja niiden sotkemisesta muutenkin helposti ja olen siksi ostanut kerän pari aina kun joku vastustamattoman iiiihana väriyhdistelmä on tullut vastaan. Nyt taidan onneksi olla pääsemässä irti niistä, ainakin melkein, kunhan saan vielä tuhottua varastoidut hankinnat johonkin.




Kaduttaa nyt jälkiviisaana kunnolla, etten ole kuvannut tai edes kirjannut ylös kaikkia tekeleitäni, monista opiskeluaikaisista töistä onneksi löytyy (dia)kuvia. Iso osa töistäni on tallella, onneksi, koska koen kovin vaikeaksi hävittää itse tehdyn työn.

Tilasin itselleni kangasmerkkejä omiin tekeleisiini kiinnitettäväksi, niissä on kuvituksena toinen lempieläimistäni, pingviini. Merkeissä on mukana värejä vaikka muille jakaa, joten pitäisi löytyä joka työlle sopiva nimilappu.




tiistai 23. kesäkuuta 2015

Työn alla nyt


Vanhimmasta päästä ekana mulla on tekeillä on vanhan nahkaisen nojatuolin päälle virkattava huppu isoäidinneliöistä. Kissat, varsinkin nykyisiä apulaisia edeltänyt kaksikko, ovat tuhonneet nahkaa monista kohdista, mutta tuoli on mukana istua. Kielon mieleen tuovasta pätkävärjätystä langasta virkattuja paloja on jo kassillinen, ehdinköhän koota ne hupuksi ennen kuin tuoli hajoaa lopullisesti? Pätkävärjätty lanka oli kompromissihankinta, ei tartte piilotella tai päätellä langanpäitä niin paljon. Päällisen värin piti olla mun mielestä ehdottomasti vihreähkö, koska päällisen raoista pilkottava tuoli on vihreää nahkaa ja vihreää meiltä kotoa löytyy muutenkin.


Melkein valmiina on surutyöni, jonka aloitin saatuani tiedon isäni menehtymisestä pari vuotta sitten, jonkinlainen nettiohjeiden klassikko kai, Hupsistarallaan Villi Pohjola peite. Peitto iski tajuntaani heti hulvattoman hauskana ideana ja osittain myös vanhan suosikki-tv-sarjani mukaan nimettynä. Siitä puuttuu enää lähinnä viimeistely, silmät sun muut. Erona alkuperäiseen ohjeeseen tein sen yhtenä kappaleena intarsia-neuleena - ei ihan fiksua ehkä, koska lankojen selvittelyyn meni välillä puolet ajasta. Kuvaa ei tässä ole, ilman silmiä ja muuta viimeistelyä olevat otukset eivät ole kovin kuvauksellisia.

Pari viime kesänä aloitettua puuvillapitsityötä odottaa tätä kesää ja pihallavirkkauskelejä. Mustasta langasta on tulossa pääkallokuvioista pitsihuivia (tai liinaa), mun versiossa tulee kapeaa pitkää huivia kolmiohuivin sijasta, pääkalloihin löytyi ohje täältä Silmukoita-blogista.


Ohuemmasta valkoisesta virkkauslangasta aloitin viime kesänä ison pöytäliinan virkkaamisen pitkän ajan vastaan pyristelyn jälkeen. Malli alkoi jostain syystä kiehtoa jo virkkauslehden kansikuvassa aikanaan, se oli pakko ostaa. Ja sitten hankkia langat siihen. Ei mulla ole liinalle sopivaa pöytääkään olemassa, mutta minkäs pakkomielteelle mahtaa.


Toinenkin iso liina odottaa ihan viimoista viimeistelyä (lue kunnon pingoitusta), kuusikulmainen vaaleanvihreä rypäle-aiheista ruutuvirkkausta oleva työ - se taisi aikanaan aloittaa nykyisen vimmani virkata. Enpä ole vielä saanut sitä pingotettua mihinkään kotona. Jos joskus saisi sen laitettua takapihan pergolan pihapöydälle päiväkahveja juhlistamaan...jos nyt tarkenee ulkona kahvitella ilman pilkkihaalaria tänä kesänä.


Syksyltä jäi kesken käden murtumisen takia Novita-mallilla ja -langoista tehtävä paksu luumunvärinen (lanka on kuvan väriä selvästi punaisempi, osin harmaa) pitsitunika. Ehdin vaan todeta ohjeen pitsimallin epämieluisaksi tehdä ja löytää toisen tilalle juuri ennen kaatumistani.


Kesken on myös vasta eka kokeiluni (jääräpäinen kun olen ja enkä tykkää käännellä tehdessä sylissä isoja kappaleita) tehdä neulottu lyhythihainen mekko/tunika ilman saumoja  aloittaen pääntiestä. Ohje on ollut vuosia sitten Käsityökerhon lähdessä. Sen aloitin ihan väkisin käsi kantositeessä, mutta ei neulominen oikein onnistunut. Mekkonen  kaipaa varmaan ihan uutta yritystä syksyllä - tai sitten keksin langasta jotain muuta, jos sen värit vielä jaksavat miellyttää (ohjeen Noron korvanneet Lankamaailman langat on ostettu jo ainakin kaksi vuotta sitten).



Tv-työnä on menossa Kappa-huivi Veera Välimäen kirjasta, kuten niin monella muulla tuntuu olevan työn alla tai jo valmiina. Lankana on ohjeen mukaista Malabrigo Silpace -lankaa kolme väriä ja täydennyksenä vielä kerä Lamana Piura -lankaa. Se ehkä ehtii syksyksi valmiiksi?


Uusimpana listalla on tv-työksi hyvin passaava bambulankatoppi jatkona tunikalle ja kassille (ja sitä ennen muutamalle vanhemmalle paidalle/topille) - olen usein ostanut kerralla koko pussin eli 500 g jotain Blend Bamboo-väriä töihini Lankamaailmasta ja jämälankoja oli kertynyt aika montaa väriä. Löysin idean raidalliseen toppiin Käsityökerhon lehdestä. Piti vaan hakea yhtä vähiin mennyttä väriä kerä lisää. Nyt työ on alussa, tällä kertaa poikkeuksellisesti pyöröneuleena, yritän välttää saumoja ja päästä arvioimaan jämälankojen menekin paremmin, kun molemmat kappaleet syntyy yhtä aikaa.



Siinähän on listaa, mistä valita...aina kun tarttis tarttua johonkin.



maanantai 22. kesäkuuta 2015

Värillä on väliä 2

Ihan pakko laittaa nämä kuvat näytille heti - jo useampana vuotena olemme käyneet katsomassa Haagan alppiruusupuiston kukintaa, rhodoja ja atsaleoita, aina yhtä ihania ja hyväntuoksuisia. Tässä eilistä kuvasatoa:








kotimainen vahvantuoksuinen versio




tätikin sopii väreihin, hyvä suojaväri näköjään
Enpä osaa päättää, mikä kukista on ihanin - kannattaa mennä katsomaan ja nuuhkimaan, jos sattuu asumaan lähellä, mutta ainakin viimeistään ensi vuonna!