lauantai 30. toukokuuta 2015

Arkistojen aarteita, historian havinaa 2


Tällä kertaa kaivoin esille kangaspuilla kudottua, jotka jatkavat edellisen arkisto-postaukseni värienkäyttöön liittyvää teemaa.

Ihan ekana työnä kankaankudonta-opintoja aloittaessani olivat rohdinlangasta kudotut pellavapyyhkeet. En vieläkään tiedä miksi, niistä piti aloittaa, ehkä yritettiin ottaa meiltä aloittelijoilta luulot pois. Itse en ollut edes kunnolla nähnyt kangaspuita ennen tätä, saati sitten että olisin kutonut jotain. Hakeuduin tähän koulutukseen, koska halusin viettää välivuotta lukion jälkeen ja miettiä, mikä musta tulee isona ja samalla kokeilla kutomista.

Kaikkien perustaitojen opettelu tikkuisella ohuentuntuisella, helposti katkenneella rohdinpellavalangalla (nro 8) ei ollut kovin kivaa, mutta ei se onnistunut mua lannistamaan, sillä käytin aikaa yhden välivuoden sijasta viisi vuotta eli kahden tutkinnon verran kangaspuiden parissa.

Käytin pilottipyyhkeissäni lähes samoja värejä kuin ekassa omassa villapaidassani. Kangasta, jossa sidoksena on ihan yksinkertainen 4-vartinen perussidos eli bataviatoimikas,  syntyi kaikista hankaluuksista huolimatta useita metriä, ei kuitenkaan tarpeeksi vaadittuihin kuuteen pellavapyyhkeeseen. Kun otin tätä kuvaa yhdestä pyyhkeestä, löysin siihen kiinnitetyn nimilapun, eli eipä vaivalla väännetyt tuotokset ole olleet käytössä.

Toinen historiallinen pyyhe on kudottu pian viidennen opiskeluvuoden jälkeen. Olin ostanut omat kangaspuut ja käytin jostain edullisesti hankkimaani paksua rohdinlankaa (nro4) toisen kerran pyyhkeissä. Väriskaalassa on jotain samaa kuin uudemmassa arkistovillapaidassani. Pääväriksi tuli tumma violetti, mukana vähän vihreää (vain yksi raita toisessa reunassa, ei näy selvästi kuvissa), turkoosia ja fuksianpunaista. Malli, jossa sidoksena on myös toimikasta, vuorotellen kude- ja loimivaltaisena,  syntyi laskemalla tarkkaan hankittujen värien riittävyys, ensin pinta-aloina ja sitten loimen ja kuteen raidoiksi sommiteltuina. Näistä kahdesta isosta kylpypyyhkeestä tykkään edelleen kovasti, jonkun (jokuuu?) vaan pitäisi pehmittää ne ennen pyyhkeenä käyttämistä.

Ja kun nämä kaksi tuotosta laittaa vierekkäin, tule mulle ainakin ihan sama fiilis kuin villapaitojen kanssa. Alemassa kuvassa on kylpypyyhkeen toinen puoli.



 
 
Tässä kirjoittaessani huomasin, että kudontasanasto alkaa olla hävinnyt päästäni - pitää varmaan alkaa kerrata vaikka kankaiden sidosten nimiä.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Lempikäsityöni juuri nyt


Kaivelin kaapistani jo aiemmin valmistuneita töitäni, erityisesti niitä, jotka ovat etsiytyneet päälleni muita useammin ja mieluummin.

Menneenä talvena olin eniten ihastunut jämälankakasasta esiin kaivautuneita kasasta pieniä neuleita: ihanasta Marimekon alepaidasta ideansa saaneet jämälankasukat, -tuubihuivi ja –pipo sekä sormikkaat. Nämä hippivärit alkoivat pyöriä mielessä paidan kotiutumisen jälkeen ja varsinkin sitten, kun löysin niitä kaikkia laatikoideni syövereistä kotona. Ensiksi tein pienen tuuvihuivin, Veera Välimäen Suuren käsityölehden ohjetta soveltaen, kaksipuoleista palmikkoa ja välissä ainaoikein-raitaa, jossa pääsi kokeilemaan väriyhdistelmiä Ja kun lankaa tuntui riittävän, sarja kasvoi neliosaiseksi (pipo oli jossain hukassa kuvaushetkellä, siinä on sama idea kuin sukkien varsissa, sileän nurjan raitoja vihreällä pohjalla).




Tai vaikka oma muunnelma Bacchus-klassikosta ihanasta (muistaakseni Lang Jawoll Magic) langasta, tein harvakseltaan langankierroilla pitsirei'illä vinoviivoja  ja reunaan virkkasin kapeaa pitsiä ketjusilmukkakaarilla. Se on ollut kaksi talvea oli käytössä samasta langasta tehdyn makkarapipon kanssa. Kuvassa, pesua odottamassa, huivi ei näytä enää kovin uudelta, mutta ei se käytössä ole vielä mitenkään mennyt huonoksi.



Huivi, jota olen ahkerasti pitänyt, on virkattu väriensä takia aikanaan hankitusta Novitan Tico tico langasta - siitä olen tehnyt myös monta muutakin työtä, pari pipoa, lapaset ja  poikittain neulotun, lyhennetyillä kerroksilla muokatun leveähelmaisen tunikan. Mutta tässä on esillä on vain huivi, joka oli ekana pakko saada tehdä. Käytin siihen lopulta pitkän pohdinnan jälkeen moneen työhön jo käyttämääni virkkausmallia. Huivi on pysynyt hyvänä jo kolmen tai neljän talven käytön! Se on sopinut väriltään aika moneen eri takkiini, näihin väreihin en tunnu kyllästyvän ollenkaan.




Myös kolmas huivi pitää mainita, myös se sai alkunsa langasta, pätkävärjätystä Nallesta, jossa oli mukana lempivärejäni. Malli on jostain löytynyt netin kautta, alun perin ohjeessa oli käytössä puuvillaa ja ohjeessa oli tehty pienempi huivi, mutta yläreunasta aloitetun huivin kokoa oli helppo kasvattaa ostetun langan määrän mukaiseksi (muistaakseni kaksi kerää meni).



Vaiko onko se sittenkin ikioma kehitelmä, hiirenharmaa Boyfriend-työnimellä kulkeva taskullinen monikäyttöinen reilunmittainen joustinneuleneuletakki. Tein sen edullisesta norjalaisesta villasekoitelangasta. Se on vaan yhden talven aktiivisen käytön jälkeen melkein jo nypyistä pilaantunut, pitänee tehdä uusi versio paremmasta langasta joskus. Takki ei näytä kivalta vaakatasossa kuvattuna, päällä se on ihan jees, sopii hyvin hävittämään näkyvistä mahamakkarat.


Tai tällä hetkellä uusin valmistunut työ, bambulankatunika, lankana Lankamaailmasta ostettu Hjertegarmin Blend Bamboo, joka on tehty Omakoppa-blogista pihistetyn idean pohjalta  vanhan lempitunikan mitoilla. Tässä on parasta se, että melkein kaikki langat/värit löytyivät jäminä aiemmista omasta lankavarastosta, joka hupeni hyvin, vain pari kerää uutta väriä hankin lisää. Pieni ongelma tunikassa on kaikesta ennakoinnista huolimatta se, että se saa käytössä koko ajan vähän likaa pituutta venymisen takia.




Jatkonosana samoista langoista mustalla kalalangalla vahvistettuna on tulossa kesäkassi, joka mukailee Kotivinkin sivuilta löytynyttä ohjetta Lisään kuitenkin kassin sulkemista varten taskuvarkaiden kiusaksi vetoketjun ja teen yhden pitkän olkahihnan eri tavalla. Ja kolmas osa sarjaa tulee varmaan olemaan pikkulaukku töihin puhelimia sun muita varten, koska lankaa tuntuu riittävän vieläkin.


Toinen tämän kevään työ on silkkialpakkahuivi, joka syntyi Marks & Kattensin Alpaca Silk langasta, jota oli pakko ostaa sen värin ja tunnun takia. Päädyin virkkaamaan siitä klassikkokuviolla huivin, koko lailla samanlaisen, joka mulla oli jo teiniaikana vaaleankeltaisena versiona ja joka on hävinnyt johonkin. Hapsujen sijaan virkkasin kolmiapiloita ketjusilmukkaketjujen päähän. Lankaa meni tasan hankkimani 250 g, vain muutama metri jäi.





Omakopan innoittamana, kuten muutamat muutkin, iloitsen edelleen jo pari vuotta sitten valmistuneesta Ilo-takki-versiostani. Lankana on jo edesmennyt Novitan Polku, värin nimi taisi olla paprika. Palan kokoa piti vähän sovitella, hihat virkkasin myös paloista, olkapäässä on puolikas pala ja liitin palat yhteen veti virkatessa saman tien.






No, kaikki ovat olleet usein ja paljon käytössä, mutta vaikea niitä on laittaa järjestykseen. Pahan tapani mukaan jätän tähänkin taas pitkän listan...

Nyt kun itse katson kuvia, huomaan sortuvani usein samanlaisiin väreihin, vain pari poikkeusta on. Fuksia, marjapuuronpunainen, kanerva jne. - samaa maailmaa kaikki.Tekee ihan hyvää huomata se itsekin eli hyvästä syystä kannattaa  kirjoitella ja kuvittaa tätä blogia, kun oppii itsestään uutta.

  

torstai 28. toukokuuta 2015

Arkistojen aarteita, historian havinaa 1

Ensimmäisistä käsitöistä kouluajoilta on tallessa vain rajoitetusti töitä. Osa on pidetty hajalle asti, varsinkin kun ne monet tuli tehtyä mistä sattuu langasta, usein vahvasti tekokuituisesta. Eikä ne ole tuntuneet kaikki ollenkaan säilyttämisen arvoisiltakaan aikanaan. Lisäksi lapsuudenkotiin jääneet työt ovat saattaneet mennä poistoihin äitini hävittämisvimman mukana ihan ilman lupaani tai sitten äiti on purkanut ne ja käyttänyt langat omiin töihinsä.

Mutta jotain löytyy, tässä pieni tarina yhdestä rakkaastani. Tein sen noin 16-vuotiaana 1970-luvun lopulla, lukion alussa. Hankin kasan villasekoitelankoja, joissa oli mukana lempiväriä metsänvihreää ja sen ohessa ruskeaa, valkoista ja mustaa. Sitten aloitin neuloa paitaa ihan omasta päästä sen kummemmin suunnittelematta. Ajatuksena oli kai tehdä rento paita, jossa raidoitus ei ole mitenkään systemaattinen ja raglanhihat. ja nappilista eteen. Eikä ollut apuna käytössä apuvälineitä kuin mittanauha ja sovitus sekä purkaminen, jota ei muistaakseni kovin paljoa tarvinnut tehdä.



Lankaa jäi yli, tein niistä kaulaliinan ainaoikeaa  ja samanlaista raidoitusta kuin paidassa, pituutta sille tuli yli kaksi metriä + hapsut, sekin oli kovassa käytössä (ja saattaa olla myös tallessa jossain arkistossani).

Toinen tässä yhteydessä mainittava pakkopaita (=pakko-tehdä-paita) on sekin aika vanha suosikki, ikää sillä on reilut 30 vuotta. Kankaankudonta-opiskelun alussa eli vuosina 1982-3 löysin Pirkanmaan Kotityön ihanat lankakartat ja Pirkka-langat. Koska silloinen poikaystäväni pyysi ítselleen värikästä villapaitaa, ostin tietty uutta suosikkiani Paksu Pirkka -lankaa ja samalla löysin kivan ohjeen tästä langasta tehtävästä modernisoidusta perinnepaidasta. Poikaystäväni hylkäsi paidan heti helman kirjoneuleraidan jälkeen, koska se olikin ihan liian räikeä. Ei langat hukkaan menneet, tein paidan itselleni ja olen pitänyt sitä joka talvi edelleen.




Näitä kahta on kiva vertailla, kumpikin on tehty mieliväreistä sen hetkisillä taidoilla. Esim. viimeistelyssä on isoja eroja, erityisesti saumojen ompelussa. Molemmissa on melko paksu lanka, jota en kovin usein nykyisin enää osta tai käytä. Mutta nuo värit, jotain kehitystä tai ainakin muutosta on tapahtunut muutamassa vuodessa, vähän ääripäästä toiseen. Värien käyttöä oli pakko testailla kudontaopintojen myötä, omalta mukavuusalueelta oli pakko tulla pois.



Värienkäyttö kyllä tasoittui jossain vaiheessa, siitä lisää myöhemmin, jossain muussa arkistojen aarteet postauksessa - suunnitelmissani on kaivella vanhoja aika ajoin ja tuoda tänne näytille enemmän tai vähemmän huonoja tai hyviä, puistatuksia aiheuttavia tuotoksia.
       

 

 

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Elämäni aakkoset


Aloittelevana bloggarina mulle tulee hiki, jos meinaan ehtiä postailla kaiken sen kivan, mitä kokeneemmat ovat jo tehneet. Ei vaan, poimin vanhempien ideoiden osalta vain mansikat kakusta, tämä lista oli pakko kasata ihan lämmittelynä ja bloggausharjoitteluna - onhan se jatkoa esittelylleni. Mukaan mahdutin vain mukavia asioita, mutta kuvaavaa itselleni on se, etten sitten millään pysty karsimaan vain yhteen sanaan per kirjain. (Kuvia tulossa kohta...)

A
Aamu on paras aika päivästä, saa paljon aikaan, kotona on rauhallista, kun teinit nukkuvat. Arki ja sen arvostaminen, suurin osa ajastamme on kuitenkin tätä. Asenne ratkaisee. Anopinkieli, kasvi, jota kissakaan ei viitsi järsiä.
 
(tämä lainattu netistä, ei oma, vaikka kukkimaan olen omakin saanut, en vaan löydä kuvia siitä)
 
B
Blogger, opettelussa oleva uusi tuttavuuteni. Beatles, nostalgiaa.
C
Canon, kaikki mun omat kamerat ovat olleet, en osaa teknisesti täydellistä kuvausta, mutta tykkään tunnelmista ja muistojen keräämisestä, kamerat on olleet käytössä kouluajoista lähtien. Christie Agatha, joka vuosi tulee luettua muutama dekkari kesäisin, kiehtova henkilö.
D
D-vitamini, talvisin otan reilun annoksen purkista, että jaksan.
E
Esiintyminen muille, tosin vain asiapitoinen sellainen, on ollut kovan työn takana, sairaanloisen ujosta tytöstä on tullut mielellään esiintyvä, usein hyvää palautetta saanut kouluttaja/puhuja. Elokuvat, joissa tarina, hienot maisemat, historiaa.
F
Fazer, parasta suklaata. Farkkuvaatteet iästä huolimatta, en osaa käyttää suoria housuja tai muita tätivaatteita.
G
Gudrun Sjöden, suosikkivaatteideni tekijä. Gmail on pakollinen osa elämää, ajan tasalla pysymistä ja asioiden hoitamista. Great Britain, monien matkatoivekohteiden maa.

 
H
Hassisen kone, teinivuosien suosikki, joka vieläkin saa jalat levottomiksi, häämarssiksi mun olisi pakko saada Rappiolla, jos pitäisi kirkossa tulla vihityksi. Huivit, itsetehtyinä tai ostettuina.
I
Isä, menehtyi pari vuotta sitten, suhteestamme kertoo paljon se, että eka sanani oli kuulema ’iti’. Ikävä, hyvä sellainen ja kauniit, mukavat ja tärkeät muistot. Irving John, pitkäaikainen lempikirjailijani.
Irving Varsovassa 10. syyskuuta 2006.
Wikistä lainattu: kävi myös Suomessa v.2006!
J
Juna, lempparini joukkoliikennevälineistä, teen päivittäisen työmatkan junalla ja lisäksi olen tehnyt muutamia mukavia reissuja Euroopassa. Jälkiuunileipä, melkein yhden leipomon olen työllistänyt syömilläni jälkkäreillä.

K
Kissat, käsityöt, koti, kokkaus, kotoilu, kierrätys, kirjat eli pääosa harrastuksistani ja tärkeistä asioistani. Kevät, paras vuodenaika. Koukku, usein kädessä. Kangas, kudottu tai ostettu.
Mortti ja Vertti
L
Lapset (ks. lisää kohta Ä, äitiys). Listat, niin kuin tämänkin postaus. Live-love-laugh hokema mottona. Lakritsi, nam, terveysvaikutteinen elintarvike, joka nostaa veranpaineeni normaalitasolle (ks. myös S niin kuin salmiakki). Luonto ja langat, ilman niitä ei tule mitään. Leskenlehti, kevään varma merkki. Lipasto on sekä kaunis sana ja oleellinen kaluste kodissa, jossa tavaraa on paljon. Loma, taas kovassa odotuksessa. Leskinen Juice, sanaseppo vailla vertaa.
Nuuksiosta (Mustalampi?)
M
Muumit, hurahdus tuli vasta omien lasten myötä, yleisemmin kaikki Tove Janssonin kädenjälki. Mies isolla M:llä, elämänkumppani, jonka ilmaantuminen elämääni päätti pitkän pahan kauden. Matkat, suosin kotimaata.
N
Nauru pelastaa päivän ja pidentää kuulemma ikääkin. Nappi ja neppi sekä neula, oleellisia välineitä.


O
Omena, olen kuulemma aina syönyt niitä paljon. Osaaminen, omin käsin tekeminen. Onni, joka tulee pienistä asioista, moni niistä löytyy tästä listauksesta. Ompelukone, liian usein jemmassa.
P
Pingviini, ihan pöhkö keräilykohde ja suosikkieläin, tein jo alaluokilla ekan esitelmäni pingiiveistä, nyt kotoa löytyy parisataa erilaista, erikokoista ja eri käyttötarkoitukseen tehtyä hahmoa! Pisamat, kiva vedostaa uudet joka kevät kasvoihin, nyt viime vuosina myös käsivarsissa, isän perintönä, Plan, kummilapsi Etelä-Amerikasta jo toistakymmentä vuotta, pienestä satsauksesta tulee hyvä mieli. Pitsit alkaneet kiinnostaa viime aikoina, keski-iän merkki? Puikot, mielellään puiset.
 
Q
Quit, jos mikään ei auta eikä itse voi vaikuttaa, tämä on paljon rohkeutta vaativa ja lopulta ihan hyvä ratkaisu, ollut pakko käyttää. Question, on aina kysyttävä, jos ei ymmärrä, muuten pysyykin tyhmänä.  Quilt, kokeilin joskus pari peiton verran, mutta tilkkutöitä voisin tehdä enempi joskus.
R
Riippumatto, piti heti hankkia, kun sain oman pienen pihan. Rakkaus, jota on niiiiin monenlaista, ihmisiin, eläimiin, asioihin, ilmiöihin, tekemiseen.
S
Sipulit, melkein aina tekemässäni ruuassa on jotain sipulia. Syksy, se toinen lempivuodenajoista. Salmiakki, terveysvaikutteinen elintarvike, sopii myös vatsataudista toipumiseen. Strelitzia, omituinen mutta kaunis kolibria muistuttava kukka, joka ilmaantuu elämääni 10 vuoden välein, viimeksi vuosi sitten omaan olohuoneeseen:
 T
Tuli ja takka, rauhoittava hetki. Tunika lempivaate, joka on omiaan keski-ikäistyneen naisihmisen kropalle. Tuoksut tuovat muistoja mieleen, vaikka leikattu ruoho, vastapaistettu leipä, iho keväällä auringossa ekaa kertaa, sitrushedelmät tai mummolan tuoksu.
mummola Pohjanmaalla
 
U
Unelmat, joita kohti mennä, elämässä pakko olla tekemisen ja rakastamisen lisäksi. Uuden oppiminen, aina motivoivaa.
V
Värit, erityisesti elämän väri vihreä, ja vanhan piian väri violetti sekä väriyhdistelmät. Vantaa, pitkäaikainen kotipaikka. Västäräkki, lintu jota eniten odotan keväisin. Virkkaaminen. Vapaa-aika.
W
www – muistan kun kauan sitten ekaa kertaa avasin, luin englanninkielisiä blondivitsejä ja ihmettelin, mitä tuollakin värkillä yleensä tehdään ja onko sillä tulevaisuutta. WWF ja sen kautta norpan kummius
Z
ZzZz unessa jo, hyvä hetki päivästä nukahtaa lämpöisen peiton alle kissan ja Miehen väliin. Zen Cafe, huippukeikka vuosia sitten Tavastialla, sain vielä kaikkien bändiläisten nimmarit pojalle.
Y
Yön laulut, moni on jäänyt päähän soimaan, pojan nimenantolaulu Ihmisen poika. Yesterday, lempparilaulu 15-vuotiaana. Yorkshire, upeat maisemat.
 
Wikistä lainattu: Niddersdale
X
X-kromosomit ja perityt ominaisuudet. Hyvä apukirjain tekstiä kirjoittaessa, merkkaan kohtia, joista puuttuu vielä jotain.
Å
Åland, toivelistalla matkakohteena, jäänyt kokonaan väliin kotimaan matkailussa.
Ä
Äitiys, ei ollut ollenkaan itsestään selvää kohdallani, mutta ehdottomasti elämän tärkein rooli, tuloksena Jätkänpätkä ja Likkapimu, fiksut, (liiankin) sanavalmiit ja sosiaaliset teinini.

Tärkeimpiä kuviani, v. 2000 me kolme ekaa kertaa yhdessä
Ö
Öitä, nää unes ötököitä, muistaakseni Leijonakuninkaan hahmojen Timonin ja Pumban toivotus, meillä kotona käytössä usein. Ötökät, ihan turhaan aliarvostettuja tärkeitä otuksia, esimerkiksi käyvät sympaattiset turilas ja jäärä eli upean kotimaisen kierrätystä ja kunnioitusta opettavan lastenelokuvan hahmot

tiistai 19. toukokuuta 2015

Ihan minä itse


Lapseni ja luonto, takkatuli ja riippumatto, yllätysten järkkääminen, värit ja vuodenajat, kissat, koti  ja kierrätys, omin käsin tekeminen, kaikenlainen kotoilu, uuden oppiminen, luova laiskottelu – siinä listaa minulle tärkeistä asioista, ei kuitenkaan kovin tyhjentävästi…kerron täällä lisää myöhemmin ajan kanssa, mutta tästä aloitan nyt.

Jos olisin joku rakennus, olisin punainen leikkimökki. Jos olisin säätila, olisin pilvipouta. Jos minun pitäisi olla joku auto, panen hanttiin, olisin mieluummin polkupyörä. Jos olisin puu, olisin kotipihan pihlaja. Ja lintuna olisin tilhi sen oksalla. Jos olisin sarjakuvasankari, olisin Karvinen eli omapäinen, laiska ja hyvin passattu kissa. – No tämä viimeinen ei taida olla kovin hyvä, ei mene läpi edes kahdelta teiniltäni, jotka valitsivat aikanaan äidilleen pipon, jossa lukee ”touhutäti”. Kotijoukkoihin kuuluu oleellisina osina laiskoja ja passattuja karvisia kaksin kappalein – kotimaisten herukkalajikkeiden perusteella nimetyt katit Mortti ja Vertti(ina).

Käsityöt ovat olleet käytännössä jokapäiväistä hupiani ihan nuoresta, eli koko lailla 40 vuotta jo. Ellen jostain syystä pääse konkreettisesti tekemään mitään jonain päivänä, ainakin suunnittelen ja ideoin uusia juttuja. Ideoita on jemmassa jo monta kertaa enempi kuin aikaa tulee ikinä löytymään niiden toteuttamiseen. Myös käsityöalan koulutus löytyy, leipätyöni on onneksi ihan muulla alalla. Käsityöt ovat tapani rentoutua ja tyhjätä pää sekä vastapainoa työlle, jossa syntyy konkreettista valmista kovin harvoin.



Hommailen käsitöiden ohessa kotona muutakin, leivon ja teen ruokaa uutta kokeillen, sisustan, luen, rapsutan kissoja ja pientä pihaani – kaikki ne tulevat näkymään täällä jatkossa, vaikka käsitöitä varmaan painotan. Kässäilyn, kokkailun ja kissojen lisäksi minua kiehtoo kierrätys. Käyttökelpoisen tavaran tai materiaalin poisheittäminen tuntuu pahalta, joten yritän miettiä, miten voisin kaikkea hyödyntää ja lopulta, ellei se onnistu, kuskaan kuorman tavaraa Konttiin tai Kierrätyskeskukseen. - Mites tähän nyt tuleekin niin paljon k-sanoja?

Muiden blogeja olen seuraillut jo aikaa, paljon kaikkea kivoja ideoita ja kiinnostavia linkkejä olen löytänyt ja hyödyntänyt, mutta omaan riittää rohkeus ja aika vasta nyt. Tarkoituksena on myös satsata kuvaamiseen paremmin, ajan kanssa, ehkä bloggaaminen tuo puhtia siihen. Aluksi keskityn enempi tuhanteen sanaan kuin kuvaan ja opettelen kantapään kautta, mitä kaikkea blogissa voi olla.
 

Käsitöihin liittyviä välineitä ja materiaaleja on nurkissani yllin kyllin, melkein yhtä paljon kuin ideoita. Mutta pullonkaulana on tila, sitä meillä on kotona liian vähän, kaikki pitää kaivaa joka kerta erikseen esille, kun inspiraatio iskee. Ompelu hoituu ruokapöydän päässä. Kangaspuuni ovat oleilleet varastossa siitä asti, kun muutin opiskeluajan yksiöstä isompaan perheasuntoon – eivät ole yksiön makuualkovin jälkeen muihin koteihin enää mahtuneet sisälle. Onneksi lankakerät, koukut ja puikot mahtuvat helposti mihin vaan ja niitä on helppo liikutella, niitä hyödynnän eniten tällä hetkellä.

 
Käytän liian usein laiskuuksissani apunani valmiita ohjeita tai kaavoja vaikkakin aina jotenkin soveltaen tai yhdistellen useampaa ohjetta. Haaveena on jatkossa haastaa itseäni enempi ja tehdä ihan alusta asti ideoiden omia töitä ja ehkä jopa kirjoitella ohjeita niistä.
 
Miksi mulla on Narut umpisolmussa? Koska se Mies, joka asuu meillä, kommentoi kässäilyni sen olevan ’umpisolmujen tekemistä naruihin’. Onneksi hän sentään usein varmistelee, onko mulla naruja riittävästi vai pitääkö lähteä narukauppaan.



Kesää odotellen, keväästä nauttien

Satu