tiistai 9. tammikuuta 2018

Linnut linnut

Tämä jatko-osa, nyt pienen aasinsillan kautta, odottanut jo melkein vuoden. Lisää lintuja eli eka hyllyni lintukirja, Veikeät virkatut linnut by Kerry Lord.

Tämä juttu piti tulla tänne blogiin jo keväällä. Suomi 100 vuotta juhlan kunniaksi sekä myös herätelläkseni vanhaa harrastustani päätin keväällä liittyä mukaan lintubongaustalkoissa eli vastaan Birdlifen haasteeseen. Ilman suurempia ponnistuksia tai retkiä listallani tuli nopeasti  40 tipulajia. Piti olla helppo homma saada puuttuvat 60 lajia, kunhan kelit lämpiäisi, mutta toisin kävi, lista on sama tynkä edelleen sairastelun sun muun takia - Mulla on ollut myös toinen bongauslista eli keskellä isoa taajamaa sijaitsevassa, omassa pienessä pihassa havaitsemistani lintulajeista, siihen tuskin tulee kovin montaa lajia enää lisää, saldo siinä on nyt parikymmentä tipua.
Toisenlaisia, vähintään yhtä hurmaavia ellei jopa söpömpiä kuin luonnonlinnut ovat nämä otukset tässä kirjassa:
Kaikki kirjan linnut ovat virkattuja, ohjeita löytyy kotoisiin lajeihin ja vähän eksoottisempiinkin, vaikka viime kevään uutislintuun Kumar-riikinkukkoon (sellainen karkasi ja palasi itse Korkeasaareen isosti uutisoituna). Ohjeet on ryhmitelty kolmen eri tasoiseksi, tämä on kolmatta eli haasteellisinta:
Tällä alla olevalla kuvalla kirjoittaja havainnollistaa langan paksuuden vaikutusta linnun kokoon, mallina kakkostason Tenho-pöllöt. Hahmo on kirjan mukana "...matematiikan opettaja, joiden särkynyttä sydäntä äiti yrittää  parhaansa mukaan paikkailla. Silmien illkikurinen pilke on kuulema vaihtunut tyhjään tuijotukseen, tilanteen korjaa vain tapaaminen sellaisen yökyöpelin kanssa, joka jaksaa hekottaa Tenhon tarkoille laskelmille tarkoista saalistuskulmista..."
Ohjeet ovat koko lailla seikkaperäiset, niissä on kuvattu kaikkien eri osien vaihtoehtoisia malleja ja toteutustapoja. Kirjasta löytyy ihan perusohjeet virkkaamiseen, mutta kyllä nämä kohttuullisia pohjatietoja vaativat. Erityisesti osien yhdistäminen  ja viimeistely on tehtävä huolella.
Meidän omaan pihaan yrittää tehdä majaansa vähän joka kesä yksi sepelkyyhky eli Kaisa (tai Kalle äänestä päätellen, lauluääni on tullut tutuksi viime aikoina), en ole iha nsamaa mieltä pesän paikasta - kumpi meistä voittaa! Malli on helpointa tasoa.
Tämä Henri-korppiherra viehättää kovasti, sillä on kaunis profiili massuineen - itse olen nähnyt pitkästä muutaman kerran korppeja aikaa talvella vähemmän eksoottisesti moottoritien varressa nokkimassa jotain epäonnista auton kanssa törmännyttä otusta. Pitäisi enempi päästä metsäretkille!
Ohjeet on siis siis ryhmilty vaikeustasoihin, kolmeen eri tasoon. Kaikilla malleilla on oma nimi ja hauska tarina kuvaamassa 'ominaispiireteitä'. Ja eipä tuo mallina poseerava pikkupoikakaan ole jäänyt ilman söpöyttä.
Kukko-hahmolle on onnettu nimeksi Jare - taitaa olla suomentajan keksintöä, asuva nimi ja kuvaus: hän siemailee pienpaahtimolta tuotetun alkuperäiskahvinsa mustana ja ylistää makunautintonsa jokaista selväpiirteistä kermaisen maanläheistä vivahdetta...Jare on kotkottaja, jonka pitkämielisinkin barista toivoisi tukehtuvan maissilastuihin...
Tekisi mieli virkata nämä kaikki ihan vaan itseäni varten, olisipa sitten vanhana ja muistisairaana seuraa omasta takaa. Kun tätä kirjaa selaa, keljuttaa vähän, kun ehdin tuhota ison määrän jämälankoja peitteisiin viimeisten parin vuoden aikana.
Lemppariotuksia pingujakin tässä kirjassa on kolme erilaista, tässä korkeasti arvostettu meribiologi Oskari, joka suorasukaiset ajatukset sardiinivoileivistä pääsivät tieteelliseen artikkeliin ja veivät hänet mm. mukaan tosi-tv-sarjoihin.
Tämä neljän persoonallisen värisen kakadun sakki näyttää tosi houkuttelevalta ja ilmeikkäältä, niiden kautta kerrotaan viimeistelyn mahdollisuuksista, voi tehdä erilaisia ilmeitä asettelemalla osia eri tavalla tai tekemällä silmistä erilaiset.
 Tässä kuvassa luulen olevan itse tekijän taustalla.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Vuoden alku, osa 2

Nyt sitten se toinen uudenvuodenyön homma. Sain lahjaksi pienellä vinkkaamisella Arne ja Carloksen Neulotut linnut kirjan. Eka sieltä silmiin pistänyt juttu oli teepannumyssy, koska se sopi kuin nakutettuna omaan sinikeltaiseen banaanien kuvilla koristeltuun teepannuuni. Ostin langat lauantaina, aloitin myssyn sunnuntaina ja päättelin langat maanantaina. Haluan nyt vaan rehennellä, että osaan olla olla nopea tarvittaessa (terv. nimimerkki ’Viimeisenä yönä lasten naamiaisasuja ommellut entinen hämäläinen’).
Kirja on just sellainen, jota on kiva selailla ja huokailla. Ja suunnitella, mitä tekisi ensin ja mitä sitten. Vai teenkö sittenkin kaikki ihanat linnut itselle. Sopii erinomaisesti jämälankojen tuhoamistavoitteeseen.
 Pelkkä selailukin käy pienestä matkasta ja saa ajatukset liitelemään. Oli pieni pakko saada omaan hyllyyn.

Kirja on herrojen taattua tyyliä, hyvät ja perusteelliset ohjeet, ihanat tunnelmalliset kuvat. Pitkälle pääsee perusohjeella ja sen versioilla, alla yksivärinen tirppi ja sen alla punatulkun malli.

 Tämä sympaattinen kaksikko eli Pedro ja Juanita perulaisipoineen pitää tehdä ehdottomasti.

 Kirjan linnut on ryhmitelty kuuteen luokkaan, talvilintujen, kirjoittujen lintujen ja pihalintujen lisäksi on vielä kevätlintuja ja harvinaisia paratiisilintuja:
 Nämä on niitä kaikkein tutumpia ja toteutuslistani kärkipäässä eli pihalintuja - voi kun saisi vielä varpusen, ehkä pakko itse soveltaa myöhemmin sekin mukaan sakkiin.
Eli tässä siis esittelyyn pientä vaille valmis uusi myssyni, siitä puuttuu koristetirppi tai tirpit vielä, taidan laittaa nepparikiinnityksen niille. On varmaan pakko tehdä molemmat keltaiset tiaiset, en osaa päättää, kumman haluan. Melkein seurasin valmista mallia, en tosin välittänyt neuloa kolmella värillä kirjoneuletta, siksi vähän viilasin, oli sen verran kökköä tehdä muutenkin kirjoneuletta edestakaisneuleena kahvan kohdalla.
Nämä nämä herrat voisi laittaa pulloon ja takanreunalle, jaksaa meikäläistä ihmetyttää edelleen ja taas kerran, mistä ihmeestä kaikki ideat oikein kumpuavat!

tiistai 2. tammikuuta 2018

Vuoden alku


Alku. Uusi vuosi. Muttei mikään silti muutu. Eihän? Pitäisikö muuttua? Käsitöitä teen edelleen ilman mitään uuden vuoden lupauksia perinteen mukaan!
Vuodenvaihto oli vauhdikas omalta osalta, ainakin käsitöihin liittyvältä osalta. Pahin kynnys töissäni on aina viimeistelyviive. Nyt tuli vuoden vaihtuessa kaksi nopeasti neulomaani työtä myös ihan-ihan valmiiksi saakka. Jopa kuvat ehdin ottaa niinä muutamana minuuttina, kun oli suhteellisen valoisaa uudenvuoden päivänä. Reilun viikon puikoilla ollut välipalahuivi vietti pingotuksessa koko uuden vuoden yön, ei päässyt katsomaan ilotulitusta. En mennyt kyllä minäkään,  neuloin mieluummin jääkiekkoa katsoneen tuoreehkon aviomiehen kyljessä joululahjakirjasta ekaa työtä, siitä seuraavan kerran lisää.

Se huivi. Ostin joskus alennuksessa olevaa pätkävärjättyä lankaa ajatuksena tehdä uusi iso arkihuivi, joka sopii useampaan takkiin. Edellinen Nallesta varmaan viisi vuotta sitten tehty huivi alkaa olla on liian käytetyn oloinen. Tässä se nyt on. Piti saada nopeasti puikoille joulun alla, kun kaikki muu vähän vastusteli. Malliksi nappasin aiemman epätoivoisen tekeleeni mallin, joka oli ihan ok vaikka ekassa versiossa lanka ei miellyttänyt – tosin senkin suhteen vähän pakittelen, koska kun (onneksi) unohdin tekemisen ongelmat, itse huivi on jäänytkin omaan käyttöön. Mukavan pehmeä välikausihuivi se sittenkin on ollut.
(kuvaajalle iso moite, voisi langanpätkät edes siivota pois, hyi minä)

Hankala kuvata, vähän valoa ja väri on epämääräinen, mukana vähän kaikkia murrettuja sävyjä. Välillä lanka tuntui liian suttuisenväriseltä ja välillä taas se on ihana, saas nähdä mihin viisari lopulta pysähtyy.
 Joo, koko riittää. Ennen pingotusta tekele vaikutti pieneltä mytyltä, aloitin siksi vähän kolmatta kerää, mutta ei olisi tarvinnut, tämän alle mahtuu muitakin kuin minä!


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Senkin huivi!

Enpä keksi parempaa haukkumissanaa kuin senkin huivi, tämä sana kelpaa jo toista kertaa käyttöön. Taas sarjaa tulipa tehtyä, mutta....Tuo senkin-alkuinen haukkumailmaisu on lainattu kummipojaltani, joka on nykyisin jo reilut kaksikymppinen jätkä, mutta joka aikanaan puhumaan opetellessaan opetteli myös haukkumasanoja. Itse olin samaan aikaan raskaana ja sain silloin kuulla olevani 'senkin palloeväin' (tarkoitti kai palloeläintä), termi oli pitkään käytössä.

Kyseessä on tyttären tilaus. Ohje löytyi Kotivinkki-lehdestä (ohje ei löydy nettisivuilta, joku tämän loppuvuoden lehti kyseessä).
Huivi näyttää kivalta, yksinkertaisen kauniilta. Mutta vaan näyttää. Tunsin itseni t-o-d-e-l-l-a tyhmäksi neuloessani tätä. Aloitin kolme kertaa, käytin värikyniä ja vaikka mitä apuvälinettä. En vaan saanut mitään tolkkua kirjoitetusta ohjeesta aluksi, kun en tajunnut mikä osa siitä oli laskosreunaa ja mikä osa aluksi pienempää ja myöhemmin isompaa palmikkokoristetta.


Mallissa oli paljon toistuvia kerroksia ja toki myös laskoksien takia paljon lyhennettyjä kerroksia, oli tosi hankala pysyä kärryillä. Vasta kun olin saanut pari kolme palmikkokuviota valmiiksi, aloin tajuta, miten eri kerroksia toistetaan. Ohje on jo nyt kohtuullisen pitkä, mutta jotain selvennystä tai ohjerivien ryhmittelyä olisi kannattanut laittaa mukaan.
Paras apu oli magneettinen ohjepidike, jossa piti käyttää kaikkia irtomagneetteja merkkaamassa, jota pysyin kärryillä siitä mihin kohtaan ohjeessa olin jo päässyt ja mistä kohtaa toistin aiemmin ja tai vielä vähän aiemmin neuvottuja kerroksia. Mulle ei edes saanut puhua tarkoissa paikoissa, perhesopu oli kovilla. Mutta ei se (paljon viime päivinä esillä ollut suomalainen) sisu antanut periksi, aloitin vaan niin monta kertaa uudelleen, että pääsin sinuiksi.






'Lisäväriä' neulomiseen toi vielä valitsemani lanka, jonka piti tilauksen mukaan olla tummanharmaata ja pehmeää, siksi valitsin alpakkalangan - ohjeen jakkilankaa en jostain syystä halunnut etsiä tai tilata mistään. Mutta tätä Lankamaailmasta löytynyttä lankaa en enää tule ostamaan, jos maailmasta jotain muuta lankaa vielä löytyy, koska se oli jotenkin epätasaista, tuhruista, takkuista, solmujakin oli joka kerässä. Ja väri tietty oli erityisen hankala pimenevään vuodenaikana. Ostamani lanka oli ohjeen lankaa ohuempaa, joten neuloin huivin mallia isommaksi, ihan kaikkia ostamiani keriä en kuitenkaan enää jaksanut tuhota, kaksi jäi kiusaksi jämäpussiin ja muistoksi.

Hankala kuvatakin tätä huivinketaletta pimeimpään aikaan, ei mitään väriä...





Onneksi nyt kun huivi tuli vihdoin valmiiksi - langanpäät ja höyrytys sopivasti tuli tehtyä itsepäisyyspäivänä, samoin kuvat siitä pienen lumikerroksen päällä pikku pakkasella, ei tarttenut kuraan tai lätäkköön levitellä näytille. Meinaa melkein unohtua onneksi nyt kaikki vaiva, ihan kiva huivi tästä tuli. Voisin vaikka tehdä joskus uudelleen, mutta ihan muusta langasta ja muun värisenä, ainakin vaaleampana, jotta malli näkyisi paremmin.

torstai 7. joulukuuta 2017

Sukat ja sata

Mikäs olisi sen suomalaisempaa kuin villasukat? Ihan heti en keksi parempaa tapaa aloittaa seuraavaa vuosisataa kuin villasukkien neulominen. Hyvää seuraavaa sataa vuotta, Suomi-neito!

Joo, oikeasti en jaksa ihan jaksa olla kauhean ylevä juhlavuodesta huolimatta, vaikka päivä on tärkeä ja myös itselleni merkittävä, kaksi oleellista perheenjäsentä on ilmaantunut elämääni tänä päivänä. Mutta en oikein kykene keskittymään muuhun juuri nyt, vaikka monta kivaa juttua (=lankakassillista) on aloittamista vaille valmiina eli odottamassa mallitilkkua ja silmukoiden laskemista yms. tarkennusta ja loppumietintää.

Mutta kohta taas (!) lähtee kone käyntiin, toivottavasti, kun puolen vuoden iho-oireisiin on tullut (toistaiseksi ainakin pieni) tauko ruokavaliokokeilun takia. Silti melkein tekisi mieli raapia nahka uudelleen ruvelle, kun vaihtoehtona on elämä ilman maitoa eli juustoja ja gluteiinia eli ruisleipää - no joo, soijarahka on suunnilleen ok, mutta leipäpuolelle pitää saada jotain potkua.

Muutama sukkapari on valmiina pieneen kuvakavalkadiin, vaikkei niissä ole mitään erityistä esiteltävää. Parille jo käyttäjä tiedossa, loput menee odottamaan uusia kavereita ja käyttäjää jemma-nimiseen paikkaan. Jemma pitäisi vaan ensin löytää, se imaisi mm. puolikassillista vauvansukkia, jotka valmistuivat viime lumilla.


Nämä oli unohtuneet, kesäpontson jämälankasukat tulivat jo syksyllä valmiiksi, kummalliset kidutusvälinenoloiset kapeat perussukat, joissa on pieni pitsireuna, joo, mutta jalassa sentään näyttävät sukilta.

Tarkoituksena on vääntää kaikista lopuista sopivanvahvuisista jämäksi jääneistä keränlopuista raitasukkia aina kun ei ole muuta värkättävää meikäläisellä pahasti näppivikaisella tapauksella. Kaksinkertainen hyöty taas, langat vähenee ja näpit saa kyytiä.
Tämä ehkä on ekana jonossa sukkien seassa, ei tartte isosti miettiä puikkokoon lisäksi, valmis Novitan talvilehden malli, jolle on tilausta/käyttöä tiedossa - tykkään tunikoista varsinkin työvaatteena. Väriksi tulee hempeän punaista violetin kanssa. Ei kiitos mitään epäväriä tai sinistä mulle kiitos vähään aikaan!