keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Huulipunasukat

Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Teemaan sopien kuvitukseksi eilen työkaverille synttäreiden kunniaksi lahjoittamani sukat. Pohjana niille oli työkaverini käyttämän urheiluseuran nimi eli Espoo Lipstick Runners, siitä tuli ideaa väritykseen, jota täydensin mustalla tehosteella. Pitsiä piti olla myös, tein sitä varteen ja jalkaterän päälle ihan omasta päästäni, jotain muunneltua aaltokuviota. Viimeisenä pisarana tein pykäreunan varteen, kun se tuntui sopivan hempeänpunaiseen väriin.


Pakko laittaa tämäkin neuloessa mieleen tullut muisto talteen tähän: en ole vuosiin käyttänyt pykäreunaa missään, vaikka aikanaan koulussa elämäni ekoihin itse neulottuihin sukkiin se piti tehdä. Samoin piti neuloa palmikkoa varren lisäksi myös sukan jalkaterään eli myös pohjiin, sukkia ei tullut juuri käytettyä senkään takia.  Toinen syy oli niiden väritys, vauvankanaruskea yhdistettynä kirkaankeltaiseen, mutta itsepä muistaakseni sain valita värit, on se maku tainnut kehittyä tai ainakin muuttua sen jälkeen...(uudenveroiset ikivanhat sukat on jossain tallessa, mutta eivät löydy tähän hätään mistään, onneksi!)

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Syyrialais-suomalaista käsityötä

Jostain lehtijutusta pisti silmään jo aikaa sitten hassunkurinen tuolinpäällinen, piti alkaa googlailla ja tilailla uutiskirjettä. Kyseessä oli homma nimeltä Ragamuf.

Aikani sivustoa seurattuani oli pakko hankkia oma tuoliryijy. Ne on niin-niin ihania, lisäksi niissä on fiksu kaikin puolin kannatettava ajatus taustalla - suomalainen suunnitelma, syyrialaisten pakolaisnaisten työllistäminen, palkan maksu suoraan tekijöille, jätemateriaalin hyödynnys. Kaiken huipuksi nyt oli vanhat mallit alennuksessa. Ja vaikka mietin tilausta vielä yön yli, kukaan muu ei tuntunut haluavan mun suosikkiani.

Tuoliryijyjä on kahta eri kokoa, omani on pienempi, sopii hyvin keittiötuoliin. (Olin heti niin innoissani, että otin ekat kuvat ilman mitään siivoilua ja sen kummenpaa tuunailua.) Tykkään kovasti tästä! Se saa siirtyä keittiöstä joskus tulevaisuudessa mun käsityöhuoneeseeni, kunhan sellaisen vaan saan.

 Ryijy on solmittu ihan yksinkertaisesti joustavaan rei'itettyyn trikoopohjaan. Osa solmuista on aika löysiä, niitä pitää korjailla, mutta se käy helposti, kunhan löytää vaan paikan irronneelle hapsulle. Ryijy painaa kolme kiloa, mutta se toimitettiin Oulusta onneksi suoraan kotiovelle Matkahuollon pienenä vakuumipakettina.
Mukana oli tietty hoito-ohjeet sekä tekijän nimi, mun uuden sisustuselementin on suunnitellut ja solminut Majda.

Mistähän ihmeen syystä juuri tämä väriyhdistelmä jäi mun verkkokalvoilleni, vaikka myös muita täysin yksilöllisiä malleja kyllä mietin. Toista samanlaista ei ole olemassakaan. Kai tämä sopii parhaiten raitojen rakastajalle ja mätsää vaatekaappiini eli suosikkiväreihini? Kukaan ei erota mua tuolistani, voin ehkä leikkiä näkymätöntä ja tehdä salaa käsitöitä muiden häiritsemättä? Tai sitten hankin piiloutumista varten joskus myöhemmin isomman tuoliryijyn olohuoneen vanhaan nahkatuoliin.
 
Tää on mun, muut näpit irti muut - vielä kun saisi kissan ymmärtämään sen, tämä kun jostain syystä houkuttelee sitä kovasti.




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tonttuvarusteita

Tulipas taas rästihomma valmiiksi. Toisesta vinkkelistä ajateltuna työ valmistui hurjan paljon etuajassa, nämä näyttää ihan tontun varusteilta, joita tarvitaan  seuraavan kerran vasta 11 kuukauden päästä?
Langan ostin jo reilu vuosi sitten Tampereen messuilta, se on itselleni uusi tuttavuus, ihanan pehmeää merinoa, mukavaa neulottavaa. Ostin langan, kun piti saada olemassa olevalle kahdelle huiville kaveri eli ihan suunnitellusti ja tarpeeseen. Suurin ongelma tässä hommassa oli löytää jostain jemmasta tupsukehikkoni, en viitsinyt alkaa pahvia leikkelemään yhdenkään tupsun vertaa.
Kaveriksi syntyi sitten lapaset, joihin olen viime aikoina tykästynyt uudelleen. Neuloin molemmat yksinkertaisella kuvioneuleella, jota muistaakseni kutsutaan valepatentiksi. Sormikkaiden neulominen on niin epämiellyttävää, etten tee kuin ihan pakosta. Lapaset tai tumput, kuten lapsena kutsuimme, ovat kivat pitää, lämpöisemmätkin kuin sormikkaat. Jotenkin myös kovin söpöiset ja lutuiset, en ole koskaan osannut käyttää nahkasormikkaita.


Homma valmis, kaksi huivia pääsee nyt paremmin käyttöön uusien asustekavereidensa myötä.



Mutta täydellisen pipon metsästys jatkuu, ei löytynyt vieläkään. tämä se ei ole vaikka onkin ihan ok käyttää, pehmeä ja hyvänvärinen, vahva ja melkein räikeä peruspunainen pitkästä aikaa. (Melkein) elämää isommaksi venynyt, monivuotinen urakka jatkuu siis edelleen.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Poika ja äiti

Jätkänpätkästä, esikoisestani on tullut pitkä. Pitää varmaan päivittää pikkupoikana saatu kutsumanimi, olisiko jatkossa Jätkänpitkä? Nyt tammikuussa nuoriherra täyttää tasan 20 v. Poikaselle piti tehdä sukat juhlan kunniaksi, hänellä on ollut viime aikoina jopa käyttöä villasukille eli aikuisuudesta on tulossa totta!
Sukkaparien sukilla on eroa, toiset äidin ja toiset pojan. Menossa on edelleen lankajämien tuhoaminen sukkien kautta, nämä kaksi paria jäi kotiin, en malttanut laittaa odottamaan lahjoittamista tms, kun tykästyin vihreänkirjavan langan väriin. Vielä sitä jäi iso keränen, alkuperin ikivanha kerä oli 150g, vielä saa jotkut kivat tehtyä vaikka jonkun muun värin parina. (Kuvat on taas höyryttämättömistä sukista, ei malta odottaa kuvaamista...)

Tein ihan perusraitaa, yhden kerroksen vaihdoin. Omiini (jotka omin kesken neulomisen vasta sitten kun huomasin niiden sopivan uusien talvikenkieni kanssa  erityisen hyvin, samaa värimaailmaa molemmissa) tein pystytaitoja nostamalla silmukoita. Yksinkertaisuudestaan huolimatta aika ihanat. Myös pojan sukat ja  jopa niiden nurja puoli, jossa näkyy jalkapöydän joustinneule, ovat pikkunätit. Raidan tein pojan sukkiin, koska pituudesta huolimatta jalka nn aika kapea, on vähän joustovaraa.

Voisin tuijotella näitä vieläkin, sen verran paljon ihastuin väriyhdistelmään, mustakin on nyt paikallaan, vaikka yleensä kartan, mutta nyt parempi käyttää uusia sukkia ja katsella kuvia täällä, jos vaikka olisi talvea vielä/taas hetken - kelinmuutos on tulossa tänne etelään vaalipäivän mausteeksi, uutta lunta satelee viime viikolla sulaneen hangen tilalle juuri nyt.


tiistai 9. tammikuuta 2018

Linnut linnut

Tämä jatko-osa, nyt pienen aasinsillan kautta, odottanut jo melkein vuoden. Lisää lintuja eli eka hyllyni lintukirja, Veikeät virkatut linnut by Kerry Lord.

Tämä juttu piti tulla tänne blogiin jo keväällä. Suomi 100 vuotta juhlan kunniaksi sekä myös herätelläkseni vanhaa harrastustani päätin keväällä liittyä mukaan lintubongaustalkoissa eli vastaan Birdlifen haasteeseen. Ilman suurempia ponnistuksia tai retkiä listallani tuli nopeasti  40 tipulajia. Piti olla helppo homma saada puuttuvat 60 lajia, kunhan kelit lämpiäisi, mutta toisin kävi, lista on sama tynkä edelleen sairastelun sun muun takia - Mulla on ollut myös toinen bongauslista eli keskellä isoa taajamaa sijaitsevassa, omassa pienessä pihassa havaitsemistani lintulajeista, siihen tuskin tulee kovin montaa lajia enää lisää, saldo siinä on nyt parikymmentä tipua.
Toisenlaisia, vähintään yhtä hurmaavia ellei jopa söpömpiä kuin luonnonlinnut ovat nämä otukset tässä kirjassa:
Kaikki kirjan linnut ovat virkattuja, ohjeita löytyy kotoisiin lajeihin ja vähän eksoottisempiinkin, vaikka viime kevään uutislintuun Kumar-riikinkukkoon (sellainen karkasi ja palasi itse Korkeasaareen isosti uutisoituna). Ohjeet on ryhmitelty kolmen eri tasoiseksi, tämä on kolmatta eli haasteellisinta:
Tällä alla olevalla kuvalla kirjoittaja havainnollistaa langan paksuuden vaikutusta linnun kokoon, mallina kakkostason Tenho-pöllöt. Hahmo on kirjan mukana "...matematiikan opettaja, joiden särkynyttä sydäntä äiti yrittää  parhaansa mukaan paikkailla. Silmien illkikurinen pilke on kuulema vaihtunut tyhjään tuijotukseen, tilanteen korjaa vain tapaaminen sellaisen yökyöpelin kanssa, joka jaksaa hekottaa Tenhon tarkoille laskelmille tarkoista saalistuskulmista..."
Ohjeet ovat koko lailla seikkaperäiset, niissä on kuvattu kaikkien eri osien vaihtoehtoisia malleja ja toteutustapoja. Kirjasta löytyy ihan perusohjeet virkkaamiseen, mutta kyllä nämä kohttuullisia pohjatietoja vaativat. Erityisesti osien yhdistäminen  ja viimeistely on tehtävä huolella.
Meidän omaan pihaan yrittää tehdä majaansa vähän joka kesä yksi sepelkyyhky eli Kaisa (tai Kalle äänestä päätellen, lauluääni on tullut tutuksi viime aikoina), en ole iha nsamaa mieltä pesän paikasta - kumpi meistä voittaa! Malli on helpointa tasoa.
Tämä Henri-korppiherra viehättää kovasti, sillä on kaunis profiili massuineen - itse olen nähnyt pitkästä muutaman kerran korppeja aikaa talvella vähemmän eksoottisesti moottoritien varressa nokkimassa jotain epäonnista auton kanssa törmännyttä otusta. Pitäisi enempi päästä metsäretkille!
Ohjeet on siis siis ryhmilty vaikeustasoihin, kolmeen eri tasoon. Kaikilla malleilla on oma nimi ja hauska tarina kuvaamassa 'ominaispiireteitä'. Ja eipä tuo mallina poseerava pikkupoikakaan ole jäänyt ilman söpöyttä.
Kukko-hahmolle on onnettu nimeksi Jare - taitaa olla suomentajan keksintöä, asuva nimi ja kuvaus: hän siemailee pienpaahtimolta tuotetun alkuperäiskahvinsa mustana ja ylistää makunautintonsa jokaista selväpiirteistä kermaisen maanläheistä vivahdetta...Jare on kotkottaja, jonka pitkämielisinkin barista toivoisi tukehtuvan maissilastuihin...
Tekisi mieli virkata nämä kaikki ihan vaan itseäni varten, olisipa sitten vanhana ja muistisairaana seuraa omasta takaa. Kun tätä kirjaa selaa, keljuttaa vähän, kun ehdin tuhota ison määrän jämälankoja peitteisiin viimeisten parin vuoden aikana.
Lemppariotuksia pingujakin tässä kirjassa on kolme erilaista, tässä korkeasti arvostettu meribiologi Oskari, joka suorasukaiset ajatukset sardiinivoileivistä pääsivät tieteelliseen artikkeliin ja veivät hänet mm. mukaan tosi-tv-sarjoihin.
Tämä neljän persoonallisen värisen kakadun sakki näyttää tosi houkuttelevalta ja ilmeikkäältä, niiden kautta kerrotaan viimeistelyn mahdollisuuksista, voi tehdä erilaisia ilmeitä asettelemalla osia eri tavalla tai tekemällä silmistä erilaiset.
 Tässä kuvassa luulen olevan itse tekijän taustalla.